H
hmph.
Vieras
Eli siis tilanne on tämä, vanhempani,sisarukseni, sukuni ei voi sietää miestäni! Enkä kyllä periaatteessa ihmettelekään, meillä kun on vuosien saatossa ollut vähän vaikeaa joka kannalla.
Minut ja meidän lapset kutsutaan aina juhliin, mutta miestä ei. Ja mies ei saa tulla sinne, joten eipä mekään sitten olla menty lasten kanssa.
Kesällä meillä oli kuopuksen synttärit ja kutsuimme isovanhemmat, sedät, tädit, ja kummit kummaltakin puolelta. Vanhempani tuli juhliin, mutta kun asumme eripaikkakunnalla heidän piti tulla päivä aikaisemmin ja lähteä vasta seuraavana päivänä eli siihen meni koko vloppu. Veljeni luokse he eivät mahtuneet ja ehdotin että tulisivat meille, koska meillä olisi sohva vapaana. Mutta ei, menivät mielummin hotelliin yöksi kun olisivat meille tulleet, mieheni vuoksi.
Vanhempani ovat kustantaneet autoni monta monta vuotta sitten. Ja mieheni ei saa ajaa sillä, koska he ovat sen maksaneet ja sehän on sitten heidän autonsa ja saavat päättää kuka sillä ajaa ja missä. Tämä on todella typerää.
Oikeasti minä en jaksa enää, ja en tiedä miten saisin heidät hyväksymään mieheni, vai onko tilanne tosiaan jo se että täytyy ottaa etäisyyttä koko sukuuni? Kuinka saisin heidät tajuamaan että he karkoittavat meitä (minut oman tyttärensä ja lapsenlapsensa) koko ajan kauemmas? Haluaisin vain että edes yrittävät koittaa tulla toimeen mieheni kanssa, muttakun eivät anna edes enää mahdollisuutta!
Miehenikään ei tunnetusti heistä perusta, juurikin tuon syrjimisen vuoksi ja meillä riidellään näistä asioista aina.
Tämä kaikki tulee rikkomaan perheeni, ja ennenkaikkea minut vielä!
En jaksa enää olla välikäessä, joten voisiko joku antaa neuvoa mitä mun kannattaa tehdä?
Minut ja meidän lapset kutsutaan aina juhliin, mutta miestä ei. Ja mies ei saa tulla sinne, joten eipä mekään sitten olla menty lasten kanssa.
Kesällä meillä oli kuopuksen synttärit ja kutsuimme isovanhemmat, sedät, tädit, ja kummit kummaltakin puolelta. Vanhempani tuli juhliin, mutta kun asumme eripaikkakunnalla heidän piti tulla päivä aikaisemmin ja lähteä vasta seuraavana päivänä eli siihen meni koko vloppu. Veljeni luokse he eivät mahtuneet ja ehdotin että tulisivat meille, koska meillä olisi sohva vapaana. Mutta ei, menivät mielummin hotelliin yöksi kun olisivat meille tulleet, mieheni vuoksi.
Vanhempani ovat kustantaneet autoni monta monta vuotta sitten. Ja mieheni ei saa ajaa sillä, koska he ovat sen maksaneet ja sehän on sitten heidän autonsa ja saavat päättää kuka sillä ajaa ja missä. Tämä on todella typerää.
Oikeasti minä en jaksa enää, ja en tiedä miten saisin heidät hyväksymään mieheni, vai onko tilanne tosiaan jo se että täytyy ottaa etäisyyttä koko sukuuni? Kuinka saisin heidät tajuamaan että he karkoittavat meitä (minut oman tyttärensä ja lapsenlapsensa) koko ajan kauemmas? Haluaisin vain että edes yrittävät koittaa tulla toimeen mieheni kanssa, muttakun eivät anna edes enää mahdollisuutta!
Miehenikään ei tunnetusti heistä perusta, juurikin tuon syrjimisen vuoksi ja meillä riidellään näistä asioista aina.
Tämä kaikki tulee rikkomaan perheeni, ja ennenkaikkea minut vielä!
En jaksa enää olla välikäessä, joten voisiko joku antaa neuvoa mitä mun kannattaa tehdä?