P
poikki
Vieras
Piti vaan purkaa palstalle, kun on paha olla.
Mulla on kolme lasta. Esikoinen oli noin 2 v, kun saimme kaksoset, jotka syntyivät keskosina rv 26. Alkuaika oli aika hurjaa, kun olin esikoisen kanssa kotona ja vauvat olivat sairaalassa eikä lasten teholle (eikä kyllä jatkohoitopaikkaankaan) voinut esikoista ottaa aina mukaan. Neljä kuukautta meni näin. Nyt kaksoset ovat reilun vuoden ikäisiä ja nukkuvat yhdet päikkärit, esikoinen nukkuu myös yhdet, jos nukkuu. Mutta harvoin ainakin nukkuu sisarustensa kanssa samaan aikaan.
Viimeset pari kuukautta olen nukkunut tosi vähän ja huonosti. Yöt on tosi pätkittäisiä ja keskimäärin yhteen laskettu unimääärä on noin 3-5 h/yö, päikkäreitä en saa otettua, koska lapset siis ei nuku samaan aikaan päivällä (yleensä).
Oon tosi väsynyt. Laitoin vanhimman juuri ulos leikkimään naapurin lasten kanssa ja istutin kaksoset katsomaan telkkarista 20 minuutin pätkän. En vaan jaksa sitä kauheeta menoa koko päivää näillä unilla. Yritän mennä ajoissa nukkumaan, mutta pyörin vain sängyssä ja yritän nukkua. Ei onnistu.
Mä olen ollut aina ennen tosi hyvä nukkumaan, siis oon nukahtanut alta aikayksikön ja nukkunut hyvin yöt. Lapset ovat hyviä nukkumaan öisin, eivät herättele eikä edes vauvana ollut raskasta, koska nukkuivat niin hyvin. Mutta mulla itselläni on nyt joku juttu ja alkaa voimat olla vähissä. Nyt jo stressaan nukkumaan menoa, mikä pahentaa tilannetta ja tottakai vaikeuttaa nukahtamista entisestään.
On vielä huono omatunto siitä, kun oon usein niin pahalla tuulella ja välillä poissaoleva lasten kanssa. Mikä äiti se tämmönen on?! Mies tulee töistä nykyään aikaisemmin kuin ennen ja on antanut mulle mahdollisuuden mennä nukkumaan hetkeksi, kun on tullut kotiin. Mutta enhän mä unta saa, saan sentään pötkötellä hetken rauhassa. Onko lääkkeet ainoa vaihtoehto, että saisin nukuttua yöt ja jaksaisin olla paremmin lasten kanssa? Olen myös miettinyt, alkaisiko se raskas vauvojen sairaala-aika tulla läpi jotenkin, mutta en ainakaan tietoisesti ole ajatellut kaksosten alutaipaletta ja siihen liittyviä vaikeuksia.
Mutta kiitos, kun jaksoit lukea loppuun saakka. Tulipas valitettua. Nyt menen taas lasten kanssa touhuamaan, ohjelma loppui juuri sopivasti...
Mulla on kolme lasta. Esikoinen oli noin 2 v, kun saimme kaksoset, jotka syntyivät keskosina rv 26. Alkuaika oli aika hurjaa, kun olin esikoisen kanssa kotona ja vauvat olivat sairaalassa eikä lasten teholle (eikä kyllä jatkohoitopaikkaankaan) voinut esikoista ottaa aina mukaan. Neljä kuukautta meni näin. Nyt kaksoset ovat reilun vuoden ikäisiä ja nukkuvat yhdet päikkärit, esikoinen nukkuu myös yhdet, jos nukkuu. Mutta harvoin ainakin nukkuu sisarustensa kanssa samaan aikaan.
Viimeset pari kuukautta olen nukkunut tosi vähän ja huonosti. Yöt on tosi pätkittäisiä ja keskimäärin yhteen laskettu unimääärä on noin 3-5 h/yö, päikkäreitä en saa otettua, koska lapset siis ei nuku samaan aikaan päivällä (yleensä).
Oon tosi väsynyt. Laitoin vanhimman juuri ulos leikkimään naapurin lasten kanssa ja istutin kaksoset katsomaan telkkarista 20 minuutin pätkän. En vaan jaksa sitä kauheeta menoa koko päivää näillä unilla. Yritän mennä ajoissa nukkumaan, mutta pyörin vain sängyssä ja yritän nukkua. Ei onnistu.
Mä olen ollut aina ennen tosi hyvä nukkumaan, siis oon nukahtanut alta aikayksikön ja nukkunut hyvin yöt. Lapset ovat hyviä nukkumaan öisin, eivät herättele eikä edes vauvana ollut raskasta, koska nukkuivat niin hyvin. Mutta mulla itselläni on nyt joku juttu ja alkaa voimat olla vähissä. Nyt jo stressaan nukkumaan menoa, mikä pahentaa tilannetta ja tottakai vaikeuttaa nukahtamista entisestään.
On vielä huono omatunto siitä, kun oon usein niin pahalla tuulella ja välillä poissaoleva lasten kanssa. Mikä äiti se tämmönen on?! Mies tulee töistä nykyään aikaisemmin kuin ennen ja on antanut mulle mahdollisuuden mennä nukkumaan hetkeksi, kun on tullut kotiin. Mutta enhän mä unta saa, saan sentään pötkötellä hetken rauhassa. Onko lääkkeet ainoa vaihtoehto, että saisin nukuttua yöt ja jaksaisin olla paremmin lasten kanssa? Olen myös miettinyt, alkaisiko se raskas vauvojen sairaala-aika tulla läpi jotenkin, mutta en ainakaan tietoisesti ole ajatellut kaksosten alutaipaletta ja siihen liittyviä vaikeuksia.
Mutta kiitos, kun jaksoit lukea loppuun saakka. Tulipas valitettua. Nyt menen taas lasten kanssa touhuamaan, ohjelma loppui juuri sopivasti...
