Vammainen lapsi?

[johanna2]

Hei
Olen raskaana viikolla 28+1, ja mielessäni on muutamien viikkojen ajan pyörinyt kauhea pelko siitä, jos lapseni syntyykin vammaisena.
Mistä sen voi etukäteen tietää? Vai voiko sitä sanoa varmaksi missään vaiheessa että lapsesta tulee varmasti terve?
Olen käynyt sikiöseulonnoissa (rv 11+3 1.trimesteri, Downin oireyhtymän riskisuhde 1:100 000) ja jokaisessa ultrassa on sanottu kaiken olevan hyvin, mutta silti pelottaa. :/
Tiedän, että vammaisen lapsen hoitaminen on todella raskasta. Mitä jos en kykenisi sellaiseen? Haluan tätä lasta niin kovasti että olisin valmis tekemään hänen puolestaan mitä vain, vaikka hän syntyisikin vammaisena. Minua vain pelottaa se, että palaisin loppuun. Mitä vauvalleni sitten kävisi kun äiti ei enää jaksaisikaan?
Onko teille sanottu seulonnoiden ja ultaäänten perusteella että lapsesta tulee terve, muttei niin olekkaan käynyt?
Kertokaa omia kokemuksianne asiasta.
Kiitos paljon jo etukäteen!

 

["Hansu"]

Äitiys on jatkuvaa pelkojen kohtaamista ja niiden käsittelyä. Ultrissa nähdään suurin osa poikkeamista ym. Toki yllätyksiä voi tulla, niinkuin aina elämässä. Lapsi voi vammautua syntymänsä jälkeenkin. Äideillekkin voi tapahtua vaikka mitä. Kaikkeen ei kertakaikkiaan voi varautua.
Jos kävisi niin, että teille syntyisi vammainen lapsi, niin mitä todennäköisimmin te mukaudutte tilanteeseen ja lapsi on ihan yhtä rakas kuin tervekkin. Ja nyky-yhteiskunnassa, ainakin vielä, löytyy tukimuotoja vammaisen lapsen perheelle. Pikkuhiljaa äitiydessä oppii suhtautumaan noihin pelkoihin. Koskaan ne eivät kyllä häviä!

Onnellista loppuodotusta sinulle!

 

[pelkopois]

Ainahan sitä raskaana ollessaan pelkää että vauvalla olisi jokin sairaus tai vamma... Ultrat on kyllä aika luotettavia siinä mielessä että yleensä vakavat asiat huomataan ja niihin osataan varautua. Taas lievemmät vammat ja sairaudet jää hyvin usein huomaamatta raskausaikana ja tulevat ilmi synnytyksen jälkeen, tai ehkä vasta paljon myöhemmin. Tuntemattomat asiat yleensä pelottaa, kannattaa vaikka tutustua netin kautta eri blogeihin joissa kirjoittelevat vammaistenlasten äidit tai isät. Ei se arki yleensä kuitenkaan mitään kamalaa ole. Mulla on poika jonka downin syndrooma todettiin syntymän jälkeen. Ei np-ultrassa poikkeavaa, eikä missään muussakaan. On vaan hyvin tavallinen, terve lapsi jolla se ylimääräinen koromosomi Meillä kävi kyllä hyvä tuuri siinä ettei ollut mitään muuta... Näitä ylläri-downeja syntyy vuosittain melkein sata suomessa. Tässä meidän paikkakunnalla on nyt tän vuoden aikana syntynyt 4

 

[Läheltä elänyt]

On myös sellaisia syndroomia, joita ei voida ultrassa todeta, vaan vasta kun lapsi syntyy ja normaali kehittyminen tulisi tapahtua. Emme siis voi mitenkään olla varmoja siitä, onko syntyvä lapsi kehitykseltään normaali, ennenkuin tarpeeksi aikaa kuluu.

Vammaisen lapsen hoitaminen on raskasta, mutta se antaa myös paljon! On tarjolla vertaistukea, lomailua, sekä aina on joku, joka on valmis auttamaan. Ihmisillä on vain vääränlainen mielikuva vammaisista ihmisistä. Ajan myötä sitä on vaan toivonut kovasti, että ennakkoluulot poistuisivat ja ihmiset osaisivat kohdata myös poikkeavat yksilöt. Emmehän me ns. "terveetkään" ihmiset ole samanlaisia keskenään.

Älä turhaan murehdi etukäteen vammaisuuden mahdollisuutta. Ketkään vammaisen lapsen vanhemmat eivät ole joutuneet asian kanssa yksinään, jos ovat apua tai tietoa kaivanneet. Pääasia on, että lapsi syntyy elävänä ja sinä saat olla hänen äitinsä.