Vapaaehtoinen lapsettomuus mediassa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja M32
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
On hyvin helppo omaksua sellainen ajatus, että lapset nyt vain kuuluvat normaaliin elämänkulkuun: villi nuoruus, seurustelusuhteita, pitkä seurustelusuhde, yhteen muuttaminen, pesänrakentaminen, kihlat, lapsi, naimisiin meno, asuntolaina... Ns. tavallisen elämän askelmerkit on kulttuurisesti todella hyvin määritelty, ja ilman erityistä syytä niistä ei tarvitse poiketa. Jos lasten hankkiminen olisi poikkeuksellista ja erikoista, se edellyttäisi selvemmin omaa tietoista päätöstä ja halua järjestää elämänsä tietyllä tavalla.

Muistan miten itse heräsin pohtimaan lasten hankkimista parikymppisenä. Asia ahdisti, kunnes ymmärsin, että lapsettomuus ei ole välttämättä lainkaan sellainen karu, synkkä olotila, jollaiseksi se usein kuvataan. Ilman positiivisia esimerkkejä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta olisin hyvinkin saattanut ajautua hankkimaan lapsia. Onneksi maltoin pohtia asiaa kunnolla.

Olet aika väärillä jäljillä nyt. Ne on BIOLOGISESTI säädettyjä nää jutut meinaan, jos ihmisellä ei olis perheenperustamisviettiä niin kuolis sukupuuttoon koko ihmislaji.
 
[QUOTE="realisti";28995522]Ja tässä on yksi syy tuohon edelliseen väittämään.[/QUOTE]

Mulle on ihan sama, haluaako muut lapsia, se oli vaan huomio, että usein ne jotka ei halua, on outoja jotenkin.
 
[QUOTE="realisti";28995519]Kyllä se on edelleen tuollaista hyvin monilla. Itse tiedän paljonkin kuvaukseen sopivia ihmisiä.[/QUOTE]

No, nää on subjektiivisia asioita. Aloittaja katsoo maailmaa omien silmälasiensa läpi, ihan kuin me kaikki muutkin. Mun lähipiirissä (olen lähes nelikymppinen ja saanut lapseni "vanhana") asia ei todellakaan ole noin, ehkä jossain toisaalla taas on. Keskimäärin korkeasti koulutetut hankkivat lapsensa myöhemmin, saavat niitä vähemmän ja ovat useammin lapsettomia - ehkä sekin vaikuttaa, lähipiirissä on paljon akateemista väkeä.
 
mulla herää vaan ajatus, että noille varmaan oikee päätös. Jotenkin usein ne, jotka ei koskaan halua lapsia, on mun silmiin myös jotenkin, hm, miten sanoisin, sopimattomia vanhemmiksi, jotenkin omituisia tyyppejä.

Voi herranen aika. Mä taas väitän että aika monet niistä, joilla on lapsia, on sopimattomia vanhemmiksi. Vilkaise huviksesti vaikka huostaanottotilastoja.
 
[QUOTE="vieras";28995505]Mun mielestä aika rankkaa ihmisten aliarvioimista ap:ltä, ihan kuin ihmiset tarvitsisivat jotain roolimallia ja esimerkkiä näin olennaisen asian suhteen. "Julkkiksia" oikein kertomaan, että näinkin voi tehdä.[/QUOTE]Ei se ole aliarvioimista vaan realismia. Julkkiskulttuurin vaikutus ihmisten elämään on hyvin suurta. Kuten edellä jo totesin, vapaaehtoisen lapsettomuuden esittäminen julkisuudessa tuskin kääntää vauvakuumeilua lapsettomuushaluksi, mutta kyllä se monelle päätöstään puntaroivalle on oikein hyödyllistä.

[quote="Peyote]Jotenkin usein ne, jotka ei koskaan halua lapsia, on mun silmiin myös jotenkin, hm, miten sanoisin, sopimattomia vanhemmiksi[/quote]Se, että haluaa lapsia, on tosiaan aika keskeinen edellytys vanhempana menestymiselle.
 
Suojaikäraja voisi myös olla sama kuin täysi-ikäisyyden raja, mutta 25 vuoden iällä on paljon paremmat mahdollisuudet mennä läpi. Elän mieluiten sellaisessa yhteiskunnassa, jossa ihmisillä on valta omaan kehoonsa ja sen myötä myös vastuu omista päätöksistään. Hyvin harvat lapsettomana sterilisaatioon hakeutuneet kuitenkaan hakeutuvat purkuun.

Onko sulla jotain lukuja olemassa vai millä perusteella päättelet, että harva haluaa purun? Mitäs luulisit, että nille luvuille kävisi, jos sallittaisiin täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleville teineille sterilisaatio? Väitän, että siinä vaiheessa vielä aika moni, etenkin miespuolinen nuori pitää lastenhankintaa todella kaukaisena ja vieraana asiana. Sen ikäisenä tekee nopita ja mustavalkoisia päätöksiä sen kummempaa ajattelematta.

Moni mies tulee isäksi vielä viisikymppisenäkin, ihanko oikeasti 18-vuotiaat pojanklopit olisivat mielestäsi hyvää kauraa sterilisaatioon? Heidän perusteensa sille voisi olla että nyt saa seksiä harrastaa ilman kondomia, tuntuu paremmalta - mahtava juttu. Jepjep.
 
[QUOTE="Jenis";28995547]Voi herranen aika. Mä taas väitän että aika monet niistä, joilla on lapsia, on sopimattomia vanhemmiksi. Vilkaise huviksesti vaikka huostaanottotilastoja.[/QUOTE]

Joo kyllä niitäkin on paljon. En mä pidä sitä outona, ettei halua lapsia, tein vaan huomion, että usein ne jotka ei halua, on outoja. Ei tietenkään kaikki, eikä lapsia ole mikään pakko haluta. ja kyllä pelottavan paljon lisäääntyy semmoisetkin, joiden ei pitäisi.
 
[QUOTE="Vieras";28995550]Millä tavalla outoja? Mä en nyt oikein tajunnut.[/QUOTE]

no saattavat olla jotenkin niin itsekkäitä, etteivät sopeutuisi huolehtimaan toisesta ihmisestä. Tarviiko tosta Rennestä ja Iidasta esimerkiks eritellä, et mikä heissä on outoo? Eivät he mitään symppiksiä ole.
 
En ymmärrä miksi mediassa pitäisi aihetta käsitellä. Osa haluaa lapsia ja osa ei, so what. Jotenkin tuntuu, että velat haluavat huomiota päätöksensä perusteella vaikka ei pariskunnan lasten lukumäärä kenellekään toiselle kuulu. Jos joku ei osaa tehdä suuria elämänvalintoja ilman jotain "julkkisesimerkkiä" niin surullista on.
 
[QUOTE="vieras";28995526]Olet aika väärillä jäljillä nyt. Ne on BIOLOGISESTI säädettyjä nää jutut meinaan, jos ihmisellä ei olis perheenperustamisviettiä niin kuolis sukupuuttoon koko ihmislaji.[/QUOTE]Ihmisellä ei ole mitään "perheenperustamisviettiä". Ihmisellä on esimerkiksi sukupuolivietti ja hoivavietti, joilla on oma evolutioon liittyvä merkityksensä, mutta ihminen on myös kulttuurinen olento. Evoluutiopsykologia on trendikästä, mutta ihmisen käyttäytymistä ei tässäkään asiassa voi redusoida pelkäksi biologiaksi.
 
On ihan hyvä, että monet eri tavat elää on esillä silloin tällöin. Minua ei toisten lasten hankinta tai hankkimattomuus hetkauta, enkä tee päätelmiä vielä tästä. Sitten tekee mieli sanoa jotain, jos homma menee toisin valinneen ihmisen vähättelyksi tai panetteluksi. Tyyliin: kenenkään ei pitäisi enää lisääntyä sen väärin maapalloa kohtaan/vain itsekkäät vanhemmiksi sopeutumattomat ei tee lapsia.
 
[QUOTE="...";28995558]Moni mies tulee isäksi vielä viisikymppisenäkin, ihanko oikeasti 18-vuotiaat pojanklopit olisivat mielestäsi hyvää kauraa sterilisaatioon? [/QUOTE]Täysi-ikäisten tulee minusta saada tehdä itseään ja elämäänsä koskevia päätöksiä ja kantaa niistä myös vastuu. Jos 18-vuotiaan päätöksentekokykyyn ei voida luottaa edes tällaisessa asiassa, on täysi-ikäisyyden rajaa nostettava. Mutta kuten sanottu, minulle riittää kyllä 25 vuoden ikärajakin.
 
Parikymppisenä sitä voi ajatella ettei koskaan halua lapsia. Elämä on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ystäviä, matkustelua, opiskelun kiireitä, työtä ja oikean kumppanin hakua. Vielä kun siihen yhdistää harrastukset, niin eipä siinä aikaa jäisi lapsille.

Elämä kuitenkin muuttuu. Se tekee sitä ihan kaikilla, vaikkei parikymppisenä siihen uskoisikaan. Yhtäkkiä tilanne onkin se, että maailmaa on nähty, opiskelut ovat valmiit ja työssäkin on stabiilia. Oikea kumppani on löytynyt ja ystävät alkavat perustamaan perhettä. Elämään alkaa kaivata ikuisen bilettämisen tilalle jotain muuta. Samaan aikaan biologinen kello alkaa tikittää. Kohta sitä huomaa että elämän juhlahetkiä onkin ystävien lasten yhteiset 2v "bileet", eikä suinkaan lomamatka Ibizalle.

Aika surullista olisi jos sitten tieten tahtoen olisi parikymppisen villityksessä mennyt tekemään päätöksen, joka estää lasten saamisen. Voi olla ettei lapsia tosiaankaan halua koskaan, mutta ainakin se päätös olisi hyvä jättää myöhemmälle iälle. Ettei sitten tarvitse katua.
 
Ihmisellä ei ole mitään "perheenperustamisviettiä". Ihmisellä on esimerkiksi sukupuolivietti ja hoivavietti, joilla on oma evolutioon liittyvä merkityksensä, mutta ihminen on myös kulttuurinen olento. Evoluutiopsykologia on trendikästä, mutta ihmisen käyttäytymistä ei tässäkään asiassa voi redusoida pelkäksi biologiaksi.

Perheeksi lasken myös vain äidin ja lapset. Ihmisellä on vietti lasten saamiseen, halu jatkaa sukua. Jos ei olisi, olis tämä laji jäänyt Aatamiin ja Eevaan.
 
[QUOTE="vieras";28995601]Perheeksi lasken myös vain äidin ja lapset. Ihmisellä on vietti lasten saamiseen, halu jatkaa sukua. Jos ei olisi, olis tämä laji jäänyt Aatamiin ja Eevaan.[/QUOTE]Uskonto ja evoluutiopsykologia ovat kieltämättä toisilleen sukua. Samaa perhettä suorastaan. :)
 
Täysi-ikäisten tulee minusta saada tehdä itseään ja elämäänsä koskevia päätöksiä ja kantaa niistä myös vastuu. Jos 18-vuotiaan päätöksentekokykyyn ei voida luottaa edes tällaisessa asiassa, on täysi-ikäisyyden rajaa nostettava. Mutta kuten sanottu, minulle riittää kyllä 25 vuoden ikärajakin.

EDES tällaisessa asiassa? Kertoo paljon siitä ettei sulla ole hajuakaan ihmisen kasvun eri vaiheista jos oletat 18-vuotiaan pojan (kyllä; POJAN) olevan samalla tasolla henkisen kasvun kanssa kuin 30-vuotiaan miehen/naisen.
 
Täysi-ikäisten tulee minusta saada tehdä itseään ja elämäänsä koskevia päätöksiä ja kantaa niistä myös vastuu. Jos 18-vuotiaan päätöksentekokykyyn ei voida luottaa edes tällaisessa asiassa, on täysi-ikäisyyden rajaa nostettava. Mutta kuten sanottu, minulle riittää kyllä 25 vuoden ikärajakin.

Niitä sterilisaatioita vaan puretaan kumminkin vissiin sen verran, ettei olisi järkeä laskea sitä 30 vuoden ikärajaa. Ei 18 vuotiaalla ole oikeasti elämästä mitään käsitystä, ei voi tehdä tuollaisia lopullisia päätöksiä, joita ei voi myöhemmin ehkä jotenkin purkaa.

Sterilisaatio on kyllä ihan hyvä juttu, mutta jos vaikka parisuhteessa toinen tekee sellaisen, niin pitää olla todella sitoutunut, ettei tuu sitten katkeria fiiliksiä syystä tai toisesta.
 
[QUOTE="vieras";28995617]EDES tällaisessa asiassa? Kertoo paljon siitä ettei sulla ole hajuakaan ihmisen kasvun eri vaiheista jos oletat 18-vuotiaan pojan (kyllä; POJAN) olevan samalla tasolla henkisen kasvun kanssa kuin 30-vuotiaan miehen/naisen.[/QUOTE]

Nimenomaan.
 
Olen hyvin perillä ihmisen psykologisen kehityksen vaiheista. Yhteiskunnassamme on kuitenkin rajattu niin, että täysivaltaisuus alkaa 18-vuotiaana. Täysivaltaisen ihmisen tulee voida päättää itseään ja kehoaan koskevista asioista. Jos 18-vuotiasta ei pidetä oikeasti kykenevänä huolehtimaan omista asioistaan, pitää täysi-ikäisyyden rajaa nostaa. Joissakin maissa se on esimerkiksi 21.
 
[QUOTE="vieras";28995617]EDES tällaisessa asiassa? Kertoo paljon siitä ettei sulla ole hajuakaan ihmisen kasvun eri vaiheista jos oletat 18-vuotiaan pojan (kyllä; POJAN) olevan samalla tasolla henkisen kasvun kanssa kuin 30-vuotiaan miehen/naisen.[/QUOTE]

Mun täytyy olla kyllä samaa mieltä, 18v on todella harvoin kypsä tekemään noin isoja päätöksiä.
Muuten olen kyllä sitä mieltä, että vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleen jonkinlaista närää aiheuttava juttu ja siksi kovin monelle iso riippa sydämessä.
 
[QUOTE="lapseton";28995659]Mun täytyy olla kyllä samaa mieltä, 18v on todella harvoin kypsä tekemään noin isoja päätöksiä.
Muuten olen kyllä sitä mieltä, että vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleen jonkinlaista närää aiheuttava juttu ja siksi kovin monelle iso riippa sydämessä.[/QUOTE]

Sata vuotta sitten 18-vuotias oli jo naimisissa ja lapsia oli tulossa, oltiinko silloin jotenkin kypsempiä?
 
Sata vuotta sitten 18-vuotias oli jo naimisissa ja lapsia oli tulossa, oltiinko silloin jotenkin kypsempiä?

ei oltu. Mutta jos mietin, että itse sain ensimmäisen lapsen 18 vuotiaana, mikä on nykymaailmassa todella nuorena ja yleensä seurausta vahingosta, niin ei minusta sen ikäinen ole valmis päättämään ettei halua lapsia ikinä. Harvalla on silloin edes vakituista parisuhdetta, ammattia ja muutenkaan elämä siinä pisteessä, että pitäis alkaa miettiä, haluaako lapsia ikinä. Ei sen ikäisenä mietitä yleensä mitään lastenhankintaa ylipäätään.
 

Yhteistyössä