Vastasyntyneen kanssa kotona, eikä kukaan välitä meistä. Tuntuu tosi surulliselta.

[liina.]

Ollaan ilmoitettu kaikille sukulaisille vauvan syntymästä. Kukaan ei ole soittanut. Oltiin eilen miehen kanssa molemmat aika murtuneita, esim. miehen vanhemmat ei kumpikaan vastanneet puhelimeen eivätkä soittaneet takaisin. Kotiuduttiin viikonloppuna, eikä kukaan ole äitini lisäksi käynyt. Äitikin sanoi, että "ihan söpö vauva". No, esikoisen kanssa sitten leikki.

Ystävääni en saanut synnärillä kiinni, eikä soittanut takaisin vaikka kysyin viestissä ehtisikö jutella. Hän oli "kauppareissulla" ja lupasi palata, ei koskaan palannut.

Olen aika musertunut, ollaan niin yksin, meidän perhe. Kukaan ei ole meidän kanssa iloitsemassa eikä onnellinen meidän puolesta näistä tapahtumista. Minun isä laittoi vaimonsa kanssa tekstiviestin! Ei edes soittaneet. Siskoni asuu ulkomailla ja tulee jokatapauksessa Suomeen tällä viikolla, muttei "tiennyt vielä" ehtiikö katsomaan vauvaa. Tosi loukkaavaa.

En tiedä miten selviän näistä tunteista, on jotenkin niin paha mieli.

 

["AV-mamma"]

:O Kuulostaa kyllä kummalliselta!Miten teillä on noin etäiset välit perheenjäsenien kesken? Kamala tunne varmasti, synnytyksen jälkeiset hormonit vielä pahentavat asiaa. Ootko FB:ssä, onko paikkakunnallanne hätäkahviryhmää?

 

[voi ei!]

voimahali teille! ymmärrän että tuntuu todella kurjalta tuollainen. koettakaa kuitenkin iloita oman perheenne kesken pienestä vauvasta ja nähdä omassa perheessä iloa ja onnellisuutta onnitteluni vauvan syntymästä!

 

["Miepä"]

Meillä suurin osa lähimmistä sukulaisista tuli kylään vauvan syntymän jälkeen, mutta vasta parin viikon päästä. Melkein kaikki sanoivat (erikseen kysymättä), että olivat halunneet antaa meille rauhan ensimmäisenä viikkoina vauvan kanssa, ja oikein varoivat "häiritsemästä". Onnittelut tulivat pääosin tekstareina ja muutamina kortteina (ja taas erikseen useampi kertoi, ettei viitsinyt soittaa ettei vaan häiritse väärään aikaan). Olin odottanut että meillä ramppaa jatkuvasti väkeä ja saatiinkin olla ensimmäiset viikot ihan keskenämme. Ehkä teilläkin suku varoo häiritsemästä ja tulevat vauvaa katsomaan sitten myöhemmin?

 

[liina.]

voimahali teille! ymmärrän että tuntuu todella kurjalta tuollainen. koettakaa kuitenkin iloita oman perheenne kesken pienestä vauvasta ja nähdä omassa perheessä iloa ja onnellisuutta onnitteluni vauvan syntymästä!

Kiitos

No se unohtuikin tästä aloituksesta, että en voisi olla onnellisempi kahdesta ihanasta pienestä jotka olen saanut elämääni! Ihana esikoisemme ja nyt maailman suloisimmalta tuntuvan vauvan <3

Silti tuntuu ihan kammottavalta, ettei kukaan läheisemme oikeasti välitä yhtään. Ymmärrän, että ihmiset eivät halua tungetella vastasyntyneen vasta kotiuduttua, mutta esim. sairaalassa huonekaverilleni tulvivat puhelut ja kukat ym. tervehdykset olivat aika masentavaa kuunneltavaa/katsottavaa. Minulle tuli yksi puhelu - äidiltä ja miehen äidiltä sekä omalta isältä teksiviestit. Kavereilta jotain yksittäisiä "onnea" viestejä fb:n kautta.

 

[viera---s]

VAikea tilanne ja vaikeasti ymmärrettävä.

Useinhan on niin, että lapsen syntymä pidetään ydinperheen tapahtumana ja annetaan perheelle rauha olla keskenään vauvasta nauttien. Sairaalaan otetaan yhteyttä, tullaan katsomaan, jos tämä vain perheelle sopii, mutta kotona käydään sitten, kun oletetaan äidin tokeentuneen synnytyksestä. Ja tietysti välitkin vaikuttavat ennen lapsen syntymää.

Jos miettisin, että uuden mieheni lapsi synnyttäisi nyt lapsen ja minu oletettaisiin asiasta riemastuvan, niin en riemastuisi. Sorry vaan. Juttu ei kuuluisi minulle mitenkään, mutta hyvien tapojen nimissä potkisin miehen onnittelemaan ja viemään lahjan. Sen hän isänä todellakin pitäisi tehdä, mutta millainen sitten lie isäsi ja hänen uusi vaimonsa??!!

Mitäs, jos vaan kutsut ihmisiä kylään. Jos voit nyt hyvin ja olet sueraa vaivalla, haluat jakaa ilon vauvastasi, niin tee aloite. Sillä selviät tilanteesta.

Onnea vauvasta <3

 

[liina.]

[QUOTE="Miepä";30665040]Meillä suurin osa lähimmistä sukulaisista tuli kylään vauvan syntymän jälkeen, mutta vasta parin viikon päästä. Melkein kaikki sanoivat (erikseen kysymättä), että olivat halunneet antaa meille rauhan ensimmäisenä viikkoina vauvan kanssa, ja oikein varoivat "häiritsemästä". Onnittelut tulivat pääosin tekstareina ja muutamina kortteina (ja taas erikseen useampi kertoi, ettei viitsinyt soittaa ettei vaan häiritse väärään aikaan). Olin odottanut että meillä ramppaa jatkuvasti väkeä ja saatiinkin olla ensimmäiset viikot ihan keskenämme. Ehkä teilläkin suku varoo häiritsemästä ja tulevat vauvaa katsomaan sitten myöhemmin?[/QUOTE]

Olisipa asia näin! Todella toivon, mutta ei se taida näin onnellisesti kumminkaan mennä. Se ettei kukaan ole edes soittanut tai lähettänyt korttia vauvalle. Kaikkein masentavinta taitaa olla miehen vanhempien käytös - eivät vaivaudu edes soittamaan takaisin! Eikö se kumminkin viestitä, että haluaisimme jutella jos soitamme heille päin?

Saa nähdä tuleeko kukaan ristiäisiin.. Oma siskoni jo totesi, että tuskin pääsee. Hän ei esim. ole käynyt oman kummilapsensa eli esikoisemme synttäreillä kertaakaan.

 

[ap.]

[QUOTE="AV-mamma";30665037]:O Kuulostaa kyllä kummalliselta!Miten teillä on noin etäiset välit perheenjäsenien kesken? Kamala tunne varmasti, synnytyksen jälkeiset hormonit vielä pahentavat asiaa. Ootko FB:ssä, onko paikkakunnallanne hätäkahviryhmää?[/QUOTE]

Ei ole mitään semmoista ryhmää

Joo, luulen että hormonit ja väsymys pahentavat tilannetta entisestään. On niin lohduttoman yksinäinen olo. Onneksi on ihana aviopuoliso.

 

[piupo]

Kotiuduitte viikonloppuna ja nyt jo itket, että ei edes korttia ole kukaan lähettänyt. Haloo, posti ei kulje viikonloppuna.

Toisekseen, on ihan normaalia, että perhettä ei heti häiritä, kun vauva on tullut kotiin. En minäkään soittaisi, koska voisi häiritä esim. äiidin lepäämistä.

 

["AV-mamma"]

Kotiuduitte viikonloppuna ja nyt jo itket, että ei edes korttia ole kukaan lähettänyt. Haloo, posti ei kulje viikonloppuna.

Toisekseen, on ihan normaalia, että perhettä ei heti häiritä, kun vauva on tullut kotiin. En minäkään soittaisi, koska voisi häiritä esim. äiidin lepäämistä.

Niin, mutta entä siinä tapauksessa, että itse kutsuu ja yrittää ottaa yhteyttä?

 

["niin"]

Tuossa vaiheessa minä lopettaisin yhteydenpidon. En ottaisi keneenkään enää yhteyttä. Nauttisin elämästä tässä ja nyt, oman perheen kanssa. Muut haistakoon pitkät

 

["kuuden äiti"]

Siis mitä ihmettä sä itket? Olkaa tyytyväisiä että saatte olla perheen kesken, se on suositeltavaakin heti synnäriltä kotiutumisen jälkeen. Meillä on joka muksulta ollut sama juttu että tupa täys porukkaa ja pois eivät lähde vaikka kuinka illalla yrittäisi käskeä. Lopulta on saanut sanoa tosi rumasti että häipyisivät.

Pahoittelut kärkevästä viestistä ja onnea vauvasta.

 

["AV-mamma"]

[QUOTE="kuuden äiti";30665068]Siis mitä ihmettä sä itket? Olkaa tyytyväisiä että saatte olla perheen kesken, se on suositeltavaakin heti synnäriltä kotiutumisen jälkeen. Meillä on joka muksulta ollut sama juttu että tupa täys porukkaa ja pois eivät lähde vaikka kuinka illalla yrittäisi käskeä. Lopulta on saanut sanoa tosi rumasti että häipyisivät.

Pahoittelut kärkevästä viestistä ja onnea vauvasta.[/QUOTE]

Luitko sä tuota avausta ollenkaan?

 

[ap.]

Kotiuduitte viikonloppuna ja nyt jo itket, että ei edes korttia ole kukaan lähettänyt. Haloo, posti ei kulje viikonloppuna.

Toisekseen, on ihan normaalia, että perhettä ei heti häiritä, kun vauva on tullut kotiin. En minäkään soittaisi, koska voisi häiritä esim. äiidin lepäämistä.

Joo totta, olen ehkä hätäinen tässä. Vauva on aika erilainen kuin esikoinen - jää aikaa miettimiseen, kun nukkuu paljon.

Kiitos järkevästä ja realistisesta kommentista

 

[Vierass]

[QUOTE="AV-mamma";30665061]Niin, mutta entä siinä tapauksessa, että itse kutsuu ja yrittää ottaa yhteyttä?[/QUOTE]
Mutta jos on vain laitettu tieto vauvan syntymästä, niin en ainakaan itse osaisi odottaa vieraita sen perusteella. Pikemminkin olisi epäkohteliasta tulla kyläilemään heti vauvan kotiuduttua. Mutta jos on erikseen kutsuttu kylään ja sanottu, että saa tulla heti, niin sitten on eri juttu.

 

["juupajuu"]

äitisi teki ihan oikein kun huomioi esikoista eikä juuri vauvasta välittänyt. Esikoinen tarvitsee huomiota nyt vauvan tultua, vauba ei älyä vaikkei mummu häntä ihastelekkaan, esikoinen tajuaa.

 

[...*.*...]

Missä päin asustelette?

 

[noh.]

Ikävä juttu jos on noin etäiset välit läheisiin. Mutta nyt nautitte sitten perheen kesken perheenlisäyksestä ja laatuajasta teidän kaikkein läheisimpienne - eli oman perheenne kesken.

Millainen tilanne oli ensimmäisen lapsen synnyttyä? Oliko samanlaista? Onko teillä ollut jotain riitaa sukulaisten/tuttujen kanssa? Oletteko olleet muutenkaan tekemisissä esim. raskausaikana?

 

[ap.]

[QUOTE="kuuden äiti";30665068]Siis mitä ihmettä sä itket? Olkaa tyytyväisiä että saatte olla perheen kesken, se on suositeltavaakin heti synnäriltä kotiutumisen jälkeen. Meillä on joka muksulta ollut sama juttu että tupa täys porukkaa ja pois eivät lähde vaikka kuinka illalla yrittäisi käskeä. Lopulta on saanut sanoa tosi rumasti että häipyisivät.

Pahoittelut kärkevästä viestistä ja onnea vauvasta.[/QUOTE]

En minä mitään tupaa täyteen ole toivonutkaan vaan lämpimiä ja aitoja onnitteluja, myötäelämistä. Saa toki tulla kyläänkin vauvaa katsomaan.

Yksinäisyyden tunne tässä oli se minun pointti, se ettei ketään tunnu kiinnostavan.

 

[ap.]

Missä päin asustelette?

Länsi-Suomessa.

 

[Samassa veneessä tavallaan]

Minulla oli vastaavat fiilikset toisen lapsemme syntymän jälkeen, paitsi että miehen perhe kyllä soitteli miehelle ja minulle laittoivat tekstaria (appivanhemmat vain), mutta oma äitini ei edes ottanut vauvaa syliin ensimmäisinä kertoina kun näki tämän. Kaverit hylkäsivät jo esikoisen odotuksen aikana ja niin sitä taas muistui vauva-ajan yksinäisyys mieleen. TOIVOTTAVASTI sinulla ei mene niin yksinäiseksi puuhaksi tämä äitiys kuin minulla vaan saat perheesi ja kaverisi kiinni. Minä olin jo koko raskausajan ihan suruissani, kun tuntui ettei mieskään välitä (myöhemmin selvisi, että hän vain ajatteli vauvan terveyttä, mutta ei "hoksannut" että minäkin tarvisin juttukaveria) ja nyt kun olen pienen kanssa kotona niin puhelin on hiljaa, FB on hiljaa, mies on hiljaa... Tämä yksinäisyys on sellainen asia joka tuli minulle ihan puskista kun jäin esikoisen kanssa aikoinaan kotiin. Olin unohtanut sen, mutta täällä se on taas (tästä pitäisi neuvoloissa puhua raskausaikana).

Voimia sinulle ja paljon pusuja ja haleja pikkuiselle ihanuudelle! <3 Ja ennen kaikkea oikein paljon koko perheelle pienokaisen syntymästä! Koittakaa nauttia surullisesta fiiliksestä huolimatta, olette sen ansainneet!

 

[ap.]

Ikävä juttu jos on noin etäiset välit läheisiin. Mutta nyt nautitte sitten perheen kesken perheenlisäyksestä ja laatuajasta teidän kaikkein läheisimpienne - eli oman perheenne kesken.

Millainen tilanne oli ensimmäisen lapsen synnyttyä? Oliko samanlaista? Onko teillä ollut jotain riitaa sukulaisten/tuttujen kanssa? Oletteko olleet muutenkaan tekemisissä esim. raskausaikana?

Ekan lapsen kohdalla vanhemmistamme tuli isovanhempia ekan kerran, he olivat todella innostuneita. sittemmin se innostus on hävinnyt. Äitini on esikoisen kanssa läheisissä väleissä ja suri jo etukäteen, että esikoinen kärsii kun tulee kilpailija.

 

[...*.*...]

Voi harmi. Asun etelä-suomessa ja olisin todella mielelläni tullut katsomaan vauvaa / leikkimään esikoisen kanssa ja juttelemaan sinun kanssasi. Vähän turhan pitkä matka :/

 

[ap.]

Minulla oli vastaavat fiilikset toisen lapsemme syntymän jälkeen, paitsi että miehen perhe kyllä soitteli miehelle ja minulle laittoivat tekstaria (appivanhemmat vain), mutta oma äitini ei edes ottanut vauvaa syliin ensimmäisinä kertoina kun näki tämän. Kaverit hylkäsivät jo esikoisen odotuksen aikana ja niin sitä taas muistui vauva-ajan yksinäisyys mieleen. TOIVOTTAVASTI sinulla ei mene niin yksinäiseksi puuhaksi tämä äitiys kuin minulla vaan saat perheesi ja kaverisi kiinni. Minä olin jo koko raskausajan ihan suruissani, kun tuntui ettei mieskään välitä (myöhemmin selvisi, että hän vain ajatteli vauvan terveyttä, mutta ei "hoksannut" että minäkin tarvisin juttukaveria) ja nyt kun olen pienen kanssa kotona niin puhelin on hiljaa, FB on hiljaa, mies on hiljaa... Tämä yksinäisyys on sellainen asia joka tuli minulle ihan puskista kun jäin esikoisen kanssa aikoinaan kotiin. Olin unohtanut sen, mutta täällä se on taas (tästä pitäisi neuvoloissa puhua raskausaikana).

Voimia sinulle ja paljon pusuja ja haleja pikkuiselle ihanuudelle! <3 Ja ennen kaikkea oikein paljon koko perheelle pienokaisen syntymästä! Koittakaa nauttia surullisesta fiiliksestä huolimatta, olette sen ansainneet!

Mulla kävi ihan samalla tavalla - esikoisen raskausaikana mun pitkäaikaisen ystävät (3kpl) vaan yllättäen lopettivat yhteydenpidon. Kun kyselin heidän peräänsä kuului yhden vastaus, että hän kaipaa taukoa ystävyydestä, ei selityksiä, piste. Jäin aivan yksin. Samassa porukassa olevista yksi jatkoi yhteydenpitoa, muttei suostunut ottamaan kantaa tähän muun porukan hylkäämiseen. Eli tavallaan minulle ei jäänyt yhtään ketään. Raskausaikana tutustuin sitten yhteen ihmiseen, jonka kanssa olemme pitäneet yhteyttä ja tavanneet. Hän on juuri tuo joka ei koskaan soittanut takaisin vaikka yritin synnärillä häntä jo tavoitella. Olisin niin kaivannut naisjuttuseuraa. Juttelin sitten aivan ihanan kätilön kanssa, joka oli yövuorossa. Harmi ettei minulla ole sellaista ystävää.

Missä päin te asutte?

 

[ap.]

Voi harmi. Asun etelä-suomessa ja olisin todella mielelläni tullut katsomaan vauvaa / leikkimään esikoisen kanssa ja juttelemaan sinun kanssasi. Vähän turhan pitkä matka :/

Harmi. Kiitos ihanasta ajatuksesta, se lämmitti <3