Vanhoillislestadiolaiset; mitä ajatuksia tämä herättää?

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25010519]huora, likainen, arvoton.[/QUOTE]

mutta niin rakas ja arvokas Jumalan silmissä.

 

[minä kyselijä :)]

Kysyt, tuleeko vielä lisää lapsia? meillä on kaksi lasta ja lisää saa tulla, muttei näytä tulevan

Toivottavasti saatte kaipaamaanne perheenlisäystä. Harmi, että noita asioita ei voi nappia painamalla tilata. Kestävät joskus oman aikansa ja joskus jäävät saamatta kokonaankin... :/ Mutta mites sitten, olisiko mahdollista kokeilla hedelmöityshoitoja tms? En tiedä, sallitaanko teillä niitä tai miten niihin suhtaudutaan, mutta jos ovat ok, niin sellainenhan tie olisi yksi mahdollisuus... Tai entä adoptio? Onhan biolapsi tietysti biolapsi, mutta ainakin tuttavani perhettä seuranneena voin sanoa, että adoptiolastakin voi rakastaa aivan hirmuisesti...

Itselläni on ollut pitkäaikainen haave suuresta perheestä, eli mies ja paljon lapsia... Nyt on sitten toinen tulossa, mutta voi olla, ettei enempää tule, sillä vaikka edelleen haaveilen "edes vielä siitä yhdestä", niin elämänkumppania minulla ei enää ole, eikä kiinnostaisi ruveta lapsia joka toisellekaan miehelle tekemään... vaan haluaisin pysyvyyttä, sekä itselle että lapsille.

Vaikka niitä tulevia mahdollisia puuttuvia lapsia miettiikin, niin toisaalta olen iloinen näistä kahdestakin, ja jollei enempää nyt sitten tule, niin keskityn sitten näihin kahteen sitäkin enemmän...

 

[vl]

Toivottavasti saatte kaipaamaanne perheenlisäystä. Harmi, että noita asioita ei voi nappia painamalla tilata. Kestävät joskus oman aikansa ja joskus jäävät saamatta kokonaankin... :/ Mutta mites sitten, olisiko mahdollista kokeilla hedelmöityshoitoja tms? En tiedä, sallitaanko teillä niitä tai miten niihin suhtaudutaan, mutta jos ovat ok, niin sellainenhan tie olisi yksi mahdollisuus... Tai entä adoptio? Onhan biolapsi tietysti biolapsi, mutta ainakin tuttavani perhettä seuranneena voin sanoa, että adoptiolastakin voi rakastaa aivan hirmuisesti...

Itselläni on ollut pitkäaikainen haave suuresta perheestä, eli mies ja paljon lapsia... Nyt on sitten toinen tulossa, mutta voi olla, ettei enempää tule, sillä vaikka edelleen haaveilen "edes vielä siitä yhdestä", niin elämänkumppania minulla ei enää ole, eikä kiinnostaisi ruveta lapsia joka toisellekaan miehelle tekemään... vaan haluaisin pysyvyyttä, sekä itselle että lapsille.

Vaikka niitä tulevia mahdollisia puuttuvia lapsia miettiikin, niin toisaalta olen iloinen näistä kahdestakin, ja jollei enempää nyt sitten tule, niin keskityn sitten näihin kahteen sitäkin enemmän...

Minäkin olen todella kiitollinen näistä minun lapsista. Ne ovat lahjoja meille Me ei olla halukkaita hoitoihin. Jotenkin tuntuu niin raskaalta

Mutta meistä on tulossa tukiperhe ja me saadaan kerran kuukaudessa kaksi lasta viikonlopuksi Ehjä joskus sijaisvanhempiakin.

 

["vieras"]

Ei ihan mitään, jos et kuulu liikkeeseen. Ei ihan mitään, jos ne lapset on tehty ennen liikkeeseen liittymistä. Jos kuulut liikkeeseen ja tehtailet lapsia 'vähän sinne sun tänne', niin sitten sua ei pidetä uskovaisena.

Juu, siis liikkeeseen kuulumatonta tarkoitin.

 

[se edellinen taas]

Minäkin olen todella kiitollinen näistä minun lapsista. Ne ovat lahjoja meille Me ei olla halukkaita hoitoihin. Jotenkin tuntuu niin raskaalta

Mutta meistä on tulossa tukiperhe ja me saadaan kerran kuukaudessa kaksi lasta viikonlopuksi Ehjä joskus sijaisvanhempiakin.

Hienoa, varmasti lasten vierailut teillä tuo lisää iloa elämäänne. Hoidot kyllä kuulostavat omaankin korvaan raskailta, tai siis kun kuuntelee joidenkin muiden kertomuksia niistä... en sitten osaa muuta sanoa, kun ei ole omakohtaista kokemusta. Varmasti sijaisvanhemmuus myös on teille yksi todella hyvä vaihtoehto. Niin, ja eihän sitä yrittämistä tietenkään lopettaa kannata... En ole tietenkään mikään puhumaan näistä asioista, koska vaikka Jumalaan uskonkin ja hengelliset asiat ja arvot on minulle tärkeitä, en varsinaisesti uskovainen ole enkä siis kaikin tavoin uskovaisten tavoin elä. Kuitenkin minusta tuntuu, että joskus Jumala tulee apuun vasta myöhemmin, ja voi koetella... eli toivoaan ei kannata menettää.

 

[a.p.]

up up.

 

["äiti kolmelle"]

niimpä, jos et tee ninkuin muut niin et ole yhtä hyvä uskovainen.
Ajat muuttuvat ja niin pitäisi muuttua käsityksetkin uskonpiirissä.
15-16 vuotiaaksi kuljin seuroissa ja sitten riitti. Ystävät käyttäytyivät niin tökerösti ja inhoittavasti minua kohtaan, tuttavat naljailivat(pientä suoraan sanottuna vittuilua) ..ja minut suoraansanottuna hyljättiin yksin. Loppujenlopuksi Onneksi, pääsin pois tuosta kaikesta paskasta. Ylä-asteen ajan sain kuulla uskonnosta vain haukkuja. En olisi halunnut olla uskossa, mutta ystäviä Ei ollut uskon ulkopuolelta, koska sellaiset ihmiset olivat niitä syntisiä. Onneksi 16 vuotiaana aloin löytämään muitakin ystäviä liikkeen ulkopuolelta.
Nyt olen kolmen lapsen äiti ja en enää edes osaa kuvitella että uskossa olisin. Jumalaan uskon ihan omalla lailla, siihen ei tarvitse lahkoja ja sääntöjä!

 

[vieras vl]

Minun hyvän uskovaisen tuntomerkit eivät liity mitenkään maalliseen mammonaan tai perheen kokoon. Yhteisö on niin mätä kuin sen jäsenet. Itse en pidä sitä mätänä. On mahdollisuus tehdä muitakin ry:n työvuoroja kuin keittiövuorot ja leipominen. On esim. siivousryhmiä. Siinä ei pitäis olla mitään ongelmaa. Perheet on erikokoisia ja se on ok. Eli eri mieltä olen kirjoittajan kanssa tästä.

Suosittelisin kirjoittamaan keskustelemaan muiden uskovaisten kanssa avoimesti, eikä arvailemaan toisten ajatuksia ja pistämään toisten mieliin itse kuvittelemiaan ajatuksia. Jos ihminen on itse sillä mielellä, että nuo nyt ei hyväksy tätä ja ne oottaa että olisin erilainen niin varmasti löytää toisten käyttäytymisestä viittauksia siihen(tulkinta voi silti olla väärä). Kehoittaisin näitä tällaisia tyyppejä miettimään,oisko omassa itsessä ja asenteessa vikaa, eikä etsimään aina niitä vikoja muista.