Vastatkaa ilman nikkiä ettette saa p... niskaan :) -OV-
- Viestiketjun aloittaja Utelias
- Ensimmäinen viesti
A
awsderftgyhjkl
Vieras
Esikoinen syntyi kun olin juuri täyttänyt 17v ja hyvin meni mitään ongelmis ei koskaan tullut. Keskimmäisen sain kun olin juuri kerinnyt täyttää 19v ja eipä tullut ongelmia silloinkaan ja kuopuksen syntyi kun olin 21v ja eipä niitä ongelmia ole vieläkään ilmennyt. Kehuja olen kuullut jopa neuvolasta asti että kuinka hyvin olen lapsia kasvattanut.
M
mam
Vieras
Meidän tytär syntyi kuukautta ennen kuin ite täytin 18v =) ja tytön isä,mun kihlattu siis, oli silloin 20v..
Hyvin on mennyt ja tyttö täyttää pian jo 2v...aika menee niin nopeasti!
emme suunnitelleet tätä lasta mutta olemme niin hirmu onnellisia että sattui tälläinen "vahinko" ,eikä näin hyvää asiaa voi kutsua vahinngoksikaan!!hänhän on paras asia mikä on ikinä tapahtunut meille! :heart: nyt olis toinen haaveissa mut mä käyn nyt ensin mun koulun loppuun niin ei tarvii sit sitä enää miettiä äippäloman päätettyä!
Hyvin on mennyt ja tyttö täyttää pian jo 2v...aika menee niin nopeasti!
emme suunnitelleet tätä lasta mutta olemme niin hirmu onnellisia että sattui tälläinen "vahinko" ,eikä näin hyvää asiaa voi kutsua vahinngoksikaan!!hänhän on paras asia mikä on ikinä tapahtunut meille! :heart: nyt olis toinen haaveissa mut mä käyn nyt ensin mun koulun loppuun niin ei tarvii sit sitä enää miettiä äippäloman päätettyä!
poika syntyi kun täytin 18 ja hyvin sujui. olin tosin armottoman väsynyt uuden raskauden takia, ja mies oli viikkoja poissa, muttei se ylivoimasta ollut.
esikko syntyi kun olin 17.aluksi hieman pelotti miten pärjään mutta ehkä enemmänkin miten pärjään rahallisesti.lapsen isäkin kun lähti kävelemään sillom kun sai tietää...=)mutta kun poika syntyi ja oli hetki eletty tajusin etten vaihtaisi elämääni mihinkään muuhun! lapsen kanssa ollaan pärjätty todella hyvin ikinä ei ole tarvinnut pyytää ulkopuolisilta apua(soskusta jne....) ja kaikki on muutenkin mennyt tosi hyvin.bailaamaan olen päässyt ihanien vanhempieni ansiosta jotka hoitavat mielellään poikaa(hakevat ulos jne...kerran-pari kuussa ottavat yökylään) raskaana ollessani tapasin uuden miehen joka on myös ollut pojan elämässä mukana ja on hänelle melkein kuin oma isä joten jo hänenkin ansiostaan ei masennukseen ole tarvinnut vaipua.nyt joulukuussa täytän 20 ja syntymäpäivälahjaksi saan pienen tyttövauvan!=)
J
Jenna87
Vieras
Mulla on tilanne se, et tulin raskaaks ku olin seurustellu jonku kuukauden, ihan vahingossa, mut päätin pitää lapsen nyt vaan jännittää pärjäänkö yksin, lapsen isällä on jo ennestään lapsia ja suhde ei oo kauheen vakavalla pohjalla.. :/
\
Kyllä sä pärjäät!! On niitä lapsia ennenkin tullut vaikka ei olisi suunniteltu! Zemppiä ja voimia, itse olin lapseni kanssa kaksin, nyt ihan eri tilanne. Omani täyttää pian 4, on uusi mies, enemmän lapsia ja naimisiin mentiin.
Alkuperäinen kirjoittaja 15.10.2006 klo 21:45 Jenna87 kirjoitti:
Kyllä sä pärjäät!! On niitä lapsia ennenkin tullut vaikka ei olisi suunniteltu! Zemppiä ja voimia, itse olin lapseni kanssa kaksin, nyt ihan eri tilanne. Omani täyttää pian 4, on uusi mies, enemmän lapsia ja naimisiin mentiin.