Varatulle seikkailijalle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Eron riskikerroin?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Eron riskikerroin?

Vieras
Nainen tässä neutraalisti kysyy seikkailuhaluisilta miehiltä ja miksei naisiltakin -> kuinka tarkkaan pohdit, millä tavalla puolisosi reagoi jos jäisit kiinni syrjähypystä.?

Laskelmoitko, että vaikka jäisit kiinni niin puoliso ei halua eroa, koska on pieniä lapsia, kiva talo jne.


 
Olen pettänyt miestäni, hän ei vielä tiedä ja toivon ettei koskaan saa tietääkään.
Uskon että jos hän saisi tietää joltaki muulta ku multa hän ei uskoisi että voisin tehdä sellaista. Mutta jos jäisin kiinni rysän päältä alkaisi sota. Vaikea sanoa jättäisikö hän mut vai yrittäisikö antaa anteeksi. Koska meillä on juuri tällä hetkellä uusi asunto ja häät tulossa. Paha sanoa. Mutta sen tiedän etten ikinä pahoita hänen mieltään tunnustamalla. Enkä laskelmoinut enkä ajatellut mitään pettäessäni tietoisesti selvinpäin, kolme kertaa saman miehen kanssa.
Enkä kadu!!
 
Puoliso ei tiedä!! Mutta ei sitä sit kauheesti mieti, kun se fiilis on ja se on sit menoa...Ja hyvältä tuntuu. Kaipa siinä jännityksellä on oma tekijänsä.?! Omatunto on, mutta niin myös yksi elämä..
 
Minun salarakkaani korosti monta kertaa suhteemme aikana, ettei hänen vaimonsa tule antamaan tätä suhdettamme anteeksi. Mies oli jäänyt ennenkin kiinni ja aina olivat aloittaneet ""alusta"". Nyt olisi sitten viimeinen kerta. Arvatkaas mitä, jäätiin kiinni ja vaimo antoi taas anteeksi! Joten ehkäpä mies taktikoi, kun on hyvin tavoille oppinut. Vaikka hän minkä tekisi, aina saa palata kotiin vaimon viereen.
 
En ole ""seikkailunhaluinen"" nainen, mut vastaanpa silti, sillä onhan näitä asioita tullut pohdittua suunnalta jos toiselta.

Tiedän, että jos minä pettäisin, jäisin siitä kiinni koska olen huono valehtelemaan ja syyllisyys olisi liian raskas. Rakastan miestäni niin paljon, etten voisi edes ajatella tekeväni hänelle mitään niin inhottavaa. Ja täten jos jäisin kiinni syrjähypystä, mies lopettaisi suhteemme siihen. Ja jos tilanne olisi päinvastainen eli minä saisin hänet kiinni pettämisestä, niin suhteemme olisi ohi. Kerrasta poikki on kummankin motto.

Ja eikö tuo ole aika lapsellista laskelmoida talon, lasten ym. omaisuuden varaan. Mulle ne eivät ainakaan merkitsisi mitään eikä miehellenikään, sillä olemmehan myös itsenäisiä ihmisiä parisuhteesta huolimatta. Eli yksinkin elämä jatkuisi - todennäköisesti parempamana kuin petturisuhteessa.
 
Mieheni ottaisi ja lähtisi. Varmasti haluaisi takaisin jossain vaiheessa muttei antaisi minun unohtaa.
En ole mitään laskelmoinut, otan riskit vapaaehtoisesti ja kuten ""malla"", minäkin teen sitä selvinpäin. Vaikka jäisin kiinni ja saisin anteeksi, jatkaisin pettämistä jossain vaiheessa.

Mieheni on jäänyt minulle kiinni aiemmin ja annoin anteeksi. Hänkin on vain ihminen. Mikäli hän minua nykyisin pettäisi, en haluaisi tietää enkä siis edes yrittäisi saada selville totuutta. En odota häneltä loppuelämän uskollisuutta vaan pikemminkin kykyä olla jäämättä kiinni silloin kun on vieraissa käynyt.

Näin siis kirjoittelee aikuinen nainen joka ei ikinä olisi uskonut pettävänsä.
 
Meillä on miehen kanssa puhuttu nämä asiat läpi, vaikka nyt ei suunnitellakaan vieraisiin menoa. Kumpikin todennäköisesti antaisi anteeksi toiselleen (hirvittävän sodan jälkeen) satunnaisen syrjähypyn.

Jos kyse olisi pidempiaikaisesta suhteesta (jossa kysymys ehkä muustakin kuin uutudenviehätyksestä ja himosta), sitä joutuisi jo todella vakavasti harkitsemaan, että onko omassa liitossa enää mitään minkä vuoksi oikeasti haluttaa vielä jatkaa yhdessä.
 
Kertokaapa vielä kumpi teistä on pahempaa - yksi salarakas (jota kohtaan siis on joitain tunteita - siitä sana ""rakas"") vai se, että puolisolla on kymmenkunta - enemmän - vakipanotyyppisiä tuttuja ympäri Suomea, joiden kanssa pannaan silloin tällöin? Silloinhan on sama kuka se ""yksi"" niistä aina on, koska heitä on monta ja jos yksi lähtee niin toinen korvaa. Puoliso siis etsii ""vain"" seksiä ja jännitystä. Parempaa seksiä.
 
Kyllä minä ainakin laskelmoin asian niin, että jos petän niin on oltava valmis luopumaan vanhasta suhteesta (etenkin jos jään kiinni). Ehdin pähkiä vanhaa suhdetta sen aikaa, että olinkin sitten valmis itse kertomaan ennen kiinni jäämistä. Eikä siitä ilmeisesi olisi mitään pelkoa ollutkaan, miehellä ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, mitä puuhailin. Kyllä rakkaus voi olla sokeaa.

Toiselle osapuolelle taas kävi niin, että hän oli aivan varma siitä, että vaimo heittää pihalle jos hän kertoo/jäädään kiinni. Hän tunnusti kaiken, mutta vaimo ei haluakaan päästää hänestä irti. Eikä hän osaa vielä lähteäkään, kun vaimossa kuitenkaan mitään vikaa ole.
 
Mies luultavasti heittäisi minut samantien pihalle, ja kirjaimellisesti. Olen ottanut suuren riskin jo monta kuukautta, mutta sellaistahan elämä on. Salarakkaani vaimo myös luultavasti heittäisi miehen ulos. täälaisessa jännityksessä eläminen EI OLE hauskaa, on vaan oltava erittäin varovainen.

 
En mieti kotiasioita ollessani salarakkaani kanssa. Kotiasiat kuuluvat arkeen ja salarakas juhlaan. En yleensäkään, muisakaan juhlissa mieti kotiasiota tai työasioita..

Tosin kotona mietin joskus salarakastani, suunnittelen tapaamista jne.
 
Meillä taas on juhlaa kun päästään vaimon kanssa kahden ilman lapsia. Vieras kaupunki, illallinen ravintolassa, pullo punkkua ja hotelliin. Pornokanava päälle ja loppuyö kuluu sängyssä erittäin hauskoissa merkeissä. Salarakkaat saa painua hevonv*. Sen sijaan kolmaspyörä on silloin tällöin tervetullut leikkiin mukaan, mutta siinähän ei mitään salaista ole. Näin meillä.
 
Kukin tavallaan. Kyllä meillä vaimonkin kanssa arkipanot sujuu välillä pidemmällä, välillä lyhemällä kaavalla, kuin myös sujuu juhlapanot salarakkaan kanssa. Vaihtelua on toki molemmissa panoissa, eikä mitään lauantaina-saunan jälkeen juttuja.
 

Yhteistyössä