Vammainen lapsi ja abortti

[eräs nainen.]

Jos jo ennen raskautta on sitä mieltä ettei voimavaroja ole mahdollisesti vammaisen tai jollakin tavalla sairaan lapsen hoitamiseen, minusta lasta ei pitäisi edes hankkia.

Tää on väärin!

Mulla on täysi oikeus haluta lasta ja toivoa tervettä lasta ja abortoida vammainen lapsi, jos vamma huomataan.

Kuten sanoin...

Kaikkien ei tarvitse pitää vammaisista lapsista ja haluta olla niille äiti.

Se ei tarkoita silti sitä, etteikö hän osaisi olla hyvä äiti, terveelle, haluamalleen lapselle.

Musta on ihan älytöntä vetää tää asia siihen, et sitten jos ei halua olla vammaselle äiti, niin on heti paska ihminen ja lisääntyminen stop.

Saa olla omia haluja ja tekoja ja toimia niinkun haluaa/parhaakseen näkee. Minähän siitä lapsesta joka tapauksessa olen vastuussa seuraavat 18-vuotta ainakin, joten eikö minulla ole oikeus sillon päättää mitenkä minä teen ja parhaaksi näen, eikä mielyttää muita ja palaa siinä tapauksessa itse loppuun ja vihata sitten sitä olemassa olevaa lasta ja kohdella ehkä häntä pahoin kun voin jo itse niin pahasti kun mun voimavarat ei vaan yksinkertasesti riitä ja en muutenkaan koe sitä mun jutuksi!?

 

["ulpu"]

En tiedä miltä aikakaudelta teidän käsitykset on, mutta nykyään kehitysvammaiset asuvat asumispalveluiden tuottamissa kodeissa; naapurustossani on useampia tällaisia ja niissä on varmaan kaikissa alle 10 asukasta ja jokaisella oma huone ja yhteiset muut tilat. Jokainen saa tarvitsemansa avun ja käyvät kaupungilla, työtoiminnassa ja elävät kukin omanlaistaan elämää. Jos on sukulaisia, he voivat ottaa lomille vaikka vain päiväksi vierailulle tai käydä muuten tapaamassa ja ulkoiluttamassa. Jokaisella on omanlaisensa huone, ei kuten sairaalassa, jossa jokaisella samanlaiset lakanat ja huonekalut.

 

[Karmeavamma]

Ne jotka sanoo, ettei ikinä tekis aborttia lapsen vammaisuuden takia, vois hieman surffailla netissä, niin saisivat hieman käsitystä, kuinka karmaisevia vammoja sikiöstä voidaan rakenneultran yhteydessä havaita. Keskeytykseen silloin päädytään lähes aina lapsen parasta ajatellen, ei vanhempien mahdollisia voimavaroja pohtien.

No joidenkin mielestä tietenkin lapsen etu on aina pysyä hengissä mahdollisimman pitkään, oli se sitten karmeissa tuskissa ilman kivunlievitystä kohdussa hidasta kuolemaa tehden.

 

[eräs nainen.]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";28245996]Ei sinun tarvitse kiihtyä tai vääntää rautalangasta. Me voimme olla asiasta ihan tyynesti eri mieltä. Sinun mielestäni tuo ei ole elämää, minusta se on nimenomaan elämää.

Voit halutessasi vaikka ajatella, että minulta on jäänyt ymmärtämättä jotakin olennaista elämän olemuksesta [/QUOTE]

Selevä homma.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Ai nyt vasta huomasin, että tämä ap. onkin se sama multipersoona, joka aina kirjoittaa otsikkokenttään "otsikko". Taidan olla vähän hidas tänään. No hyvää päivänjatkoa.

 

[astrolabe]

Ne jotka sanoo, ettei ikinä tekis aborttia lapsen vammaisuuden takia, vois hieman surffailla netissä, niin saisivat hieman käsitystä, kuinka karmaisevia vammoja sikiöstä voidaan rakenneultran yhteydessä havaita. Keskeytykseen silloin päädytään lähes aina lapsen parasta ajatellen, ei vanhempien mahdollisia voimavaroja pohtien.

No joidenkin mielestä tietenkin lapsen etu on aina pysyä hengissä mahdollisimman pitkään, oli se sitten karmeissa tuskissa ilman kivunlievitystä kohdussa hidasta kuolemaa tehden.

Ei minun tarvitse surffata netissä. Tiedän ihan omasta kokemuksesta aika lailla paljon. Minulta meinattiin pienenä amputoida alaraajat halvauksen takia, mutta noin 15 vuoden tiivis ja intensiivinen fysioterapia kuitenkin takasivat minulle sen, että voin käyttää alaraajojani tietyissä rajoissa. Meillä on erityislapsia ja mieheni on alalla, joka tähtää erityislasten oppimisen ja kommunikoinnin yms. helpottamiseen jne. Tiedän itse kivuista jotain, vietinhän aika paljon aikaa lapsena sairaaloissa osastoilla.

 

[Karmeavamma]

Ei minun tarvitse surffata netissä. Tiedän ihan omasta kokemuksesta aika lailla paljon. Minulta meinattiin pienenä amputoida alaraajat halvauksen takia, mutta noin 15 vuoden tiivis ja intensiivinen fysioterapia kuitenkin takasivat minulle sen, että voin käyttää alaraajojani tietyissä rajoissa. Meillä on erityislapsia ja mieheni on alalla, joka tähtää erityislasten oppimisen ja kommunikoinnin yms. helpottamiseen jne. Tiedän itse kivuista jotain, vietinhän aika paljon aikaa lapsena sairaaloissa osastoilla.

Ymmärrän henkilökohtaisen kokemuksen vaikutuksen, mutta osassa vammoissa kohdun jälkeisen elämän pituus on aina nolla ja vammat siis todella kivuliaat.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Ymmärrän henkilökohtaisen kokemuksen vaikutuksen, mutta osassa vammoissa kohdun jälkeisen elämän pituus on aina nolla ja vammat siis todella kivuliaat.

Jatkuuko se kipu jotenkin kuoleman jälkeen?

 

[Karmeavamma]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";28246162]Jatkuuko se kipu jotenkin kuoleman jälkeen?[/QUOTE]

No kaipa se sikiö ainakin raskauden loppuvaiheessa pystyy kipua erinomaisen hyvin aistimaan?

 

[knnj]

Tää on väärin!

Mulla on täysi oikeus haluta lasta ja toivoa tervettä lasta ja abortoida vammainen lapsi, jos vamma huomataan.

Kuten sanoin...

Kaikkien ei tarvitse pitää vammaisista lapsista ja haluta olla niille äiti.

Se ei tarkoita silti sitä, etteikö hän osaisi olla hyvä äiti, terveelle, haluamalleen lapselle.

Musta on ihan älytöntä vetää tää asia siihen, et sitten jos ei halua olla vammaselle äiti, niin on heti paska ihminen ja lisääntyminen stop.

Saa olla omia haluja ja tekoja ja toimia niinkun haluaa/parhaakseen näkee. Minähän siitä lapsesta joka tapauksessa olen vastuussa seuraavat 18-vuotta ainakin, joten eikö minulla ole oikeus sillon päättää mitenkä minä teen ja parhaaksi näen, eikä mielyttää muita ja palaa siinä tapauksessa itse loppuun ja vihata sitten sitä olemassa olevaa lasta ja kohdella ehkä häntä pahoin kun voin jo itse niin pahasti kun mun voimavarat ei vaan yksinkertasesti riitä ja en muutenkaan koe sitä mun jutuksi!?

Missään en mielestäni sanonut etteikö saisi toivoa tervettä lasta tai ei voisi abortoida sikiötä joka riittävän aikaisin todetaan vammaiseksi tai sairaaksi tavalla joka merkittävää haitaa lapselle aiheuttaa. Se ei kuitenkaan valitettavasti takaa sitä että lapsi aikuistuu ongelmitta.

Kaikista ei vammaisen lapsen vanhemmiksi tai huoltajiksi ole. Enemmän kuin sillä että lapsi sijoitetaan "laitokseen" tai esim. asuntolaan, palvelukotiin/-asuntoon, aiheutetaan vahinkoa sillä että vammaisen lapsen ei anneta itsenäistyä vanhemmistaan. Onneksi tänäpäivänä "laitokset" eivät ole sitä mitä ne vielä 20 vuotta (tai yli) sitten olivat.

 

["Entinen Ksantippa S."]

No kaipa se sikiö ainakin raskauden loppuvaiheessa pystyy kipua erinomaisen hyvin aistimaan?

Varmaankin. Voitko nimetä jonkin tällaisen vamman?

 

[eräs nainen.]

Ei minun tarvitse surffata netissä. Tiedän ihan omasta kokemuksesta aika lailla paljon. Minulta meinattiin pienenä amputoida alaraajat halvauksen takia, mutta noin 15 vuoden tiivis ja intensiivinen fysioterapia kuitenkin takasivat minulle sen, että voin käyttää alaraajojani tietyissä rajoissa. Meillä on erityislapsia ja mieheni on alalla, joka tähtää erityislasten oppimisen ja kommunikoinnin yms. helpottamiseen jne. Tiedän itse kivuista jotain, vietinhän aika paljon aikaa lapsena sairaaloissa osastoilla.

Oho!

Pystytkö kävelemään vai käytätkö pyörätuolia?

Enkä ymmärrä miksi jalkasi olisi amputoitu jos ne ovat halvautuneet... Mitä se olisi hyödyttänyt, jos kaikilta muiltakin halvaantuneilta amputoitaisiin jalat?

 

["vieras"]

Ei minun tarvitse surffata netissä. Tiedän ihan omasta kokemuksesta aika lailla paljon. Minulta meinattiin pienenä amputoida alaraajat halvauksen takia, mutta noin 15 vuoden tiivis ja intensiivinen fysioterapia kuitenkin takasivat minulle sen, että voin käyttää alaraajojani tietyissä rajoissa. Meillä on erityislapsia ja mieheni on alalla, joka tähtää erityislasten oppimisen ja kommunikoinnin yms. helpottamiseen jne. Tiedän itse kivuista jotain, vietinhän aika paljon aikaa lapsena sairaaloissa osastoilla.

Pakko vastata samoin kuin toinenkin nimimerkki jo vastasi, eli pahimmat vammat mitä esim rakenneultrassa voi paljastua, päättäisivät lapsen elämän jo kohdussa tai tunteja syntymän jälkeen. Miten joku haluaa antaa sikiön/vastasyntyneen kärsiä kivuista, kun voi ottaa itselleen sen tuskan ja kärsimyksen ja keskeyttää raskauden kun se on vielä mahdollista. Mielestäni on itsekästä aikuisen luistaa vastuusta siinä tilanteessa.

Pahimpia vammoja ei siis nähdä erityislasten joukossa.

 

[tytönjapoikienmamma]

Itse olin joskus nuorena sitä mieltä, että en missään nimessä tekisi aborttia va,mman takia...no keskimmäinen lapseni on vaikeasti autistinen, kehitysvammaisen tasolla. Hänen vammaansa ei voinut etukäteen tietää mitenkään. Selvisi lapsen ollessa 2v. Arki ja hänen hoitonsa on rankkaa, mutta hän on meille hyvin raksa, tietenkin. Enää en toietäisi, mitä teen, jos saisin tietää odottavani vammaista. Onneksi en joutunut enkä joudu enää asiasta päättämään.

Elämä antaa ja ottaa ja kuten joku tuolla sanoi, terveidenkin lasten ja oman itsensä kohdalla voi vain toivoa, että terveys pysyy ja elämä sujuu.

Mutta tosiaan, ennen lasten tekoa on nimenomaan järkevää arvioida omaa kykyään selvitä ja jaksaa muisten kuitenkin , että jokainen lapsi, terve tai sairas on aina "omanlaisensa paketti" ja tavallaan uusi tilanne ja arvoitus...

 

[eräs nainen.]

Missään en mielestäni sanonut etteikö saisi toivoa tervettä lasta tai ei voisi abortoida sikiötä joka riittävän aikaisin todetaan vammaiseksi tai sairaaksi tavalla joka merkittävää haitaa lapselle aiheuttaa. Se ei kuitenkaan valitettavasti takaa sitä että lapsi aikuistuu ongelmitta.

Kaikista ei vammaisen lapsen vanhemmiksi tai huoltajiksi ole. Enemmän kuin sillä että lapsi sijoitetaan "laitokseen" tai esim. asuntolaan, palvelukotiin/-asuntoon, aiheutetaan vahinkoa sillä että vammaisen lapsen ei anneta itsenäistyä vanhemmistaan. Onneksi tänäpäivänä "laitokset" eivät ole sitä mitä ne vielä 20 vuotta (tai yli) sitten olivat.

Ei tietenkään takaa että aikuistuu ongelmitta, mutta jostain sitä on liikkeelle kuitenkin lähdettävä. Terveen lapsen kohdalla olettamus on kuitenkin aina tämä, että tulisi aikuistumaan ongelmitta. Monenlaista juttua voi kuitenkin tulla vastaan elämässä.

 

[tytönjapoikienmamma]

Itse olin joskus nuorena sitä mieltä, että en missään nimessä tekisi aborttia va,mman takia...no keskimmäinen lapseni on vaikeasti autistinen, kehitysvammaisen tasolla. Hänen vammaansa ei voinut etukäteen tietää mitenkään. Selvisi lapsen ollessa 2v. Arki ja hänen hoitonsa on rankkaa, mutta hän on meille hyvin raksa, tietenkin. Enää en toietäisi, mitä teen, jos saisin tietää odottavani vammaista. Onneksi en joutunut enkä joudu enää asiasta päättämään.

Elämä antaa ja ottaa ja kuten joku tuolla sanoi, terveidenkin lasten ja oman itsensä kohdalla voi vain toivoa, että terveys pysyy ja elämä sujuu.

Mutta tosiaan, ennen lasten tekoa on nimenomaan järkevää arvioida omaa kykyään selvitä ja jaksaa muisten kuitenkin , että jokainen lapsi, terve tai sairas on aina "oma

nlaisensa paketti" ja tavallaan uusi tilanne ja arvoitus...

raksa=rakas

 

[astrolabe]

Oho!

Pystytkö kävelemään vai käytätkö pyörätuolia?

Enkä ymmärrä miksi jalkasi olisi amputoitu jos ne ovat halvautuneet... Mitä se olisi hyödyttänyt, jos kaikilta muiltakin halvaantuneilta amputoitaisiin jalat?

Voin vaikka juosta. Kaipa ne jalat, jos eivät olisi kuntoutuneet, olisivat kuitenkin voineet kiinteisiin proteeseihin sopia. Vamma kun oli lähinnä lihaskireydestä johtuvaa.

 

[knnj]

Ei tietenkään takaa että aikuistuu ongelmitta, mutta jostain sitä on liikkeelle kuitenkin lähdettävä. Terveen lapsen kohdalla olettamus on kuitenkin aina tämä, että tulisi aikuistumaan ongelmitta. Monenlaista juttua voi kuitenkin tulla vastaan elämässä.

Minusta myös lähes poikkeuksetta vammaisen lapsen kohdallakin oletus pitäisi olla se että lapsi aikuistuu ja itsenäistyy. Toisinaan se tarkoittaa ehkä vähän eriasiaa kuin terveellä, mutta kuitenkin...

Oletus voi toki olla se että lapsi syntyy terveenä ja hänen toivotaan syntyvän terveenä. Sikiöseulontojen läpäiseminen ei kuitenkaa takaa sitä että jo vastasyntyneellä ei olisi vammaa tai sairautta joka ehkä hyvinkin merkittävästi vaikuttaa hänen elämänsä alkuu tai ehkä jopa koko elämään. Siksi olen sitä mieltä että jos ehdottoman tärkeää on ettei oma lapsi ole vammainen lapset kannattaa jättää hankkimatta.

 

["vieras"]

Kiitos!
http://oddstuffmagazine.com/wp-content/uploads/2012/03/8Dy9M.jpg

 

[eräs nainen.]

Voin vaikka juosta. Kaipa ne jalat, jos eivät olisi kuntoutuneet, olisivat kuitenkin voineet kiinteisiin proteeseihin sopia. Vamma kun oli lähinnä lihaskireydestä johtuvaa.

No hienoa että kävi noin!

 

[Helmi-Mariia]

Yksinäisyyden kokeminen vaihtelee yksilöiden välillä. Toki on autisteja tms. jotka kärsivät sosiaalisesta kömpelyydestään mutta välttämättä se, ettei elämä mene ihan valtavirran kaavan mukaisesti ei tarkoita, etteikö heidän elämänsä voisi olla hyvää ja elämisen arvoista.

Itse olen työni kautta paljon paraplegisten tms. henkilöiden kanssa tekemisissä. Ei edes tetraplegia mitenkään välttämättä vie ihmisen elämäniloa ja kykyä hankkia uusia kokemuksia tms.

juu no on eriasia jos on asperger, kuin se että on lapsuusiän autismi(syvästi kehitysvammainen), minulla on tuollainen pikkuveli ikää 18vuotta,ei puhu sanaakaan, on jaktuvasti riippuvainen hoitajasta,vessassa oppi yksin käymään 12vuotiaana! pienenä oli helppo, paljon helpompi hoidettava kuin muut sisarukseni,mutta kun se on sellainen lopun ikääänsä! mä en jaksais!

 

[Viikate]

Minusta myös lähes poikkeuksetta vammaisen lapsen kohdallakin oletus pitäisi olla se että lapsi aikuistuu ja itsenäistyy. Toisinaan se tarkoittaa ehkä vähän eriasiaa kuin terveellä, mutta kuitenkin...

Oletus voi toki olla se että lapsi syntyy terveenä ja hänen toivotaan syntyvän terveenä. Sikiöseulontojen läpäiseminen ei kuitenkaa takaa sitä että jo vastasyntyneellä ei olisi vammaa tai sairautta joka ehkä hyvinkin merkittävästi vaikuttaa hänen elämänsä alkuu tai ehkä jopa koko elämään. Siksi olen sitä mieltä että jos ehdottoman tärkeää on ettei oma lapsi ole vammainen lapset kannattaa jättää hankkimatta.

Samaa mieltä, etenkin viimeisestä virkkeestä. Aina on otettava huomioon se mahdollisuus, että kaikesta todennäköisyydestä ja hyvältä näyttävistä sikiöseuloista huolimatta lopputulos ei välttämättä ole terve lapsi ja jos ei usko kykenevänsä selviytymään tämäntyyppisessä tilanteessa, parempi on jättää lapsi tekemättä.

 

[Karmeavamma]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";28246207]Varmaankin. Voitko nimetä jonkin tällaisen vamman?[/QUOTE]

Vilkaisepa vaikka vakavia luustodysplasiota aluksi. Kun kollageeni on pahasti viallista, luut ovat kuin näkkäriä ja iho ja pehmeät kudokset kuin purukumia. Muu kehitys on normaalia, joten kipuaistimus on sadannenkin kohdunsisäisen luun katkeamisen kohdalla normaali. Siinä sitten voit nautiskella lapsen liikkeistä kohdussa ja samalla miettiä, katkesiko raukalla joku luu taas.

 

[Madicken04]

Sä oot taas näitä joiden kanssa joutuu tästä asiasta vääntämään kuin rautalangasta.

Ei se minusta ole elämää ettei pääse normaalisti aikuistumaan ja on aina toisten ihmisten armoilla! ja sitten... kun omista vanhemmista aika jättää ja jos ovat vielä vaikka toisen terveen lapsen saanu, nii tietäähän siinä että mitenkä käy, no se vammaisen sisaruksen hoito siirtyy tämän hartioille ja vaikka rakastaisi kuinka, niin voi sitä hammasta purra et ai perkele kun on rankkaa... jos on omakin elämä, aviomies, kaks tervettä PIENTÄ lasta ja omakotitalo vaikka jossakin korvessa ja perheen äidillä jo muutenkin kädet hommaa täynnä ja joutuu ehkä jättämään oman työnsäkin jota rakasti koska joutuu rupeamaan omaishoitajaksi.

Tai sitten, laitetaan juuri tälläiseen yleiseen paikkaan, vieraiden ihmisten hoidettavaksi se vammainen sisarus.

Siitä sitten taas muut ihmiset ympärillä saarnaa:

" Ai perkele miten se Minna kehtas! Vanhempansa olivat just sitä mieltä että sitten kun heistä aika jättää niin MATTIA EI KYLLÄ IKINÄ MINNEKKÄÄN LAITOKSEEN SILTIKÄÄN LAITETA! "

On tuo aika perkeleen rankkaa ja rassaavaa tasapainotella tuossa välissä...

Jos on noin pönttöä porukkaa koko suku niin sillehän ei voi mitään, silloin on varmasti todella kamala ja katkeroittava tilanne jos perheeseen syntyy sairas/vammainen lapsi tai muuten joku suvunjäsenistä sairastuu/vammautuu.

Itse en näe syytä miksi vammaiset lapseni jäisivät kotiin asumaan vielä aikuistuttuaan, saati sitten että edellyttäisin terveiltä lapsiltani että nämä rupeaisivat omaishoitajikseen. Enkä jaksa uskoa että omista suvuistamme löytyy ketään joka on tuomitsemassa siinä vaiheessa kun lasten on aika muuttaa omilleen (= johonkin "laitokseen").

Päinvastoin, ymmärrystä on saatu melkoisesti ja itse halutaan tarjota noille sisaruksille niin tavallista elämää kuin mahdollista, ilman että jäävät toisten vammojen varjoon. Mietitään kyllä asioita paljon myös terveiden lasten näkökulmasta, missä ehkä helpottaa sekin että miehellä on itsellään kehitysvamnainen veli. Jostain syystä mies ja siskonsa eivät näe että olisivat kärsineet veljen olemassaolosta, toisaalta veli on asunut laitoksessa siitä asti kun se alkoi tuntua järkevältä. Hän viihtyy siellä, omaa kavereita ja mielekästä tekemistä. Mies ja siskonsa käyvät häntä tapaamassa sen mitä omaan elämään sopii, sisko käy lähellä asuvana hoitopalavereissa yms. En jaksa uskoa että hän kuitenkaan näkee uhraavansa elämäänsä tuolle, hyvin on pystynyt opiskelemaan parikin ammattia, käymään töissä, kasvattamaan oman lapsensa ja nyt jo olemaan osana lastenlastensa elämää.

Tietty kukin määrittelee sitten tahollaan sen mikä on elämisenarvoista elämää, vähän makua tuosta saa varmaan jo itsemurhatilastoista. Mutta siltikin se mikä yhden mielestä ei ole elämisenarvoista voi toisen mielestä olla hyvää ja täyttä elämää.

(Ja en siis ole aborttia vastaan, en edes terveen lapsen kohdalla. Jos tuntuu ettei jaksa eikä halua niin parempi keskeyttää se raskaus)

 

["Entinen Ksantippa S."]

Vilkaisepa vaikka vakavia luustodysplasiota aluksi. Kun kollageeni on pahasti viallista, luut ovat kuin näkkäriä ja iho ja pehmeät kudokset kuin purukumia. Muu kehitys on normaalia, joten kipuaistimus on sadannenkin kohdunsisäisen luun katkeamisen kohdalla normaali. Siinä sitten voit nautiskella lapsen liikkeistä kohdussa ja samalla miettiä, katkesiko raukalla joku luu taas.

Osanottoni niille, jotka ovat asian oman lapsensa kohdalla kokeneet.