Vanhempani rikkovat perheeni!

["Niin"]

Musta kuulostaa enemmänkin siltä että ap:n mies rikkoo perheen. Miksi hän haastaa päivittäin riitaa asiasta josta tietää ettei ap voi sille mitään? Siksi että on "äkkipikainen"?

 

[Keittiönoita]

Ei, hän haluaisi että menisimme. Ja on lapset olleen mummolassa ilman meitäkin joitan päiviä. Viimeksi kesällä.

Mikä sitten on ongelma? Sinä voit mennä lapsinesi vanhempiesi luokse ja sillä aikaa miehesi voi käydä vaikka harratuksissaan tai tavata kavereitaan. Koittakaa olla riitelemättä asiasta, jolle ette voi mitään.

 

["Joo"]

Ja ei riidat ole miehestäni lähtöisin vain minusta. Koska minua stressaa tilanne ja taas on ajankohtainen sen vuoksi kun olisi joulukin tulossa ja minut on lasten kanssa kutsuttu mutta ei miestäni.

Kenelle muullekaan purkaisin ajatuksiani kuin miehelleni ja silloin siitä syntyy riitaa :/

No voisko olla ratkasuna ettet ihan päivittäin purkais miehelles tätä asiaa jos kerran tiedät että siitä tulee vaan riitaa?

 

[hmph.]

[QUOTE="Joo";22458698]et ehkä tykkäisi itsekään, mutta kenen vikana pitäisit tilannetta jos olisit ensin itse pistänyt tavaroita päreiksi, ajanut miehes ja lapses kauhuissaan pakoon yönselkään ja haukkunut appivanhemmat päin naamaa? Senkö jälkeen vielä kokisit että on epäreilua ettei sua kutsuta kylään?

Niin makaa kuin petaa.[/QUOTE]

En sano että epäreilua. Mutta joutuuko ihminen vanhojen virheiden huonossa valossa elämään loppeikänsä? Minä pyydän vain mahdollisuutta..

 

[fifiia]

Kehottaisin sinua hakemaan apua läheisriippuvuuteen ja miettimään sitten kumpi suhde on sinulle oikeasti tärkeämpi suhde nykyiseen mieheesi vai vanhempiisi ja sukuusi.

 

[hmph.]

Mikä sitten on ongelma? Sinä voit mennä lapsinesi vanhempiesi luokse ja sillä aikaa miehesi voi käydä vaikka harratuksissaan tai tavata kavereitaan. Koittakaa olla riitelemättä asiasta, jolle ette voi mitään.

Mutta minun mielestä se on törkeää! Miksi haluaisin mennä sellaiseen paikkaan kylään, minne mieheni ei ole tervetullut? Mielummin menisin perheenä, enkä "voivoivoi kun meijän pikkutyttö on tullut takaisin kotiin"

 

[hmph.]

Kehottaisin sinua hakemaan apua läheisriippuvuuteen ja miettimään sitten kumpi suhde on sinulle oikeasti tärkeämpi suhde nykyiseen mieheesi vai vanhempiisi ja sukuusi.

Elikkä onko se minussa vika? Olen liian sinisilmäinen ja läheisriippuvainen? Ja ei en kysy vittuillessani tai muutenkaan, vaan ulkopuolisen apuna. Ja haluan asialle jo tehdä jotain enkä vain odottaa ja miettiä joka päivä tätä samaa..

 

[kokemusta on]

Samaa mieltä olen edellä kirjoittaneen kanssa että haeppas tietoa läheisriippuvuudesta, siltä vaikuttaa että se liippaa sinua aika läheltä. Silloin kun ei elä omasta sisimmästään käsin vaan on ns. ulkoapäin ohjautuva (muiden tunteista, tahdosta, toiveista) niin elämä on tosi vaikeaa ja vääristynyttä. Kun alat asettaa omat rajasi niin muutkin todennäköisesti alkavat kunnioittaa sinua enemmän.

 

[Keittiönoita]

Mutta minun mielestä se on törkeää! Miksi haluaisin mennä sellaiseen paikkaan kylään, minne mieheni ei ole tervetullut? Mielummin menisin perheenä, enkä "voivoivoi kun meijän pikkutyttö on tullut takaisin kotiin"

Vaikuttaa siltä, että ongelma on sinulla eikä vanhemmillasi tai miehelläsi. Tässä on kuitenkin se positiivinen puoli, että itseään voi muuttaa, vaikkei muita ihmisiä voikaan. Jos et halua mennä lapsuudenkotiisi ilman miestäsi, niin älä mene. Jos haluat, että lapsesi viettävät joulua äidin ja isän kanssa, niin silloin ette mene jouluksi vanhemmillesi. Jos et kestä omien tunteidesi ristiriitaa, hae ammattiapua Mutta älä pura tunteitasi tästä asiasta jatkuvasti miehellesi, sillä ei hänkään voi vanhempiasi muuttaa.

 

[hmph.]

Ja haluaisin ihan vain luetun perusteella kuulla, että onko mieheni ihan läpimätä nyt palstankin mielestä? Ja olenko minä vain sinisilmäinen ja sokea?

 

[kokemusta on]

Lisään vielä, että DR. Phil puhui kerran ohjelmassaan tuosta että ei ole viisasta puhua esim. omalle äidilleen miehestään aina niitä ikäviä asioita kun on ollut vaikka riitaa. Tottakai vanhemmat alkavat silloin vastustaa sitä miestä. Jos siis riitelee miehensä kanssa niin parempi avautua jollekin muulle kuin äidille!

 

["Joo"]

Ja haluaisin ihan vain luetun perusteella kuulla, että onko mieheni ihan läpimätä nyt palstankin mielestä? Ja olenko minä vain sinisilmäinen ja sokea?

No ihan vaan tässä ketjussa luetun perusteella kyllä, miehesi on aika heikohko avio/avomies. Mutta en tietysti tunne ihmistä ja oon kuullu vain sen mitä tässä ketjussa lukee.

Mutta jos et halua mennä vanhempies luo niin et mee, jos haluat, niin meet. Et sä voi päättää aikuisten ihmisten puolesta missä väleissä ne on.

 

[hmph.]

Vaikuttaa siltä, että ongelma on sinulla eikä vanhemmillasi tai miehelläsi. Tässä on kuitenkin se positiivinen puoli, että itseään voi muuttaa, vaikkei muita ihmisiä voikaan. Jos et halua mennä lapsuudenkotiisi ilman miestäsi, niin älä mene. Jos haluat, että lapsesi viettävät joulua äidin ja isän kanssa, niin silloin ette mene jouluksi vanhemmillesi. Jos et kestä omien tunteidesi ristiriitaa, hae ammattiapua Mutta älä pura tunteitasi tästä asiasta jatkuvasti miehellesi, sillä ei hänkään voi vanhempiasi muuttaa.

No ongelmaa on varmaan kaikilla. Ja mieskin on jo kyllästynyt tähän tilanteeseen, että ihan oikeassa on että en saisi vaahdota koko aikaa, mutta itsellä on vaan niin paska fiilis tämän takia. Ja haluaisin muuttaa kaiken, tahtoisin että saisimme joskus vielä perheenä kutsut ja voisimme mennä lomilla mummolaan, kaikki vielä kun lapset ovat pieniä. Ja haluaisin että oppisivat tuntemaan toisensa. Taidan vain kuvitella että tulisi joskus onnistumaan nämä....

 

[Peesailija]

Tosi vaikea sanoa juuta tai jaata kun ei tiedä mitä miehesi on tehnyt. Joitain asioita todella ei voi sivuuttaa ja vanhempiesi käytös ehkä on perusteltavissa mutta tosiaan vaikea sanoa.

Peesaan. Joitain asioita ei vain voi "ohittaa". Itsellä myös sukulainen, jonka miestä en voi sietää, eikä kyllä kukaan muukaan suvussa. Ja ihan hänen tekojensa tähden. Mutta kyllä hänet juhliin kutsutaan ja jänen kanssaan ollaan samassa huoneessa ja jutellaankin jotain. Muttei hänestä kukaan pidä. Vaimonsa ja heidän lastensa takia miestä jotenkuten siedetään.

Se on todella surullista kaikinpuolin, mutta rakkaus on todella sokea. Itse ainakin vain odotan että vaimo tajuaa millaisen paskapään kelkkaan on lähtenyt, ja ottaa vihdoin eron. Kauheaa kuultavaa näin kirjoitettunakin, mutta mies ei ole muuta kuin luuseri omaneduntavoittelija narsistiin vivahtava ääliö.

Ja aloittajahan itsekin sanoi, että ei ihmettele vaikkei hänen sukunsa voi miestä sietää, eli jotain ääliömäistä on hänkin tehnyt aikojen saatossa..

 

[Keittiönoita]

Ja haluaisin ihan vain luetun perusteella kuulla, että onko mieheni ihan läpimätä nyt palstankin mielestä? Ja olenko minä vain sinisilmäinen ja sokea?

Minusta miehesi ei ole läpimätä, kun kerran on muuttanut käytöstään, osaa hillitä äkkipikaisuutensa eikä ole asettumassa sinun ja vanhempiesi väliin. Läpimätiä eivät myöskään ole vanhempasi, jotka ovat sinusta huolissaan ja ovat luultavasti elämänsä aikana ennenkin nähneet tai ainakin kuulleet, miten yrityksistä huolimatta vanhat ongelmat voivat palata uudestaan. 2 vuotta on lyhyt aika "hyvää käytöstä"...suurin osa meistä ihmisistä on vielä kahden vuuoden päästä seurustelun lakamisesta ihan mukavia kumppaneillemme. Todellisuus astuu kuvaan vasta sitten, kun elämän asioita alkaa mennä syystä tai toisesta persiilleen.

 

[hmph.]

Lisään vielä, että DR. Phil puhui kerran ohjelmassaan tuosta että ei ole viisasta puhua esim. omalle äidilleen miehestään aina niitä ikäviä asioita kun on ollut vaikka riitaa. Tottakai vanhemmat alkavat silloin vastustaa sitä miestä. Jos siis riitelee miehensä kanssa niin parempi avautua jollekin muulle kuin äidille!

Joo tiedän sen kyllä nyt. Enkä olekaan enää niin avoin heille ja nyt sitten luulevat että mies ei anna mun puhua heille mitään. Ja kaikki on aina mun miehen vika! Se että en puhu, emme mene kylään (luulevat että mies kieltää, eikä usko minua) Jos on huolia, sekin on automaattisesti miehen vika. Ja he eivät kuuntele niitä hyviä puolia ja juttuja enää. Joten olen mielummin hiljaa. Ja minun vanhemmat soittavat minulle vähintään 3kertaa VIIKOSSA!

 

["suski"]

No ongelmaa on varmaan kaikilla. Ja mieskin on jo kyllästynyt tähän tilanteeseen, että ihan oikeassa on että en saisi vaahdota koko aikaa, mutta itsellä on vaan niin paska fiilis tämän takia. Ja haluaisin muuttaa kaiken, tahtoisin että saisimme joskus vielä perheenä kutsut ja voisimme mennä lomilla mummolaan, kaikki vielä kun lapset ovat pieniä. Ja haluaisin että oppisivat tuntemaan toisensa. Taidan vain kuvitella että tulisi joskus onnistumaan nämä....

Ihan sama miten kurja fiilis sulla on tilanteesta! Sun miehesi ei ole ansainnut kuulla sitä. Miehet haluavat pelastaa neidon lohikäärmeeltä ja jos he eivät voi taistella, niin se stressaa heitä ihan eri tavalla kuin naisia.

Puhumalla ahdistuksestasi miehellesi et vähennä ahdistusta vaan siirrät sen miehellesi.

 

[hmph.]

[QUOTE="suski";22459188]Ihan sama miten kurja fiilis sulla on tilanteesta! Sun miehesi ei ole ansainnut kuulla sitä. Miehet haluavat pelastaa neidon lohikäärmeeltä ja jos he eivät voi taistella, niin se stressaa heitä ihan eri tavalla kuin naisia.

Puhumalla ahdistuksestasi miehellesi et vähennä ahdistusta vaan siirrät sen miehellesi.[/QUOTE]

No kenelle muulle puhuisin? Luotan mieheeni, ja ystäviä ei ole muille jakaa... siskoni/veljeni eivät enää halua kuunnella. joten...

 

[ei omalla nimellä]

Joo tiedän sen kyllä nyt. Enkä olekaan enää niin avoin heille ja nyt sitten luulevat että mies ei anna mun puhua heille mitään. Ja kaikki on aina mun miehen vika! Se että en puhu, emme mene kylään (luulevat että mies kieltää, eikä usko minua) Jos on huolia, sekin on automaattisesti miehen vika. Ja he eivät kuuntele niitä hyviä puolia ja juttuja enää. Joten olen mielummin hiljaa. Ja minun vanhemmat soittavat minulle vähintään 3kertaa VIIKOSSA!

Sama täällä. Ja koska olen kuulemma niin sulkeutunut nykyään, äitini on päätellyt että minulla täytyy olla raskausajan masennus. Ja sehän on tietysti miehen syy...

 

["suski"]

No kenelle muulle puhuisin? Luotan mieheeni, ja ystäviä ei ole muille jakaa... siskoni/veljeni eivät enää halua kuunnella. joten...

Sitten vaikka kirjoitat niitä kirjaan tai soittelet johonkin auttavaan puhelimeen. Ylipäätänsä läheisiä ei pitäisi rasittaa liikaa märehtimällä ikäviä asioita. Jos joku asia vaivaa päivittäin, niin pitää hakea ammattiapua, tehdä jotakin tai olla hiljaa.

Sä et ansaitse olla miehesi "kiukkupuu". Sun miehesi ei ansaitse olla sun lokaämpäri.

 

[Keittiönoita]

No ongelmaa on varmaan kaikilla. Ja mieskin on jo kyllästynyt tähän tilanteeseen, että ihan oikeassa on että en saisi vaahdota koko aikaa, mutta itsellä on vaan niin paska fiilis tämän takia. Ja haluaisin muuttaa kaiken, tahtoisin että saisimme joskus vielä perheenä kutsut ja voisimme mennä lomilla mummolaan, kaikki vielä kun lapset ovat pieniä. Ja haluaisin että oppisivat tuntemaan toisensa. Taidan vain kuvitella että tulisi joskus onnistumaan nämä....

Muuta asiat, jotka voit muuttaa, ja hyväksy asiat, joita et voi muuttaa. Kiusaat vain itseäsi - ja näköjään myös miestäsi - haikailemalla sitä, että muut ihmiset muuttuisivat, jotta sinulla olisi parempi mieli. Miehestäsi varmaan alkaa jo tuntua siltä, että syytät häntä asiasta, jolle hän ei enää voi mitään. Jos todellakin olet antanut miehellesi anteeksi, niin älä rasita häntä jatkuvasti tällä asialla.... ei hänkään tilanteelle enää mitään voi.

 

[hmph.]

[QUOTE="vieras";22458508]Minä en ole ikinä suutuspäissäni rikkonut mitään. Eikä mun mies. Eikä mun isä. Eikä mun äiti. Minusta kuitenkin on normaalimpaa olla rikkomatta tavaroita vaikka kuinka suuttuisi kuin lyödä tietokone tai sohva palasiksi. Väkivalta/voimankäyttö on yleensä merkki voimattomuudesta, kun tunteidenkäsittely ja sanat loppuvat, tulee väkivalta.[/QUOTE]

Minä kyllä olen rikkonut muutaman puhelimen ja kaukosäätimen. (teininä) Ja vanhemmilta olen nähnyt samaa.

Ja vielä vanhemmistani, ymmärtäisin jotenkin kaiken paremmin jos heillä olisi unelma liitto keskenään eikä olisi ollut mitään suurempia tai vakavampia kriisejä, mutta näin ei ole. Tiedän että heillä on ollut jos jonkinmoista pettämistä, henkistäväkivaltaa, alistamista yms. Ovat meinanneet erota kokonaan kun olimme vielä pieniä, sekä muutama vuosi sitten.
Jotenkin vain ajattelen että mitä he ovat sanomaan mitään? VARSINKAAN se satuttava osapuoli, enkä enää kunnioitakaan häntä samalla tavalla.

 

["vieras"]

Mulla on kakkahätä.

 

[hmph.]

Muuta asiat, jotka voit muuttaa, ja hyväksy asiat, joita et voi muuttaa. Kiusaat vain itseäsi - ja näköjään myös miestäsi - haikailemalla sitä, että muut ihmiset muuttuisivat, jotta sinulla olisi parempi mieli. Miehestäsi varmaan alkaa jo tuntua siltä, että syytät häntä asiasta, jolle hän ei enää voi mitään. Jos todellakin olet antanut miehellesi anteeksi, niin älä rasita häntä jatkuvasti tällä asialla.... ei hänkään tilanteelle enää mitään voi.

Kyllä! Tässä oli niin paljon asiaa, että kiitos =) Vain enää se toteutuspuoli, voi olla vaikeampaa...

 

["Juu"]

Minä kyllä olen rikkonut muutaman puhelimen ja kaukosäätimen. (teininä) Ja vanhemmilta olen nähnyt samaa.

Ja vielä vanhemmistani, ymmärtäisin jotenkin kaiken paremmin jos heillä olisi unelma liitto keskenään eikä olisi ollut mitään suurempia tai vakavampia kriisejä, mutta näin ei ole. Tiedän että heillä on ollut jos jonkinmoista pettämistä, henkistäväkivaltaa, alistamista yms. Ovat meinanneet erota kokonaan kun olimme vielä pieniä, sekä muutama vuosi sitten.
Jotenkin vain ajattelen että mitä he ovat sanomaan mitään? VARSINKAAN se satuttava osapuoli, enkä enää kunnioitakaan häntä samalla tavalla.

Niin, teininä, ennen kuin kasvoit aikuiseksi.

Sun vanhemmillasi ei ole unelmaliitto, eikä ole sullakaan. Sun vanhempasi ei ole unelmaihmisiä, eikä ole sun mieheskään.

Ethän sä vain hyväksy miehes käytöstä siksi koska sun vanhempaskin pysy yhdessä pettämisestä jne huolimatta? Mitäs jos sun vanhemmat tietää itsekin virheensä ja on nyt kauhuissaan kun sinä toistat ne? Jos sinä et enää voi pettämisen ym. takia kunnioittaa toista vanhemmistas, mites ajattelit omien lastes suhtautuvan mieheesi? Miten itse voit kunnioittaa miestäsi pettämisen jälkeen muttet toista vanhempaasi?