A
ap
Vieras
Mies on ollut jonkin aikaa työttömänä, eikä töitä ole näköpiirissäkään, vaikka on ollut kova haku päällä. Mies ei kuitenkaan makaa vain sohvalla, vaan puuhailee autotallissaan, remontoi mökkiä yms., ja rahallisestikin pärjäämme ihan hyvin, kun ei ole pahemmin velkaa, tykkäämme kierrätyksestä yms..
Minä olen 1 v. lapsen kanssa hoitovapaalla. Hoidan ihan mukisematta kotityöt ja lapsen kun mies on autotallilla, saattaa olla usein koko päivänkin.
Olemme sopineet että kahtena päivänä viikossa mies on kotona, toinen on ns. perhepäivä jolloin olemme yhdessä koko perhe ja teemme jotain mukavaa, ja toisena päivänä minä käyn harrastukseni parissa.
Mutta ongelma on se jos olen joskus muutamankin tunnin pois kotoa, esim. harrastuksen parissa. Koti on kuin sikolätti, mies ei kuulemma ehdi tekemään lapsen vahtimiselta kotitöitä. Yleensä kuitenkin lapsi vain leikkii itsekseen, ja mies istuu tietokoneen ääressä. Onhan se ihanaa että saan omaa aikaa yhtenä päivänä viikossa muutaman tunnin, mutta minusta se kuka on kotona, hoitaa myös kotihommat. Nyt aina kun palaan kotiin, saan alkaa tiskata, järjestellä paikkoja, siivota ja pyykätä, kun on oikeasti ihan kamala sotku.
Kaiken lisäksi, viime viikolla kun olin harrastamassa, mies oli unohtanut ruokkia lapsen, ja usein lapsella saattaa kotiutuessani olla vaikka puklut vaatteilla tai likainen vaippa. Uskon että internettiin on unohduttu silloin..
Miten sitten minä ehdin kotona ollessani ulkoilla lapsen kanssa usein kaksi kertaa päivässä, syöttää, vaihtaa vaipat, leikkiä, pukea, riisua, tiskata, lakaista, pyykätä, vaihtaa lapsen likaantuneet vaatteet, jos mies ei ehdi mitään?
Valitanko turhasta, vai onko muut samaa mieltä, että ei jakaudu oikeudenmukaisesti meillä nämä työt?
Olen menossa syksyllä töihin ja mies näillä näkymin on jäämässä lasta hoitamaan kotiin, ihan kamalaa jos sama jatkuu, että saan raskaan työpäivän jälkeen alkaa heti raivata asuntoa hävityksen jäljiltä..:-/
Olen yrittänyt keskustella, tehdä kompromisseja, sopia pelisäännöistä, joskus hyvällä ja joskus olen ihan raivareitakin saanut, muttei meininki muutu yhtään. Miehen mielestä ylireagoin, ja minun pitäisi ottaa rennommin. Minusta taas miehellä on asenneongelma vastuunkannon suhteen. Perhe on yhteinen yritys, ja se hoidetaan yhdessä.
En ole mikään himosiivooja todellakaan, tykkään vaan siitä että on puhtaita astioita ja vaatteita, ja tavarat edes suurinpiirtein omilla paikoillaan, tai että ne ainakin jossain vaiheessa laitetaan paikoilleen, eikä vaan jätetä sitä aina toisen kontolle.
Ja vinkiksi, en ole ainakaan nyt äkkiseltään eroa ottamassa, koska se tuskin on tässä se ratkaisu, kun kuitenkin rakkautta on, kaikesta arjen painolastista huolimatta.
Neuvoja, vinkkejä, mielipiteitä, omia kokemuksia?
Minä olen 1 v. lapsen kanssa hoitovapaalla. Hoidan ihan mukisematta kotityöt ja lapsen kun mies on autotallilla, saattaa olla usein koko päivänkin.
Olemme sopineet että kahtena päivänä viikossa mies on kotona, toinen on ns. perhepäivä jolloin olemme yhdessä koko perhe ja teemme jotain mukavaa, ja toisena päivänä minä käyn harrastukseni parissa.
Mutta ongelma on se jos olen joskus muutamankin tunnin pois kotoa, esim. harrastuksen parissa. Koti on kuin sikolätti, mies ei kuulemma ehdi tekemään lapsen vahtimiselta kotitöitä. Yleensä kuitenkin lapsi vain leikkii itsekseen, ja mies istuu tietokoneen ääressä. Onhan se ihanaa että saan omaa aikaa yhtenä päivänä viikossa muutaman tunnin, mutta minusta se kuka on kotona, hoitaa myös kotihommat. Nyt aina kun palaan kotiin, saan alkaa tiskata, järjestellä paikkoja, siivota ja pyykätä, kun on oikeasti ihan kamala sotku.
Kaiken lisäksi, viime viikolla kun olin harrastamassa, mies oli unohtanut ruokkia lapsen, ja usein lapsella saattaa kotiutuessani olla vaikka puklut vaatteilla tai likainen vaippa. Uskon että internettiin on unohduttu silloin..
Miten sitten minä ehdin kotona ollessani ulkoilla lapsen kanssa usein kaksi kertaa päivässä, syöttää, vaihtaa vaipat, leikkiä, pukea, riisua, tiskata, lakaista, pyykätä, vaihtaa lapsen likaantuneet vaatteet, jos mies ei ehdi mitään?
Valitanko turhasta, vai onko muut samaa mieltä, että ei jakaudu oikeudenmukaisesti meillä nämä työt?
Olen menossa syksyllä töihin ja mies näillä näkymin on jäämässä lasta hoitamaan kotiin, ihan kamalaa jos sama jatkuu, että saan raskaan työpäivän jälkeen alkaa heti raivata asuntoa hävityksen jäljiltä..:-/
Olen yrittänyt keskustella, tehdä kompromisseja, sopia pelisäännöistä, joskus hyvällä ja joskus olen ihan raivareitakin saanut, muttei meininki muutu yhtään. Miehen mielestä ylireagoin, ja minun pitäisi ottaa rennommin. Minusta taas miehellä on asenneongelma vastuunkannon suhteen. Perhe on yhteinen yritys, ja se hoidetaan yhdessä.
En ole mikään himosiivooja todellakaan, tykkään vaan siitä että on puhtaita astioita ja vaatteita, ja tavarat edes suurinpiirtein omilla paikoillaan, tai että ne ainakin jossain vaiheessa laitetaan paikoilleen, eikä vaan jätetä sitä aina toisen kontolle.
Ja vinkiksi, en ole ainakaan nyt äkkiseltään eroa ottamassa, koska se tuskin on tässä se ratkaisu, kun kuitenkin rakkautta on, kaikesta arjen painolastista huolimatta.
Neuvoja, vinkkejä, mielipiteitä, omia kokemuksia?
Mun mies sanoo just samanlailla mulle että "ottaa rennommin".. ja joskus on vedonnut että mun pitäs tehdä sitte niitä ns. miesten töitä.. mutta aiheesta kyllä sanot, vaikka itse olen kokenut että se on vähän niinku yhtä tyhjän kanssa sanoa mitään.
