Varpajaiset= äärettömän hylätty ja arvoton olo

["Vakkari harmaana"]

Seuraavassa elämässäni haluan olla mies. JEE-ei tarvi muuta ku keppiä heilutella ja skoolailla kun lapsi syntyy.

 

["poks"]

Mä alan ymmärtää miehiä, kun aina sanovat, ettei naisia voi ymmärtää. Yksi loukkaantuu kun pidät varpajaiset, toisnen suunnittelee eroa, jos et juhli. Kumpikin perustelee samoin: Tulee arvoton olo ja epäily, rakastaako mies edes.

Jos mies päättää asian itse, hän on tunteeton sika, jäka kävelee vaimon ylitse, jos hän yrittää keskustella, hän on kai sitten vässykkä.

Äijäparat.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23805088]Mä kolailin lunta rv 35 ja ajelin pyörällä ihan viikolle 42 saakka ja tein muutenkin kaikkea mitä ennenkin. Tosin kanssaihmiset oli aika kauhistuneita nähdessään mut pyörän selässä. Mutta mun olo oli loppuun saakka ihan hyvä.[/QUOTE]

Minä en myöskään voi sille mitään eikä harmita yhtään että nämä hyvät ystäväni näyttävät kuuluvan tähän Sinun kaltaistesi hyvinvoivien odottajien iloiseen joukkoon

 

[äitipienelle]

Mun mielestä varpajaiset on ihan ok, jos nainen on sairaalassa eikä ole perhehuonetta jossa koko perhe voisi olla. Siis sairaalasta isän pitää kuitenkin häipyä n. iltakasilta, niin mitä jos siitä lähtee juhlistamaan ylpeänä pienokaistaan ja kuitenkin seuraavana päivänä tulee taas sairaalaan. Haiskahtaen ehkä vähän, mutta ylpeänä. Musta olis pahempi, jos ne pitäis kun nainen on jo kotona, kun silloinhan sitä apua kaipaa alussa.

Ymmärrän jotenkin sun pointin, mutta en ole samaa mieltä. Mun mies ei kyllä halunnut varpajaisia, meillä oli perhehuone ja se oli mahtava. Mut jos sitä perhehuonetta ei olis ollut ja olis halunnut ne, niin ei mua olis haitannut. Ehkä hormonnit tekee tepposiaan?

 

["vieras"]

Millainen olo teille muille on jäänyt siitä, jos isä on pitänyt varpajaiset?
En tiedä onko vika hormooneissa vai missä mutta en meinaa päästä yli siitä tunteesta, kun meidät lapsen kanssa jätettiin sairaalaan ja isä lähti juhlimaan saavutustaan. Koko raskaus ja synnytyshän on miehelle hyvin helppo suoritus ja sitten kun äiti jää perse tikattuna sairaalaan, niin isä vielä lähtee juhlimaan. Tuli todella sellainen olo ettei mies tai miehet yleensäkään juuri arvosta meitä naisia.
Nyt asia vaan pyörii mielessä ja tuntuu äärettömän pahalle. Ise asiassa niin pahalle etten tiedä haluanko edes jatkaa koko suhteessa, kun en tunne olevani lainkaan arvostettu tai rakastaako tuollainen mies edes.

Enemmän se sua rakastaa kuin sellainen mies joka sairaalasta kotiin päästyänne vasta olisikin lähtenyt juhlimaan varpajaisia ja jättänyt sut heti yksin kotiin vauvan kanssa.

 

[lieau]

Mun mielestä oli hienoa, että mieheni järjesti varpajaiset!
Lapsemme syntyi aamulla ja illalla mies sitten järjesti varpajaiset kotonamme. Miksi hänen olisi siellä tarvinut yksinkään istua, kun sairaalasta piti poistua klo:21.00?
Ystävänsä pääsivät onneksi kaikki mukaan vaikka varoaika olikin lyhyt. Kaikki toivat jopa lahjat vauvalle (leluja etc.).
Mies tarjosi viskiä ja konjakkia kera sikarin ja sitten saunoivat jne. Mies tuli aamulla ihan kunnossa takaisin sairaalaan.

En näe, että tuo oli mitenkään minulta pois tai halventaisi minua. Päinvastoin, olin onnellinen että mies ylpeästi esitteli lapsensa kuvia ja halusi juhlistaa tuota pientä ihmettä ja omaa isäksi tuloaan.

Ihana! Ja ihanat kaverit myös! Kaikki miehet eivät tietenkään ole näin sivistyneitä (ja/tai huomaavaisia ja/tai rakastuneita), mutta jos tällaista ei rouva miehelleen salli, niin jotain on vialla. Ihmiset ovat tietysti erilaisia ja tilanteetkin vaihtelevat, mutta ainakin tämä tapaus on ihan huippu. Onnittelut hyvästä valinnasta!

 

[alkoholistin lapsi]

Meitä on kahta koulukuntaa -kärjistetysti. Naisia joilla on mies joka hanskaan juhlimisen asiallisesti ja naisia joiden miehet tekee "nurmiset" aina.

Ensimmäisen kategorian naisilla ei varmaan ole mitään vastaan sanottavaa varpajaisista - toisen kategorian naisilla ymmärrettävästi on.

Meillä mies on kummaltakin lapselta järjestänyt varpajaiset. Lämmittänyt tuo meidän rantasaunan ja kutsunut 3 parasta ystäväänsä saunomaan. Jonkusen kaljan ottaneet ja konjakkia/viskiä siemaileet sikarien kanssa. Kodit kutsunut kaikkia hyvin aikaisessa vaiheessa (kaikilla perhe ja vielä arki-illoiksi osuneet nuo juhlat). Miksi nuo olisi minua haitanneet?

Eriasia jos mies vetäisi parin päivän putken jossain kappakka kierroksella, tulis kotiin oksentavana ja paskat housuissa - Ei silloin en tykkäisi varpajaisista, mutta toisaalta tollanen tyyppi ei vois olla mun mieskään. Mieluummin sitten olisin yksin.

 

[Jotain kertoo]

En jaksa ottaa itse varpajaisiin kantaa, mutta aika räikeästi paistaa tuo varpajaisten kannattajien kiihko ja todella ala-arvoiset kommentit. Täällä on vilissy sanoja lehmä, lutka, tiukkanuttura...
Voisi vähän ystävällisemmin yrittää siskoille puhua, vaikka mies viettäiskin varpajaiset ja se olisi ok. Toiset tuntee toisella tavalla, ei luulisi sekään olevan teiltä pois, jos ei ole ne varpajaisetkaan.
Tosi ala-arvoista, junttimeininkiä tommonen toisten huorittelu. Oikeasti, aikuiset ihmiset???

 

["Kiukkuiita"]

Kyllä minusta mieskin on juhlintansa ansainnut.
Oma mies kestänyt tunne-elämäni ailahtelut koko odotusajan, lohduttanut, passannut, ollut olkapäänä. Kestänyt kun koti on siivoamatta kun voin pahoin ja pyykit pesemättä mun maatessa alkuraskaus täysin koomassa. Tulee vapaaehtoisesti synnytyskeen kuuntelemaan kun kiljun että tämä on sun vika, ja että saaa luvan synnyttää ensikerralla mun puolesta. Lohduttaa, hieroo ja pitää kädestä silläkin hetkellä.
On jaksanut vauvahuumaa sen koko odotusajan valittamatta.

Ei se miehillekkään helppoa aikaa ole....

 

[Vihainen vuodatus]

Jos kertoo tunteensa, on kamala noita-akka. Mutta oikeasti, tällaiset jutut pitäisi puhua yhdessä. Jos naista loukkaa se, että kun hän on keskellä imetysahdistusta, väliliha täynnä tikkejä, yöt nukkumatta vauvan kanssa sairaalassa, mies meinaa lähteä bilettämään, niin kyllä, se mies voisi vähän miettiä, että onko nyt oikea hetki juhlia.

Mutta siis, ei mitään vikaa käydä juhlimassa, kunhan äidille ei sen takia tule hylätty olo. Siinä alussa synnytyksen jälkeen on mieli niin herkkänä muutenkin, turha sille on nauraa ja haukkua pirttihirmuksi, prinsessasyndroomaiseksi ja mitä tässä ketjussa on nähty..

Täysi peesi. Jos tällä palstalla kertoo ahdistuvansa vaikka miehen bilettämisestä, niin heti hyökkää parvi haaskalintuja kimppuun ja alkaa syyttää tiukkapipoisuudesta, huonosta itsetunnosta, kaulimen kanssa heilumisesta ja vaikka mistä, ja samalla kehuvat itseään siitä että HE ovat mahtavia naisia kun heitä ei miehen biletys ahdista.

Oikeasti, eri ihmiset ahdistuvat eri asioista, ja tässä on vielä kyseessä vasta synnyttänyt äiti, jolla on hormonit pinnassa. Kukaan tähän ketjuun vastanneista ei voi tietää, missä tilassa aloittajan ja hänen miehensä liitto on ja onko taustalla esim. pidempääkin jatkunutta riitaa miehen bilettämisistä.

Ja jos minä nyt kerron, että oma mieheni ei pitänyt polttareita eikä varpajaisia omasta halustaan, niin täällä varmasti hyökätään MINUN kimppuuni ja syytetään, että olen alistanut mieheni enkä luota häneen, ja miksi menin naimisiin miehen kanssa johon en luota, ja sääliksi käy miestäni kun vaimo on noin kauhea ettei anna miehen juhlia.

 

["katmat"]

Millainen olo teille muille on jäänyt siitä, jos isä on pitänyt varpajaiset?
En tiedä onko vika hormooneissa vai missä mutta en meinaa päästä yli siitä tunteesta, kun meidät lapsen kanssa jätettiin sairaalaan ja isä lähti juhlimaan saavutustaan. Koko raskaus ja synnytyshän on miehelle hyvin helppo suoritus ja sitten kun äiti jää perse tikattuna sairaalaan, niin isä vielä lähtee juhlimaan. Tuli todella sellainen olo ettei mies tai miehet yleensäkään juuri arvosta meitä naisia.
Nyt asia vaan pyörii mielessä ja tuntuu äärettömän pahalle. Ise asiassa niin pahalle etten tiedä haluanko edes jatkaa koko suhteessa, kun en tunne olevani lainkaan arvostettu tai rakastaako tuollainen mies edes.

voi hyvin kuvitella tunteesi. Mä en oo ikinä ymmärtäny mikä oikeus miehellä on juhlia rällästää samaan aikaan kun itse on takapuoli hajalla ja tissit kipeinä hormonien kourissa. Miehen paikka on silloin vaimonsa vierellä tukemassa vaimoaan eikä ryyppäämässä. Juhlimaan voi lähteä sitten myöhemminkin kun on päästy alkuhässäkästä ohi, jos juhlia haluaa. Mun mieheni ei onneksi oo ikinä harrastanu mitään varpajaisjuhlintaa vaan se on ollut minun ja vauvan/toisten lasten kanssa. Ei sillä oo ollu mitään haluja lähteä kavereiden kanssa juhlimaan. ONneksi.

 

["katmat"]

[QUOTE="Kiukkuiita";23806121]Kyllä minusta mieskin on juhlintansa ansainnut.
Oma mies kestänyt tunne-elämäni ailahtelut koko odotusajan, lohduttanut, passannut, ollut olkapäänä. Kestänyt kun koti on siivoamatta kun voin pahoin ja pyykit pesemättä mun maatessa alkuraskaus täysin koomassa. Tulee vapaaehtoisesti synnytyskeen kuuntelemaan kun kiljun että tämä on sun vika, ja että saaa luvan synnyttää ensikerralla mun puolesta. Lohduttaa, hieroo ja pitää kädestä silläkin hetkellä.
On jaksanut vauvahuumaa sen koko odotusajan valittamatta.

Ei se miehillekkään helppoa aikaa ole....[/QUOTE]

Mun mielestä sitä juhlien ajankohtaa vois siirtää vähä myöhempään. Miksi se pitää olla just sillon kun vaimo on hormonien pyörteissä vastasynnyttäneenä?

 

[PölyEsteri]

Mun mies sanoi, ettei se ollenkaan tuntenut oloaan mitenkään surkeaksi tai sekaiseksi, että ois tarvinut puhua siitä kaverille. Sanoi, et halus olla meidän luona. Hänen mielestä synnytys ei ollut rankkaa hänelle, koska hänhän vain katsoi.

 

[Huom harmaana]

[QUOTE="vieras";23804708]Minähän en itse lapsettomana ymmärrä mistään mitään mutta lähes poikkeuksetta kaikki raskaana olevat ystävättäreni ovat ehtineet puunata kotinsa, täyttää pakastimensa ja sisustaa vauvan huoneen valmiiksi jo moneenkin kertaan ennen synnytystä että saa sitten tulla laitokselta rauhassa "valmiiseen" kotiin.[/QUOTE]

Näinhän se on. Suurin osa tylsistyy äitiyslomalla kuoliaaksi ja siinä voi sitten kotona ollessaan vaikka tehdä niitä ruokia valmiiksi (jos jostain syystä tuntee sen tarpeelliseksi, itse en kokenut) ja siivota ja sisustaa tai tehdä mitä nyt tekeekin aikansa kuluksi.
Tuohon "suurin osa äideistä tuntee olonsa kömpelöksi rv 35 jälkeen" totean sen verran että itse kävin jumpassa vielä rv 36 eikä ollut kömpelyydestä puhettakaan vielä. Se tulee käsittääkseni yleensä vasta jossain 39 viikon tienoilla, jos ollenkaan. Yksilöllistä toki sekin.

 

[pohtii]

Yksi ilta, muutama tunti. Onko se oikeasti niin paljon? Naiselle joo. Mutta oikeasti, järjellistettynä? Vallankin jos rouva itse on sairaalassa eikä ole perhehuonetta. Mikä siinä on helpompaa jos mies nukkuu kotona, onko se jaettu tuska? Tai ainakin se että kun itse ei ole niin voimissa niin ei toisellakaan ole lupaa iloon tai pieneen juhlaan?

Yksi ilta juhlien ei tarkoita etteikö mies rakasta vaimoaan ja syntynyttä lastaan. Eikä sitä että hän on hylännyt ja jättänyt perheensä heitteille. Vuodessa on 8760 tuntia - ja yhtäkkiä niistä tunneista 6-7h tuntia on niin ratkaisevat että niiden pohjalta ollaan valmiita vaikka eroamaan. Mä ymmärrän jos isä voi olla yön sairaalassa äitin luona -mutta kun se ei suurimmasssa osassa tapauksia ole edes mahdollista.

Hormoonit sotkee järjellisen ajattelun, juuri synnyttäneellä. Eli ap:n tunteet ymmärrän kun hän elää kiinni minuuteissa. Uskon kuitenkin että hänkin pystyy asian järkeistämään ja myöhemmin naurahtamaankin asialle.

 

[Touhuäiti]

Mun mies sanoi, ettei se ollenkaan tuntenut oloaan mitenkään surkeaksi tai sekaiseksi, että ois tarvinut puhua siitä kaverille. Sanoi, et halus olla meidän luona. Hänen mielestä synnytys ei ollut rankkaa hänelle, koska hänhän vain katsoi.

No meillä taas oli rankka senkin takia eka synnytys vaikka "hän vain katsoi" koska jännitti ja pelkäsi meneekö kaikki hyvin, eka lapsen syntymän todistaminen, näki vaimon kivut ja näistä aiheutunut tunneryöppy ja tunnemyrsky mikä on miehillekin ihan suotavaa kun eihän tuollaista voi "olan kohautuksella" mieskään päästää läpi jos yhtään on tunteva tyyppi. Ja toinen oli rankka koska lapsen sydänäänet laski alle 50 ja tuli hirvee pelko selviääkö lapsi, mies ja kätilö painoi ja runteli mun mahaa samalla kun toisella kätilöllä oli kädet mun toosassa ja kolmas kätilö oli hakemassa imukuppia samalla ku olivat miettimässä kutsutaanko hätäsektiotiimi. Onneks saatii lapsi ulos sit ilman imukuppia, ja mä tiedän ettei se olis onnistunu ellei mies ois ollu tukena. Sitten kun päästii osastolle, mies oli siellä niin pitkään kun sai olla ja meni vanhemman tytön kanssa äitinsä luo jossa mies otti yhden konjakin.

 

["vieras"]

Miksi kukaan ei vastaa mun kysymykseen,että onko oikein jos mies järjestää varpajaiset vaikka isommat lapset ovat kotona?

Voisko nyt joku vastata että mitä mieltä on,saako mieheltä pyytää että hoitaa vähän aikaa lapsia kun vaimo ei pysty?

 

["vieras"]

Me ratkastiin asia niin,että kun tultiin laitokselta,niin mun äiti oli odottamassa vastassa meillä,annettiin vauva hänelle ja lähdettiin yksille tuohon paikalliseen juhlimaan saavutusta

 

[Touhuäiti]

[QUOTE="vieras";23806707]Miksi kukaan ei vastaa mun kysymykseen,että onko oikein jos mies järjestää varpajaiset vaikka isommat lapset ovat kotona?

Voisko nyt joku vastata että mitä mieltä on,saako mieheltä pyytää että hoitaa vähän aikaa lapsia kun vaimo ei pysty?[/QUOTE]

No tottakai saa jos lapsella on tuttu hoitopaikka ja nainen sekä mies on yksimielisesti asiasta sopineet. Niin perheestä ja tilanteesta kiinni. Eikait tohon voi yhtä vastausta vain olla.

 

[Huom harmaana]

[QUOTE="vieras";23806707]Miksi kukaan ei vastaa mun kysymykseen,että onko oikein jos mies järjestää varpajaiset vaikka isommat lapset ovat kotona?

Voisko nyt joku vastata että mitä mieltä on,saako mieheltä pyytää että hoitaa vähän aikaa lapsia kun vaimo ei pysty?[/QUOTE]

Käytännössä tuo ei varmaan useimmilla onnistu ellei mies sitten kutsu paria kaveria kylään vaikka konjakille. En ole koskaan kuullut että mies olisi vienyt isompia lapsia hoitoon siksi että saisi pitää varpajaiset.

Tuota jälkimmmäistä kysymystäsi en tajua.

 

["vieras"]

No tottakai saa jos lapsella on tuttu hoitopaikka ja nainen sekä mies on yksimielisesti asiasta sopineet. Niin perheestä ja tilanteesta kiinni. Eikait tohon voi yhtä vastausta vain olla.

Mitäpä veikkaat,jos mies olisi sairaalassa muutaman päivän ja äiti lasten kanssa kotona ja äiti haluais lähteä juhlimaan,niin oisko se siinä tapauksessa ok että lapset menee sinne tutulle hoitajalle ja äiti lähtee vetämään kännit?

 

["vieras"]

Käytännössä tuo ei varmaan useimmilla onnistu ellei mies sitten kutsu paria kaveria kylään vaikka konjakille. En ole koskaan kuullut että mies olisi vienyt isompia lapsia hoitoon siksi että saisi pitää varpajaiset.

Tuota jälkimmmäistä kysymystäsi en tajua.

Joo,no lähinnä ajattelin että kun miehiltä ei saa koskaan odottaa tai pyytää yhtään mitään,hän tekee kaiken armosta ja hyvää hyvyyttään jos tekee. Että onko vaimo nyt kovinkin narttumainen ja kohtuuton,jos pyytää miestä olemaan lapsenvahtina ja varpajaiset jää väliin sen takia.

 

[Huom harmaana]

[QUOTE="vieras";23806740]Mitäpä veikkaat,jos mies olisi sairaalassa muutaman päivän ja äiti lasten kanssa kotona ja äiti haluais lähteä juhlimaan,niin oisko se siinä tapauksessa ok että lapset menee sinne tutulle hoitajalle ja äiti lähtee vetämään kännit?[/QUOTE]

Miksei olisi?

 

[ok]

[QUOTE="vieras";23806707]Miksi kukaan ei vastaa mun kysymykseen,että onko oikein jos mies järjestää varpajaiset vaikka isommat lapset ovat kotona?

Voisko nyt joku vastata että mitä mieltä on,saako mieheltä pyytää että hoitaa vähän aikaa lapsia kun vaimo ei pysty?[/QUOTE]

En oikein ymmärrä kysymystä.. Puhukaa keskenänne! Kuka täällä voi sanoa onko juuri teille ok?

 

[Huom harmaana]

[QUOTE="vieras";23806747]Joo,no lähinnä ajattelin että kun miehiltä ei saa koskaan odottaa tai pyytää yhtään mitään,hän tekee kaiken armosta ja hyvää hyvyyttään jos tekee. Että onko vaimo nyt kovinkin narttumainen ja kohtuuton,jos pyytää miestä olemaan lapsenvahtina ja varpajaiset jää väliin sen takia.[/QUOTE]

Sulla on outo mies, jos tilanne on tuo.
Eikä ketään voi pyytää olemaan omille lapsilleen "lastenvahtina".