Vastaan pienen hetken jos haluatte kysyä jotain äidiltä joka on adoptoinut lapsen.

["Äiti"]

Kohta alan olla kypsä nukkumaan mutta jos joku haluaa jotain tietää niin ehkä viitisen minuuttia pysyn hereillä=)

 

["vieras"]

Mistä maasta lapsesi on kotoisin?

 

["vieras"]

minkä ikäinen lapsi oli tullessaan teidän perheeseen?

 

[ap]

Kiinasta, lapsi oli kuukautta vaille kolmevuotias tullessaan. Nyt 6v, mutta asia tuntuu yhä kuin eilispäivältä.

 

[-]

Miten on sopeutunut, onko joutunut kokemaan syrjintää kerhossa tai eskarissa?

 

[ap]

Hyvin on sopeutunut. Ei ole kokenut toistaiseksi syrjintää koska lapsi oli yksityisessä päiväkodissa jossa lähes kaikki lapista olivat ulkomaalaistaustaisia ja meillä ystäväpiiriin on muodostunut läheisiä ystävyyssuhteita muista adoptiovanhemmista lapsineen joten joillakin kavereilla on myös adoptiotausta mikä on ollut mielestäni loistavaa koska nyt vähän isompana olen leikkien yhteydessä kuullut lasten jopa yhdessä keskustelevan asiasta. Mutta kun kyseessä ei ollut kuitenkaan vastasyntynyt lapsi niin lapsuuden kokemukset eivät kuitenkaan varmaan koskaan kokonaan unohdu tai katoa. Kuitenkin lapsemme perusluonne on sosiaalinen ja iloinen joten se tietysti osaltaan auttaa sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin.

 

["vieras"]

Miten te vanhemmat olette sopeutuneet? Onko teillä biologisia lapsia?

 

[Orion-]

Miten äkkiä lapsi oppi uuden kielen?
Oliko lapsen vaikea hyväksyä teitä?

 

["koppis"]

Kauanko adoptioprosessi kesti? Minkä ikäisiä itse olette? Onko mitään mahdollisuutta saada adoptiolasta, jos on jo biologinen lapsi?

 

[x]

Miehelläni on entisen(hän on leski) vaimonsa kanssa 15vuotias poika joka meillä asuu (ja on asunut jo10vuotta). Emme vuosien yrityksen jälkeen onnistuneet saamaan lasta ja emme halunneet ryhtyä hedelmöityshoitoihin vaan otimme suoraan selvää adoptiomahdollisuuksistamme. Pelkäsimme hedelmöityshoitojen vievän aikaa ja voimia, joka ei kuitenkaan tuottaisi välttämättä tulosta. Lapsi oli todella odotettu ja voin sanoa että se oli unelmiemme täyttymys vaikka täytyy muistuttaa nyt että aina ei ole niin! Hankalinta oli ehkä aluksi juuri se ettemme voineet kommunikoida sanoin ja pelkäsimme että se pelottaa ja ahdistaa lasta kaiken muun uuden lisäksi. Voin sanoa että suurin osa ajasta on ollut onnellista aikaa ja olemme sopeutuneet hyvin.