Vanha uskottomuus

[heh]

""Ps . Kun huvikseni tätä näpytän, en hiilly. Provosoin kyllä estoitta.""

= sisälläsi on purkautumattomia patoutumia, joko seksuaalisia tai vihan tunteita (tai muita purkamattomia syyllisyyden tunteita = silloin tuntee tarvetta muiden provosointiin, josta saa itse tyydytystä).

VINKKI: Ehkä totuus ja rehellisyys (edes itsellesi, jos ei kumppanillesi) tekisi sinullekin terää.

 

[siru]

Anteeksi voi antaa, mutta koskaan se ei unohdu.Jos aiot jatkaa selvittäkää asia juurta jaksain, siis keskustelemalla.Voi olla, ettette pysty kahden kesken asiaa selvittää, kun se tahtoo aina kääntyä toisen syyttelemiseen ja sitten riidellään. Ei asia vanhene koskaan,miettiin miten toinen on voinut käyttäytyä pettämisen jälkeen niin luontevasti, ettet sinä ole sitä huomannut.Kuinka monta kertaa se onkaan pettänyt, kun pettää voi noin tunteettomasti. Mistä tietää että puoliso todella vilpittömästi pyytää anteeksi, kun on voinut elää 10vuotta asia omalla tunnolla.Kirjoita paperille mitä haluat selvittää ja käske kumppanisikin kirjoittaa tarinansa.Sieltä voi aina uudelleen lukea, miten se olikaan ja toinen ei voi muuttaa kirjoittamaansa.Asia riippuu minun mielestäni paljon myös siitä kenen kanssa puolisosi on pettänyt.JOs se on joku ystäväsi tai teidän perhe tuttu,asia on hankala,olet tullut petetyksi monelta suunnalta, mutta jos joku yhden illan tuttu, jota ei ole sen jälkeen nähnyt,se on vaan joku pannko puolisosi ollut rakastunut tähän toiseen?

 

[Masa]

Naisilta puuttuu jokin ruuvi, kun eivät voi unohtaa mitättömiä pikkujuttuja vuosien takaa. Miehen ei kannata koskaan, ikinä kertoa petoksesta. Ei vaikka tuntuisi miten suhde olevan vaikaissa kantimissa. Naisten pikkuegoisuus ja itsetunnon puute ryöpsähtää tälläisissä tilanteissa valloilleen.

 

[Ap]

Totta! Ja vaikka kuka sanoo mitä, ei tunnusta, ei itke, ei selittele , vaan jatkaa normaalia elämää.

 

[Aikuinen nainen]

Miksi kertoisi, jos ei kiinni jää. ""Mitä ei tiedä, se ei loukkaa"".

 

[kyllä on viisasta]

Kylläpä on taas viisasta porukkaa.
Ehkä useimmiten se pettäjä jää kiinni jostain sivu juonteesta useinkaan ne ei itse koskaan ala paljastamaan totuuksia itsestään. Jos tämmöisen paljastumisen jälkeen pitäisi kyseiseen tyyppiin vielä 10 vuottakin panostaa niin hukkaan menee.

 

[Aikuinen nainen]

Niin mikä menee hukkaan? Ja miksi? Luuletko, että ihminen ei osaa ottaa opikseen? Kuvitteletko löytäväsi jostain täysin virheettömän ihmisen? Kaikki tekevät virheitä, toiset isompia, toiset pienempiä.

Kuten kirjoitin, minun kohdallani on kymmenen vuotta kulunut mieheni syrjähypystä. Ja silti nämä vuodet ovat olleet elämäni parasta aikaa, eivät todellakaan hukkaan heitettyjä. Olen panostanut häneen nämäkin 10 kymmenen vuotta ja aion panostaa jatkossakin, niin hieno on suhteemme.

 

[tjaah]

No vaikka sinä oletkin pystynyt antamaan anteeksi ja jatkamaan parisuhdetta jopa parempana kuin ennen, niin se ei silti tarkoita, että ratkaisusi on ollut ainoa oikea. Annettakoon jokaiselle oikeus päättää itse omat ratkaisunsa ja reagointitapansa. Jokainen punnitsee omalla kohdallaan onko pettäminen pieni vai iso virhe. Se että sinä et ole petturimiehesi rinnalla heittänyt vuosia hukkaan ei tarkoita, etteikö moni puolestaan voi tehdä elämästään paremman jättämällä petturin taakseen. Valmiita vastauksia tässä asiassa ei varmasti ole.
Kukin taaplaa tyylillään.

 

[Aikuinen nainen]

Toki, mutta minä näen ongelman siinä, että nykyään ei kestetä mitään vaikeuksia vaan ollaan heti valmiita lyömään hanskat tiskiin. Ihmiset itse tekevät parisuhteista kertakäyttöistä kulutustavaraa.

Vanhalle viisaudelle olisi monesti käyttöä: Rakasta, kärsi ja unhoita. Sekä anna anteeksi. Et ole itsekään täydellinen.

Varmasti olisin minäkin petturin jättänyt taakseni, jos ei muutosta olisi ollut nähtävissä, jos pettäminen olisi jatkunut, jos elämä olisi ollut muutenkin tuskaa, alkoholismia, väkivaltaa jne. Mutta ihan hyvää, toimivaa suhdetta ei mielestäni kannata heittää romukoppaan yhden erehdyksen vuoksi.

Niillä, jotka väittävät, että ""kerran pettäjä, aina pettäjä"" tai ""se on kerrasta poikki"" (siis ilman näitä em. sivujuonia), olisi mielestäni kasvun paikka.

 

[teija]

Suhde ei palaa ennalleen pettämisen tultua ilmi.Se kaunis ja herkkä rakkaus ja luottamus tuhoutuu. Et voi luottaa enää samallalailla.Kun puolisosi lähtee työmatkalle tai iltaa viettämään kavereiden kanssa, niin kyllä se mörkö nousee mieleen, käykö taas niin.Luottamuksen uudelleen rakentaminen vie aikaa,entiselleen ei palaudu koskaan.Tarvitaan todella lujaa tahtoa molemmilta, että suhde jatkuu.Jos pettämisen ilmi tulo ei tuo parisuhteeseen kriisiä, niin sopii miettiä, rakastaako todellakaan kumppania.Minusta kumppani joka on heti antamassa anteeksi,on itse samanlainen petturi, odottaa vain tilaisuutta käydä vieraissa.

 

[Ap]

Eikö tuo ole omituista vääntämistä. Ajatellaas, alkuperäinen uskoton... Hän on käynyt vieraissa , viipynyt saman aikaa ehkä kuin kaupungin shoppailureissu kestää. Sitten perhe on elänyt 10 vuotta täysipainoista elämää. Yksi valokuva , ja kliks, hän onkin epäluotettava kumppani. Suhteellisuuden tajua ei ole tilanteessa hiventäkään.

 

[?]

Onko se sinun asiasi määritellä miten luotettavaksi kukin sen pettäneen kumppaninsa kokee? Riippuu varmaan niin pettäjästä kuin siitä petetystäkin, minkälaisia ovat ja miten suhde muuten toimii. Sillä nyt ei liene niin suurta merkitystä kuinka kauan pettäminen on kestänyt (tyyliin ostosreissun verran) tai montako vuotta sitten.

Miten se voi tulla jonain yllätyksenä että kun tuollainen salaisuus paljastuu, niin ei sitä ihmistä kauhean luotettavana voi pitää. Ainakaan vähään aikaan (yleensä). ""Mitä kaikkea muuta on mahtanut valehdella"" on aika luonnollinen kysymys mikä sen jälkeen pyörii mielessä.

Vai koskeeko tämä nyt vain pettämistä jota joku kovasti yrittää vähätellä? Nimittäin jos luottamuksen on pettänyt muin keinoin esim. taloudellisesti 10 vuotta sitten ja se tulee ilmi, niin onko siinäkin sitten heti suhteellisuudentaju kadoksissa jos pitää toista epäluotettavana?
Minun mielestäni tämä salaisuuden paljastuminen 10 vuoden jälkeen on yleistettävissä moneen asiaan, eikä moni varmaan kauhean kevyesti pystyisi heti toiseen luottamaan.
Ei asia ole niin yksinkertainen ollenkaan.

 

[Meikämaija]

Ehdottomasti olen samoilla linjoilla kuin Aukuinen nainen ja AP.

En olisi omassa onnellisessa suhteessani, jos olisin antanut mieheni yhden ainoan harkitsemattoman hetken pilata suhteemme. Hänelle se oli niin vaikea paikka, että kertoi itse ja lupasin, etten koskaan muistuta tai lyö sillä häntä. Se on kostonhimoiset sillä lailla, että tällaisiakin miehiä on vielä olemassa, he ovat kultahippuja, joita harvoin löytää. Tapahtuma ei ole häirinnyt elämäämme millään tavoin, olemme onnellisia ja kiitollisia hyvistä yhteisistä vuosista.

Hirvittää ajatuskin, että olisin reagoinut toisin ja kaikki tämä hyvä elämä olisi jäänyt kokematta.

 

[kyllä]

Kyllä kyllä, mutta me olemme ihmiset erilaisia, toiset pettäjät ansaitsevat uuden mahdollisuuden ja toiset eivät. Jokainen selvittäköön tykönänsä mikä on paras ratkaisu.
Ehkä ap:n tapauksessa on juuri näin, että liitossa on ollut muutenkin riittämiin vaikeuksia eikä pettänyt puoliso muutenkaan ole sellainen ""kultahippu"". Vaikka yhdessä on oltukin sitten se 10 vuotta. Viimeinen arkku naulaan tms.

 

[mie]

Minusta ap vaikuttaa riidanhaluiselta eukolta.
Esim. meikämaijan tapauksessa ymmärrän kuinka meikämaija antaa anteeksi miehelleen, jolle se on viakea paikka jne.
Mutta se ap:n tapaus on vähän sen kuuloinen, että siinä ap yrittää vähätellä miehensä tunteita sen perusteella kuinka paljon aikaa on kulunut, ja kuinka paljon lieventäviä asianhaaroja ap itse laskelmoi asiassa olevan.
En ihmettele ollenkaan, jos ap:n ukko ei meinaa millään antaa anteeksi, en minäkään luota toisen sanaan jos a) paljastuu että on pettänyt salakavalasti
ja b) sitten vielä vähättelee minua ja tunteitani.
Ap:n miehellä herää varmasti kysymys , että mitä muuta ap:n kaltainen puoliso päättää hänen puolestaan, koskien sitä mikä on tarpeeksi lievää pettämistä, kuinka monta minuuuttia saa pettää ilman että avioliitto kärsii jne.
Ja mistä ap: tietää ovatko ne vuodet olleen miehelle niin hyviä. Ehkä olet päällepäsmäröinyt häntä muissakin asioissa, ja nyt ukko vain pillastui lopullisesti, kun huomasi että et ole edes senvertaa luotettava, että sinulle kannattaisi antaa moinen valta.

 

[uskallus]

Luulen, että moni ""antaa anteeksi"" siksi, että eroaminen on vaikeaa. Pelätään yksin jäämistä, omaisuuden jakamista ja sen sellaista. Ei uskottomuutta kuitenkaan koskaan unohda.

 

[kirsikka]

Mutta entäpä jos ei edes haluaisi kostaa, muttei enää halua jatkaakaan? Entä jos tunteet vain kuolevat? Mielestäni on aika kohtuutonta vaatia, että ihminen joka ei enää rakasta, joutuisi viettämään lopun elämäänsä suhteessa vain velvollisuuden ja ""yrittämisen"" vuoksi.

Mutta varmaan riippuu paljon ihmisestä, miten reagoi. Henkilökohtaisesti oma onnellisuuteni ja elämäni ei ole riippuvainen yhdestä ihmisestä. En pelkää yksin jäämistä tai muutoksia - olenhan itsenäinen ja vakavarainen ollut pienen ikäni. Ja ainahan on myös niin, että kun yhden oven sulkee perässään on edessä toinen ovi avattavaksi... Itse en usko, että elämänlaatuni ainakaan huononisi, jos petturista eroaisin. Pystyisin varmasti jopa muistelemaan häntä hyvällä ja tosiaan pysymään ystävinä. Mutta rakkaudessa on minullakin omat pelisääntöni noudatettavana...

Loppupeleissä uskon, että jokainen on oman onnensa seppä. Mielestäni on turha mollata ja hyökätä niitä vastaan, jotka ajattelevat ja toimivat näissä asioissa eri tavalla kuin itse tekisi. On toki hienoa, jos joillakin pettäminen on onnistunut suhteen laatua parantamaan, mutta paljon on niitäkin tarinoita, joissa seikkailut jatkuu ja jatkuu anteeksiannon jälkeenkin. Sivusta on niitä tullut seurattua useampiakin.

 

[Ap]

Tiedän haukut, mitä tästä taas tulee... Mutta en ymmärrä ihmisten arvomaailmaa. Aikuisen ihmisen perusarvo on perhe! Monella tuntuu olevan tärkeämpää joku absrakti asia kuten; luottamus, kunnioitus, rakkaus, miksi? Oletteko jo yhden perheen särkemisessä mukana olleet... Vai elättekö todella täysin itsekkäiden tunteidenne ehdoilla. Ps. Mies , 42 , petturi , isä ja tietämättömän vaimon hellä rakastaja.

 

[?]

Mikä on pettäjän arvomaailma? Perhe? Ja miten ihmeessä erotat siitä ""abstrakteiksi"" (?) kutsumasi asiat, sellaiset vähäpätöiset seikat kuiin luottamuksen, rakkauden ja kunnioituksen? Eikö ne juuri kuulu perheeseen ja parisuhteeseen? Ne jotka eivät petä eivätkä sitä helposti hyväksy elävät siis itsekkäiden tunteidensa ehdoilla, ei suinkaan se pettäjä?

Jopa oli kerta kaikkiaan järjetön kirjoitus!

 

[Ap]

Kiitos !

 

[?]

Kiitos? Kirjoituksessani oli kyllä monta kohtaa joihin olisi voinut vastatakin mutta... Kiitos oli siis ilmeisesti siitä että osoitin miten epälooginen ja surkea ""puolustuspuhe"" se oli? Eipä kuule kestä.

 

[Ap]

Vastata? No , perhe on tärkein. Ja pettäjä kasvaa 10 vuodessa... Ja mies ja vaimo ovat oppineet elämään.

 

[kirsikka]

Nämä asiat ovat vaikeita. Niissä voi olla useitakin harmaan sävyjä, mutta joskus tuntuu, että pettäjät eivät halua nähdä muuta kuin ne omat sävynsä...

Toki myös ikä voi vaikuttaa(?) Itse olen aloittajaa jonkin verran nuorempi eikä minulle esim. avioliitto tai joku tietynlainen perhekäsitys ole se ainoa oikea ratkaisu. Eikä onneksi nykyään tarvitsekaan olla. Minusta on hienoa, että nykyisin voi jokainen tehdä omat ratkaisunsa ja on vapaa halutessaan myös lähtemään. Lasten suhteen pitää tietysti punnita tarkkaan mikä on paras vaihtoehto, mutta ei kannata suoraan olettaa, että se on vain ja ainoastaan tuollainen perhemalli.

Ja ei pahalla, mutta pettäjänä pitäisin suutani soukeammalla silloin kun puhutaan perheen tärkeydestä. Tuolla pettämishetkellä perhe, parisuhde tai muut perusarvot ovat jääneet täysin niiden omien itsekkäiden tunteiden ja halujen jalkoihin. Vai ajattelitko muka tuolla nautintosi hetkellä vaimoasi ja mahd. lapsiasi ja sitä mielihyvää jota heille heidän tietämättään tuotat? Ajattelitko sillä hetkellä ja jälkeenpäin, miten gutaa tuo perheen ulkopuolisen jyystäminen tekikään teidän perheellenne/parisuhteellenne/liitollenne/VAIMOLLESI? Jos ajattelit, niin miksi ihmeessä jätit sen siihen yhteen kertaan! Mieti kuinka mahtava suhde ja korkeat perhearvot teillä olisikaan, jos olisit pettänyt useammin - jos se pettäminen kerran on se oikotie onneen! Eli miksi ihmeessä kiivetä vain puolitiehen, kun voi juosta huipulle asti. Ja pakko todeta, etten kyllä minäkään ymmärrä pettureiden arvomaailmaa... Paljon kyllä ollaan vaatimaan petetyltä, mutta itseltään ei yhtään mitään.

Toisaalta kirjoituksistasi päätellen sulla on vaan huono omatunto. Yrität saada meidät ""sivulliset"" hyväksymään tekosi, kun itse asiassa se ei ole meidän hyväksyttävissämme tai anteeksi annettavanamme. Vain vaimosi voi sen tehdä halutessaan. Ehkä pohjimmiltasi haluaisitkin kertoa hänelle hairahduksestasi, mutta et uskalla. Pelkäät, että entä jos hän ajatteleekin samalla tavalla kuin me hirviöt täällä, joiden ajatuksia et haluaisi kuulla... Tai ehkä salaa nautit, että olet tehnyt vaimostasi narrin. Mutta ehkä hän onkin niin tyhmä ja tietämätön kuin annat ymmärtää, että ansaitseekin sen.

 

[Aikuinen nainen]

""Tuolla pettämishetkellä perhe, parisuhde tai muut perusarvot ovat jääneet täysin niiden omien itsekkäiden tunteiden ja halujen jalkoihin.""

No niinhän se on, mutta ehkä siitä tilanteesta herätessä ja havahtuessa tajuaa, että perhana, mitä menin tekemään ja tajuaa, kuinka tärkeä ja arvokas asia perhe on. Yhdestäkin kerrasta voi oppia. Ja on syytäkin.

Mutta: Jos nyt avioliitto on jatkunut vuosia, kymmeniäkin, niin onko todellakin yksi tuollainen hairahdus peruste tuhota se kaikki?

 

[Meikämaija]

No ei totisesti ole! Sanopa sinäkin aikuinen, mitä se on, jos jaksaa rassata kymmenen vuoden takaisen YHDEN synnin ja tehdä siitä elämää suuremman asian. Minusta se on sitä, että on unohtanut kehittyä ja kypsyä ihmisenä.

Mun on pakko tunnustaa, että en ymmärrä, mitä syytä siitä näin pitkän ajan ja onnellisen yhteiselämän jälkeen olisi saada hepulit. Ts. en ymmärrä noita mielipiteitä, joissa tuomitaan koko liitto menneeksi ja tuhotuksi.