V
vierailija
Vieras
Kauppalehti:
Vappusatasesta kikkakutoseen – Sdp:n harkitun railakas populismi osuu ja uppoaa
26.8.202009:10päivitetty 26.8.202010:10
Sdp:n tuore puheenjohtaja Sanna Marin osoitti puoluekokouksen linjapuheessaan, että puolue jatkaa fantastisten lupausten linjalla.
Vappusatasen ruumis oli tuskin vielä kylmennyt, kun seuraava herttaässä jo vedettiin hihasta. Nyt lyhyen mutta tehokkaan työn alla on kikkakutonen. Työnantajat painakoot pitkää päivää jonkin muun parissa – pääministeri ja palkansaajat ovat asian päällä.
Numeroa kuusi ei tosin puheessa mainittu, vaikka se on aiemmin ollut esillä. Puoluejohdon tehtävä on vielä arvioida, monenko tunnin höyläystä suomalaisen työpäivään tavoitellaan.
Voisi luulla, että työnantajapuoli olisi oma-aloitteisesti lyhentämässä työpäivää kuusituntiseksi, jos se toisi niin merkittäviä tuottavuushyötyjä, että 25 prosentin suuruinen työvoimakulujen kasvu tulisi korkoineen kuitatuksi.
Tällaista kuulemma antaisi olettaa 1990-luvulla tehty kokeilu, johon Marin on nojannut julkisesti. Kokeilussa esimerkiksi Nokian Renkaat ilmoitti, että työt hoituivat kuudessa tunnissa siinä missä kahdeksassa – ja tuottavuus nousi 33 prosenttia per työtunti.
Kokeilusta raportoidaan vuonna 1999 julkaistussa työministeriön kirjassa. Kun katsoo häikäisevien prosenttilukujen taakse, käy ilmi, että tuottavuusesimerkit ovat suurpiirteisiä eikä niistä selviä tarkemmin, miten ja millä aikavälillä tuottavuutta mitattiin.
Yrityksissä tuottavuuden kasvu johtui osittain taukojen vähentämisestä. Julkisella sektorilla kokeilun aikana tuntipalkkaa alennettiin enimmillään 13 prosenttia. Kokeilut eivät tuottaneet tarpeeksi materiaalia vertailututkimusta varten.
Nokian Renkaiden ex-toimitusjohtaja Kim Gran ihmetteli viime vuonna keskustelua yhtiön kokeilusta.
”Mitä tulee tuottavuuteen, se nousi 15 vuotta yhtäjaksoisesti kuusi prosenttia tai enemmän lähinnä automaation lisäämisellä. Työaikamuodolla ei ollut sen kanssa mitään tekemistä”, Gran kommentoi.
Olennaisia yksityiskohtia. Niiden piilottaminen upean sanoman taakse on populismia puhtaimmillaan.
Olisi aidosti mukavaa uskoa, että kansantalouden tuottavuus paranee, kun työtunteja tästä vähennetään. Perustelut voisi sulattaa, jos ne eivät pohjautuisi puolitotuuksiin.
Tavoite tuntuvasti lyhennetystä työpäivästä on sdp:lle joka tapauksessa mainio linjanveto. Se säväyttää sekä vanhan liiton demaria että satunnaista lehtiotsikon lukijaa.
Pyrkimys on strategisesti näppärä. Vähempikin onnistuminen kääntyy voitoksi. Vastaavasti jokainen epäonnistuminen on taloustilanteen ja/tai menneisyyteen jämähtäneiden ihmisvihaajien vika.
Kirjoittaja on Kauppalehden toimittaja.
Vappusatasesta kikkakutoseen – Sdp:n harkitun railakas populismi osuu ja uppoaa
26.8.202009:10päivitetty 26.8.202010:10
Sdp:n tuore puheenjohtaja Sanna Marin osoitti puoluekokouksen linjapuheessaan, että puolue jatkaa fantastisten lupausten linjalla.
Vappusatasen ruumis oli tuskin vielä kylmennyt, kun seuraava herttaässä jo vedettiin hihasta. Nyt lyhyen mutta tehokkaan työn alla on kikkakutonen. Työnantajat painakoot pitkää päivää jonkin muun parissa – pääministeri ja palkansaajat ovat asian päällä.
Numeroa kuusi ei tosin puheessa mainittu, vaikka se on aiemmin ollut esillä. Puoluejohdon tehtävä on vielä arvioida, monenko tunnin höyläystä suomalaisen työpäivään tavoitellaan.
Voisi luulla, että työnantajapuoli olisi oma-aloitteisesti lyhentämässä työpäivää kuusituntiseksi, jos se toisi niin merkittäviä tuottavuushyötyjä, että 25 prosentin suuruinen työvoimakulujen kasvu tulisi korkoineen kuitatuksi.
Tällaista kuulemma antaisi olettaa 1990-luvulla tehty kokeilu, johon Marin on nojannut julkisesti. Kokeilussa esimerkiksi Nokian Renkaat ilmoitti, että työt hoituivat kuudessa tunnissa siinä missä kahdeksassa – ja tuottavuus nousi 33 prosenttia per työtunti.
Kokeilusta raportoidaan vuonna 1999 julkaistussa työministeriön kirjassa. Kun katsoo häikäisevien prosenttilukujen taakse, käy ilmi, että tuottavuusesimerkit ovat suurpiirteisiä eikä niistä selviä tarkemmin, miten ja millä aikavälillä tuottavuutta mitattiin.
Yrityksissä tuottavuuden kasvu johtui osittain taukojen vähentämisestä. Julkisella sektorilla kokeilun aikana tuntipalkkaa alennettiin enimmillään 13 prosenttia. Kokeilut eivät tuottaneet tarpeeksi materiaalia vertailututkimusta varten.
Nokian Renkaiden ex-toimitusjohtaja Kim Gran ihmetteli viime vuonna keskustelua yhtiön kokeilusta.
”Mitä tulee tuottavuuteen, se nousi 15 vuotta yhtäjaksoisesti kuusi prosenttia tai enemmän lähinnä automaation lisäämisellä. Työaikamuodolla ei ollut sen kanssa mitään tekemistä”, Gran kommentoi.
Olennaisia yksityiskohtia. Niiden piilottaminen upean sanoman taakse on populismia puhtaimmillaan.
Olisi aidosti mukavaa uskoa, että kansantalouden tuottavuus paranee, kun työtunteja tästä vähennetään. Perustelut voisi sulattaa, jos ne eivät pohjautuisi puolitotuuksiin.
Tavoite tuntuvasti lyhennetystä työpäivästä on sdp:lle joka tapauksessa mainio linjanveto. Se säväyttää sekä vanhan liiton demaria että satunnaista lehtiotsikon lukijaa.
Pyrkimys on strategisesti näppärä. Vähempikin onnistuminen kääntyy voitoksi. Vastaavasti jokainen epäonnistuminen on taloustilanteen ja/tai menneisyyteen jämähtäneiden ihmisvihaajien vika.
Kirjoittaja on Kauppalehden toimittaja.
Janne Suutarinen
