Toggle sidebar

vastauksia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiitos
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ihan varmasti tämä tilanne masentaa mua. Kun istuin autossa, olin kuskina, mies halusi mun ajavan. Hän meni yhteen paikkaan toimittaan asiaa, johon mulla ei ole mitään sanomista. Jäin autoon odottamaan, koska asian piti olla lyhyt ja mulla ei siinä paikassa ja tilanteessa ollut mitään mahdollista lähteä omille teilleni. Juuri sitä ennen oli mies tiuskinut mulle ilman mitään järkevää syytä.

Tuskin kovin masentunut silti olen, vielä ainakaan, sillä jaksan 12 tuntisten työpäivien, 6 päivää viikossa, lisäksi myös hoitaa kodinkin. Jatkuvasti murjottavasta miehestä huolimatta olen nyt esim. jaksanut lähteä jumppaan ja kursille. yritän oman jaksamiseni takia tehdä myös sellasta mistä mä tykkään. Mies ei hoida itseään mitenkään, ei liiku, ei hoida ystävyyssuhteitaan, katsoo telkkaria ja litkii kaljaa jos vaan mahdollista. Varsinkaan ei ota mua huomioon, vaikka mä otan hänet huomioon koko ajan. Ystävä oli käymässä kesällä ja sanoi ettei ikinä jaksais olla tollaselle mököttäjälle yhtä kärsivällinen kun mä.

Tietty jokaisella on vastuu omasta itsestään. Joskus sanoinkin miehelle, että en suostu hänen koti-psykologikseen. Jos hänen on paha olla, niin hänen pitää myös apua hakeman. Ei hae. Murjottaa.

Mutta kyllähän tää voimia vie myös multa. Menin muuten itsekseni itkemään päivällä sen takia, et mun itku ärsyttää miestä.

Mä en murjota. Ennen mun naamasta näkykin helposti kuinka mä voin ja jos jostain kiikasti. Ei enää. Oikein pinnistämällä pinnistän ettei näkyisi. Tuntuu et mies yrittää murjottaa ja loukata ja saada multa negatiivista reaktiota. Ei saa. Olen kohtelias, hoidan hommat, keskustelen ja kyselen. Tosin en kysele vointia ""mikä sul on? miten sä voit?"" Kokemuksesta en joko saa lainkaan vastausta tai sit se sanoo vaan et ""emmä tiä"".

Taas tuli pitkä vuodatus. Sori.
 
Sanoit että nykyään oikein pinnistät ettei sinusta näkyisi kuinka voit ja että jokin painaa. Ehkäpä miehestä tuntuu ettei saa enää sinuun yhteyttä, että vaikka hän murjottaa niin sinä et välitä. Mitäpä jos räjähtäisit oikeen kunnolla ja antaisit kaiken tulla ulos? Siis jos olet käyttäytynyt miestä kohtaan tyynesti ja rauhallisesti jo pitkään, niin voi olla että hän hakemalla hakee jonkinlaista reaktiota, jotain tunteenpurkausta sinulta käyttäytymällä itse niinkuin käyttäytyy.

Tää on varmaan tosi surkee ja huono vinkki, mut jotenki tuli vaan mieleen. Ja varmaan aika huonosti selitettykin, sori.
 
Sun kirjotus on aivan kun mun elämästä,ainut poikkeus on se että minä olen mies ja elä jatkuvassa puutteessa,seksin saanti kotona on sitä että vaimo makaa jalat levällään ja kun toimitus on ohi niin sillä pitää pärjätä taas kuukaus pari, jos jaksaa ruinata, vakavasti olen harkinnu rakastajatarta, koska uskon olevani sosiaalinen ja puoleensavetävä nuorehko viriili mies.
 
Nyt se kuorsaa jo...

Joo, ei tasan käy onnen lahjat. meitä enemmän tai vähemmän onnettomia taitaa näillä palstoilla olla enemmänkin. En kai mäkään täällä olis perjantai-iltana jos kotona olis kaikki ok.

Naisten halusta on joskus sanottu et paras esileikki olis se, et mies vie roskapussin pyytämättä. Kai siinäkin on se idea et taloudenhoito on ""naisten juttu"" ja kun mies vie roskapussin niin se näyttää et se haluu auttaa. Pläääh.

Kalervo, ei sulle eikä mulle varmaan se rakastajan hankkiminen oo se onnen tuoja. Pitäis saada itteensä niskasta kii ja lähtee, niin se on. Todella kamalaa kun puoliso ei ota toista yhtään huomioon, ei seksissä/seksittömyydessä tai muutenkaan.

Mun mies varmaan ajattelee, et mä oon epäoikeudenmukanen kun en arvosta sitä et se repii duunii meidän molempien eteen. Mut niin revin mäkin, enkä väsy niin paljon et seksi rasittais.

Yleensä kaikissa parisuhdeterapioissa jne. sanotaan aina, et jos ootte jumineet johonkin käyttäytymiskaavaan, niin tehkääpä ens kerralla ihan eri tavalla kuin enne. Tään takii mä oon nyt ottamatta pulttii ja kiltisti hoidan hommani, vaikka toinen kuinka kiukuttelis. Korkeintaan miehen vihanpuuskan jälkeen oon hiljaa, mut en mökötä tms.

Tänään se heitti iltapäivällä hanskat naulaan ja istu pikän aikaa eikä puhunu mitää. Mä kysyin, et joko sä lopetit tältä päivältä, niin se vaan mutisi jotai, et parempi ku ei olis alkanutkaa ku kaikki menee päin persettä. Arvoituksia. En kysyny, et mitä sä tarkotat tms. kysyin, et keitänkö jo kahvit.

kalervo, minkä ikänen sun vaimo on?
 
Tosta vihanpuuskasta,mun vaimo on , voi sanoo suurimmanosan ajasta kiree ja äkänen,kaikki on mun syytä mikä vaan pieleen menee,musta tuntuu välillä et mä taidan olla vähän liian ""kiltti""ulkonaisesti kaikki pitäis olla kunnossa , talot autot kesämökit yms. Välillä tuntuu et silloin ihmisillä menee paremmin kun on oikeita vaikeuksia, ettei tartte tekemällä niitä tehdä.Tää nyt meni vähän ohi sun kysymyksen, mut hän on 42.v.
 
Hei,
Sinä joka joudut anelemaan seksiä kumppaniltasi,mieti
onko miehesi stressantunut,Oma mieheni myöntää sen ja
sanoo sen vaikuttavan myös seksi elämään. Olen itse 40v vuotias ja haluaisin nyt seksiä enemman kuin 30:senä
Mutta mieheni on todella iltauninen ja ei jaksaisi seksiä
iltaisin.Minä olen se joka tekee aloituksen ja ainakin nyt saan mieheni vielä syttymään. Pakko se on nyt näin tehdä jos haluaa että parisuhde kestää,tottakai mielessä on villejä ajatuksia muista miehistä. Ja itse asiassa olenkin ihastunut erääseem mieheen ja unelmoin seksistä hänen kanssa
ja jonkinlaista vipunää onkin.Mutta sitten tulee ajatus olenko valmis uhraamaan 20v.avioliiton sekä kaikki mitä meilllä on tämäm vuoksi . Yritän kovasti pitää kiinni siitä miitä meillä on vaan en tiedä olenko valmis heittäytymään
ihastuksen vuoksi. Kerro sinä pitääkö heittäytyä uuteen rakkauteen vai pitääkö yrittää pitää vanhasta kiinni jossa ei ole tapahtunut mitään dramaattista?
 
No tänään on vähän parempi päivä. Mies nukkui krapulaansa puolille päivin, alko sitte tekeen yhtä juttua jonka tyri täysin (oma tuomionsa, mä olin neutraali enkä taatusti kritisoinu) mutta ei alkanutkaan kiukutteleen paria kirosanaa enemmän ja on jopa jutellut normaalisti. Että voi tätä onnea.

Kalervo. Sun vaimo on vasta 42, mua nuorempi. En ymmärrä miksi se on niin kylmä sua kohtaan sängyssä. Oletko yrittänyt puhua? tai olet kai, ei kukaan nyt ekana tänne palstalle rynni. Tänne päätyy, jos ei ole muuta kanavaa. ystäviäänkään ei viitsi aina vaivata.
 
Osaatko todella kiihottaa miestäsi ja hyväillä siihen
malliin että hän kiihottuu? Ikää kun tulee ja testosteroni
laskee veressä niin mies kaipaa voimakkaampaa kiihotusta
kuin nuorempana, testosteronin puute tekee miehistä
haluttomia kaikkeen muuhunkin kuin seksiin.
 
hei, jos mies välittäisi seksistä niin eikö se olis hänen asiansa marssia lääkäriin ja pyytää pilleriä. Alentunu hormoonitaso voidaan nostaa oikeelle tasolle. Joskus kun puhuttiin siitä hänen ennenaikaisesta siemensyöksystään niin hän oli sitä mieltä että MUN pitää opetella painamaan häntä peniksenjuuresta oikeella hetkellä. MUN? Tää oli ainut asia mistä olen sängyssä sen kanssa kieltäytyny. Eikö miehellä oo omasta seksuaalisuudestaan mitään vastuuta? Pitääkä naisen hotaa sekin? Toisaalta sitten haukutaan että mä olisin ottanut miehen äidin roolin. Höh!
 
Vaikutat todella katkeralta ihmiseltä, joka on täynnä itsesääliä. Jos olet yhtä ankea kuin miltä kirjoitustesi perusteella kuulostat, en ihmettele yhtään, jos miehesi ei halua seksiä kanssasi.
 
Joo, oon ihan varmasti jo katkerakin kun tätä on jatkunut jo ihan liian kauan. Mulla ei silti oo naama väärässä, mähän en mökötä, nalkuta jne. Ympäristö luulee että meillä menee hyvin. Ehkä sitten onkin mun oma syy kun olen niin ankee enkä kiihota miestäni. Mun syytä tietysti sekin että mies huutaa mulle ilman syytä, juo liikaa, kärsii masennuksesta, silloin kun vielä oli seksiä niin seksivaivoistakin niin ei hakenut apua eikä nyt suostu lähtemään minnekkään terapiaan ei yksin eikä mun kanssa.

Kumma kun mä kaikkeen syyllinen en muuten pelkää hysteerisenä et terapeutti paljastais mun ankean olemukseni ja syyllisyyteni. Mäkun olsin halukas lähteen parisuhdeterapiaan... tai olin enne, en enää lähtis vaan eroon.
 
Siis olet kieltäytynyt, kun miehesi on pyytänyt apua sinulta sängyssä. Terävä töksäyttäminen arassa asiassa. Eipä siinä juuri muuta tarvita, niin menee into tehdä yhtään mitään kanssasi sängyssä. Ja vielä ihmettelet.
 
Mistä se terävä töksäyttäminen tuli? En puhu niin.

Mies sanoi jostain lukeneensa että nainen voi painaa peniksen juuresta ja näin pidätellä miehen orgasmia. Mä vastasin että mun mielestä hänen pitäis ensin opetella se taito itse ja opettaa se sitten mulle. No mies ei opetellu eikä sitte voinu opettaa mullekkaan.

Näin ""törkeesti"" olen 10 vuoden suhteen aikana yhden kerran kieltäytyny miehen ehdotuksista sängyssä. kaikkeen muuhun oon suostunu ja vielä ilolla, että kiva kun siltäkin joskus tulee ideoita.

Joo mies, ootko vaivautunu yhtään lukeen mitä tässä ketjussa on kirjoitettu?

 
Lueskelin ketjun läpi ja tunnistin kirjoituksista myös oman tilanteeni. Ennen niin vilkas sänkyelämä muuttui viitisen vuotta sitten saharan autiomaaksi. Mies on kova poika paiskimaan hommia ja onkin edennyt urallaan hienosti. Minä en sitä ole vaatinut enkä pyytänyt, en edes vihjannut - on oma valintansa.

Olen ottanut asian esille moneen otteeseen ja monilla eri lähestymistavoilla - ikinä loukkaamatta herkkää miehisyyttä. On käyty läpi lääkityksen tarve, terapiat, keskustelut, erilaiset viettely-yritykset, hieronnat, yhteiset pikku matkat, ravintolaillat jne... Ei auta, ei. Toistemme parhaat ystävät olemme, ei muuta. Mies kiistää jyrkästi minkäänlaiset salarakkaat, joita jossain vaiheessa epäilin kotona haluttomuuden selitykseksi. Nykyään jopa hiljaa toivon, että joku tällainen olisi ollut syynä tähän totaalikieltäytymiseen - eihän tässä muuten mitään järkeä ole. Huolestuttavaa.

Olen ajatellut, että tämä ei tästä tule muuttumaan ainakaan seksin kannalta parempaan suuntaan. Nyt on pakko tehdä omaa seksielämääni koskeva ratkaisu - nunnaksi ryhtyminen vai normaali aikuisen naisen sukupuolielämä. Pohdinnoissani olen kallistumassa tämän jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle.
 
Kyllä jokainen erimielisyys sängyssä on tuhoisaa.
En minäkään jaksa sinulle kauaa enää kommentoida, kun olet itse noin loistava ja oikea pulmunen. Tiedätkö oikeasti mitä ajattelen ihmisistä, jotka luulevat olevansa aina oikeassa ja vika on aina toisessa?

Ok. olet virheetön loistoyksilö. Etkä ole koskaan tehnyt kotitöitä siksi, kun mies ei osaa? Oletko?

Mieti sitten onko miehelläsi jokin fyysinen vaiva, aivan kaikki vaivat. Työuupumuksen me jo tiedämme ja se riittää turhautumiseen. Selkäkipu, se lamaannuttaa ihmisen. Vatsavaivoja, nekin ärsyttävät. Unettomuutta , stressiä?
Kerro niistä.

Sekin jäi vaivaamaan, että miten äitisi kiusasi isääsi?
 
Anteeksi nyt nimikerkki mies, mutta onko miehen aivan mahdotonta sanoa ääneen, jos maha tai selkä tai joku muu paikka on kipeä? Jos se on jotain epämääräistä vaivaa, niin eikö siitäkin voi suomen kielellä ilmaista että ""vaivaa on, mutten ihan tarkasti osaa yksilöidä että mitä"". Ajatusten luku on yksi vaikeimmista tehtävistä eikä se läheskään kaikilta onnistu - ei edes naisilta.
 
Juu, mieheltä löytyy jos jonkinlaista vaivaa, jotka kaikki voisivat mennä psykosomaattisten piikkiin. Itselläni ajatus kulkee sillä lailla, että jos on vaivaa, niin ensin otetaan selville, johtuisikohan se fyysisistä syistä. Jos sieltä ei löydy syytä, niin sitte haetaan henkiseltä puolelta.

Mun mies kieltäytyy jyrkästi lähtemästä edes tavalliselle yleislääkärille. Tänään se kävi autolla asioilla ja palasi lähes paniikissa takasin. Oli tullut ""paha olo"". Otti särkylääkettä ja meni
 
...meni sohvalle makaamaan. Sitte taas takasin töihin. Kun näin tapahtu aikasemmin mä kyselin ja yritin ohjata sitä lääkärille. Nyt vaan menin omiin hommiini. Eikö aikusen ihmisen pitäis saada itse itsensä lääkäriin.

En mä oo sanonut, et mä olisin täysin viaton. Kyllä olen aikasemmin yrittänyt puhumalla ja siloin epäviihtyvyyttänikin sanoiksi pukenut. Seurauksena valtava kriisi, mökötystä, viina ja väkivallalla uhkailua. Niinku sanoin, nyt hoidan hommani, olen päällisin puolin ilonen ja yritän koota omia voimiani.

En mä voi mennä mieheni puolesta lääkäriin!
 
Sitä vielä, että mä olen ollut valmis lähteen vaikka mihin terapiaan miehen kanssa suhdetta hoitaan. Se suuttui kun ehdotinkin. Jos olisin itse se suuri piru tässä suhtessa, niin miksi mua ei pelota lähtee terapiaan paljastaan ittseeni? Kun taa s mies kieltäytyy?
 
Ja sairaus olisi hyvä hoitaa.
Mitäs sitten kun eroat ja mies tajuaa sairautensa ja alkaa panostamaan itseensä. Sieltä alta löytyy sama kunnon mies ja sinä kadut, kun erosit ja törmäilit todellisiin pässeihin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa