Vanha onnettomuus ahdistaa.

[Väsynyt]

Minulle tapahtui joitakin vuosia sitten onnettomuus, jossa olin lähellä hukkua. Onnekseni minut pelastettiin ja selvisin vahingoitta, tai ainakin ilman fyysisiä haittoja. Asia unohtui ja elämä jatkui nopeatempoisena kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Nyt minusta on tullut äiti, ja lapseni sairastui vakavasti ja oli erittäin huonossa kunnossa useita kuukausia. Samalla sain aikaa miettiä elämää ja sen loppumista. Nyt kun lapseni on parantunut, on oma onnettomuuteni nousuut uudelleen mieleen. Näen usein painajaisa ja luulen hukkuvani. Kammoan vettä, en siis pelkää esimerkiksi tuttua rantaa, mutta pienikin pudotus veteen, esim. satama-altaan reunalla, saa henkeni salpautumaan ja oloni äärimmäisen ahdistavaksi. Kaikkeen kuolemaa käsittelevään reagoin rajusti, saatan ruveta itkemään nähdessäni nuorena kuolleen, täysin tuntemattoman ihmisen kuolinilmoituksen.
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Tai ideoita millä pääsisin "paranemisen" alkuun? Olisin kiitollinen avusta.

 

[menopäällä]

Minulle tapahtui joitakin vuosia sitten onnettomuus, jossa olin lähellä hukkua. Onnekseni minut pelastettiin ja selvisin vahingoitta, tai ainakin ilman fyysisiä haittoja. Asia unohtui ja elämä jatkui nopeatempoisena kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Nyt minusta on tullut äiti, ja lapseni sairastui vakavasti ja oli erittäin huonossa kunnossa useita kuukausia. Samalla sain aikaa miettiä elämää ja sen loppumista. Nyt kun lapseni on parantunut, on oma onnettomuuteni nousuut uudelleen mieleen. Näen usein painajaisa ja luulen hukkuvani. Kammoan vettä, en siis pelkää esimerkiksi tuttua rantaa, mutta pienikin pudotus veteen, esim. satama-altaan reunalla, saa henkeni salpautumaan ja oloni äärimmäisen ahdistavaksi. Kaikkeen kuolemaa käsittelevään reagoin rajusti, saatan ruveta itkemään nähdessäni nuorena kuolleen, täysin tuntemattoman ihmisen kuolinilmoituksen.
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Tai ideoita millä pääsisin "paranemisen" alkuun? Olisin kiitollinen avusta.

kokemusta on ja neuvoisn menemään asiantuntijalle jotta voit käydä onnettomuuden läpi asiantuntijan kera ja päästä siitä yli

 

[Otsoemo]

Niin kuulostaa siltä, että monta juttua on jäänyt kunnolla käsittelemättä silloin kun ne tapahtuivat. Uudet ahdistavat tilanteet voivat nostaa ne vanhatkin mielen päälle. Kyllä tuossa tilanteessa parasta olisi kääntyä ammattiavun puoleen.

 

[ap]

Mistä sinä Menopäällä sait apua? Jos siis asiantuntijaa tarvitsit?

 

[heppuli]

mä nään joka yö painajaisia et putoon jostaki enkä kyl koskaa o mistää pudonnu(sillee et oisin loukannu)!auto-onnettomuudes olin n.10v sit ja vieläki ku siitä ohi ajellaa ni menee vilunväreet =( nää nyt ei mitenkää liity sun kokemuksiin,mut sulle suosittelen kans ammattiapua!

 

[menopäällä]

Mistä sinä Menopäällä sait apua? Jos siis asiantuntijaa tarvitsit?

Vanha juttu oli kummitellut jo jonkin aikaa ja sitten vaan kerran pamahti kunnolla ja iski päälle pakokauhun, sain ensi hätään apua kriisikeskuksesta ja jatkossa kunnan järjestämältä psykoterapia keskuksesta (psykiatrisen sairaanhoitajan luona keskustelua ja lääkäri palvelut). Kävimme palapalalta läpi vanhaa onnettomuutta, pienin askelin. Moni juttu oli jäänyt silloin käsittelemättä, se oli niin rankka juttu silloin ja sen halusi unohtaa että oli koskaan tapahtunutkaan. On se vieläkin rankka juttu ja ei haluaisi uskoa sitä todeksi, mutta jollakin lailla on oppinut hyväksymään että tapahtui mitä tapahtui vaan ei vieläkään sitä voi hyväksyä miksi niin tapahtui

 

[ire]

mä itse pääsin onnettomuus traumasta vasta vuosien päästä. siis silloin kun se tapahtui en halunnut apua kärsin itse parikin vuotta ja sit meni vuosia kunnes opiskeluaikana yhtäkkiä pukkas kriisi päälle. mulla oli kans todella raskasta päästä yli kuolemanpelosta ja tuntemuksista (kyseessä siis alunperin paha rekan kanssa onnettomuus jossa menehtyi pari kaveriani) . pelkäsin itseni ja lasteni kuolemaan ja ihan kaikkea. selvisin asiaoita käsittelemällä ja puhumalla...siis kavereiden /ihmisten kanssa asiasta, siten sain käsiteltyä asian pala palalta, toivottavasti ikuisiksi ajoiksi... minun olisi pitänyt alunperin hakea apua tai siis otttaa vastaaan sitä kun minulle tarjottiin. toisella kerralla en hakenut sitä vaikka ehkä olisi ollut parempi/helpompi niin. jos vielä asia tulisi "päälle"joskus juttelisin kyllä psykologin kanssa; on tyhmää yrittää selvitä ilman asiantuntija apua.
mene juttelemaan asiantuntijan kanssa tai soita vaikka mobileen tai vastaavaan ja juttele paljon kaikkien kanssa jutusta. pahinta noissa jutuissa on ,että itse ainakin vatvoin asioita öisin ,ja tuntui, että asia haittasi jo koko toimintakykyisyyttäni. älä ole yksin asiasi kanssa. voimia sinulle! toivottavsti pääset tosta yli :hug:

 

[ire]

ja vielä faktaa noista kriiseistä jotka tulee trauman seurauksena...fakta on että ei käsitelty tauma voi pukata päälle jonkun toisen kriisin aikana esim. avioero, läheisen kuolema, oman perheenjäsenen sairaus, rahahuolet....tai sen jälkeen kun on ollut vaikeaa ja kaikki selviää sit pukkaa vanha kriisi päälle...tällöin tilanne on jo vaikeampi käsitellä koska sulla on sit kaksi kriisiä peränjälkeen ja voimavarat ovat vähemmässä... kriisit on vaikeita ja kamalia (ja kataliakin ei tiedä milloin trauma muistuttaa itseään)