Väsynyt olemaan aina se aikuinen parisuhteessa

[huokaus]

Nyt tuli vaan taas yksi esimerkki siitä kuinka, vaikka kuinka paljon mun tekisi mieli, en kuitenkin lopulta heittäydy yhtä lapselliseksi kuin mieheni. Kannan aina vastuun, joustan ja tuen, vaikka vastaavaa kohtelua en itse koskaan saa.

Suhteemme aikana on 3 sukulaistani kuollut. Olen, välillä itkien välillä kiristämällä välillä nätisti pyytämällä, aina anellut miestäni tulemaan tueksi hautajaisiin. Kertaakaan ei ole tuo tullut. Vetoaa siihen ettei halua mennä koska kokee et se tilaisuus olisi ahdistava. Ei ole suostunut tulemaan vaikka olen kuinka selittänyt kuinka tuki olisi minulle siinä tilanteessa tärkeää. Yksin olen aina saanut mennä.

Nyt kuoli ensimmäistä kertaa joku mieheni sukulaisista ja hautajaiset olisi edessä. Mies on ihan rikki, hyvä kun uskaltaa mennä edes jos mä olen mukana tukena. On monesti jo itkenyt kuinka hän ei pystyisi menemään jos mä en tule mukaan ja tue häntä ja kuinka hän ei tiedä miten tulee tilaisuudesta selviytymään jne.

Tekisi mieli olla menemättä. Ihan vaan lapsellisen kostonhalun vuoksi. Ihan vaan sen takia, että mies saisi itse kokea miltä se tuntuu kun jää ilman tukea kun sitä tarvitsisi vaan sen takia että toinen ei halua tuntea oloaan ahdistuneeksi. Mutta kyllä mä tiedän, että mä menen. Mä en pysty toista jättämään sillä tavoin pulaan. Mä tuen, kuuntelen, kannan hänen pahaa oloa vaikka mä tiedostan ihan hyvin, että tilanne ei olisi, eikä ole ollutkaan, sama toisinpäin.

Kiukututtaa vaan kun välillä tekisi mieli heittäytyä yhtä lapselliseksi.

 

[noh]

Minä kyllä "kostaisin" miehelle, ehkä meillä on sitten todella lapsellinen parisuhde. mutta siis potut pottuina meillä niin mieskin saa huomata oman tökeryytensä!

 

[Vieras]

Kyllä sä voit mielestäni antaa miehen maistaa omaa lääkettään. Joskus ne silmät avautuvat vasta kun omalle kohdalle osuu...

 

[Piimä]

Kyllä sä voit mielestäni antaa miehen maistaa omaa lääkettään. Joskus ne silmät avautuvat vasta kun omalle kohdalle osuu...

Peesaan.

 

[g]

Mä kyllä varmaan menisin miehen kanssa, mutta keskustelisin asiasta sitä ennen kunnolla.

 

[Jaska-]

Juuh.. saitkin jo pari kommenttia mitkä kuvastaavat perinteistä naista.

Tuota tuota, ikävä ettei miehesi ole ollut tukenasi koska kokee kuoleman, eli hautajaiset, ahdistavasti, toisin sanoen erittäin voimakkaasti.

Ehkäpä juuri siitä johtuu että miehesi on _täysin_ rikki, kuten sanoit.
En oikein usko että tuo yllä oleva ongelma kuvastaa _lapsellisuutta_ millään tavoin.
Vaan sitä että ihmisillä on erilaisia tuntemuksia asioista ja ehkä on vain erittäin herkkä tuon asian suhteen.?

 

[Loksis]

Vaikka menisitkin, tee selväks että kohtuuden nimissä sun ei tarttis, kun ukko ei tehnyt vastaavaa sulle. Pidä huoli että mies tosiaan tajuaa, miten on käyttäytynyt.

 

[hanna]

myötä ja vasta mäessä. minä menisin. Ei sillä kostamisella tuossa tilanteessa voita mitään vaan häviää parisuhteen kannalta paljon. sit jälkikäteen minä keskustelisin miehen kanssa tilanteesta ja uskon et ap:n mies lähtee sen jälkeen mukaan jos ap:llä vielä vastaava tilanne.

 

[cothis]

No jospa se nyt vaan kammoaa hautajaisia? Nythän sillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin mennä koska on oma sukulainen. Sun sukulaisissa se pakko ei ole niin kova sana. Jos se vaan ei pysty tukemaan sua hautajaisiin osallistumalla sen takia, että on jotain traumoja tai muuten vaan niin kova kammo kuolemaan liittyvissä asioissa. Karseeta edes ajatella jotain kostamista.

 

[vieras]

Ja kukaan ei ajattele miehen psyykettä oikeasti. Kuolema voi olla joillekin ihmisille todellinen trauma, jostain syystä, joka voi olla vaikkapa lapsuudesta peräisin. Ei siinä ole kysymys lapsellisuudesta. Kaikkein vähiten näin aran asian kohdalla saisi olla kysymys kostamisesta. Se vasta on lapsellista. Asia pitää ottaa asiana. Kyllä naisetkin näköjään osaa olla tökeröitä.

 

[endie]

Ja kukaan ei ajattele miehen psyykettä oikeasti. Kuolema voi olla joillekin ihmisille todellinen trauma, jostain syystä, joka voi olla vaikkapa lapsuudesta peräisin. Ei siinä ole kysymys lapsellisuudesta. Kaikkein vähiten näin aran asian kohdalla saisi olla kysymys kostamisesta. Se vasta on lapsellista. Asia pitää ottaa asiana. Kyllä naisetkin näköjään osaa olla tökeröitä.

no joo. mutta mitähän se mies sitten tuumaisi, jos ap ei jostain muusta syystä kuin kostosta nyt pääsiskään tai voisikaan tulla mukaan ? Jos häntäkin pelottais ? Se olisi ok ?
Kuinka pitkälle asioissa pitää toista tukea ja ymmärtää itse saamatta vastaavaa laisinkaan takaisin ? Eikös tämä hautajaisasia ollut vain YKSI ESIMERKKI ap:n ja miehen suhteesta ?

 

[vieras]

En valitettavasti osaa neuvoa, koska olen samassa yleistilanteessa. Tuntuu todellakin siltä, että mies ei ymmärrä asioita kuin kantapään kautta eikä silloinkaan sovella tulevaan vaan on maansa myynyt ja loukkaantunut, kun samalla tavalla tein. Mitä toi oikein on? Empatian puutetta? Laiskuutta? Ylimielisyyttä? Tyhmyyttä?

Toivottavasti joku osaa antaa jonkun vihdoinkin toimivan neuvon tuohon ongelmatyyppiin. Sullakin on tossa asiassa nyt hyvä sydän mukana, mutta juuri sen vuoksi mies ei välttämättä mitään tajua. Ellet mene, teillä on molemmilla paha mieli ja jos menet, mies ei tajua. Mitä jos nyt tässä vaiheessa kysyisit mieheltäsi: "Olen ollut tuossa sinun tilanteessasi jo kolme kertaa ja jokaisella kerralla olet jättänyt minut ilman tukeasi ja yksin. Miltä tuntuu, jos minäkin nyt jätän sinut asiasi kanssa yksin?"

 

[Pesky Pixie]

No tietenkin on ikävää jos miehesi ei sinua ole tukenut kun olet tukemista tarvinnut, mutta en nyt näkisi, että on sekään kauhean aikuismaista ryhtyä kostotoimenpiteisiin parisuhteessa. Älä mene sinne hautajaisiin, jos et halua tai mielestäsi voi mennä, mutta kostomielessä menemättä jättäminen on lapsellista, pikkumaista ja muutenkin ikävää käyttäytymistä puolisoa kohtaan.

 

[Neamilla]

Lapsellista tai ei, itse jättäisin menemättä, ellei mies keksisi hiton hyvää perustelua sille miksi hän ei voinut tueksi tulla kun olisi ollut tarve.
Joo, mietitään vaan miehen psyykettä, kaikki myötätunto hänelle, onhan ne hautajaiset surullisia mutta kuuluvat ikävä kyllä elämään. Jokaisen elämään ennemmin tai myöhemmin. Kuten ap totesi olevansa väsynyt olemaan se aikuinen parisuhteessa niin hänen ei todellakaan tarvitse olla. Mies on aikuinen ja käyttäytykööt aikuisen tavoin.

 

[vicy]

En menisi! En ymmärrä miksi naisen pitää aina olla tulemassa miestä jos sillä on vaikeeta, mutta miehen ei tarvitse tukea vaimoaan vaikka mikä tilanne olis. "kyllä se jaksaa, ei miehet osaa olla tunteellisia" ym. sontaa...

 

[vieras]

En valitettavasti osaa neuvoa, koska olen samassa yleistilanteessa. Tuntuu todellakin siltä, että mies ei ymmärrä asioita kuin kantapään kautta eikä silloinkaan sovella tulevaan vaan on maansa myynyt ja loukkaantunut, kun samalla tavalla tein. Mitä toi oikein on? Empatian puutetta? Laiskuutta? Ylimielisyyttä? Tyhmyyttä?

Toivottavasti joku osaa antaa jonkun vihdoinkin toimivan neuvon tuohon ongelmatyyppiin. Sullakin on tossa asiassa nyt hyvä sydän mukana, mutta juuri sen vuoksi mies ei välttämättä mitään tajua. Ellet mene, teillä on molemmilla paha mieli ja jos menet, mies ei tajua. Mitä jos nyt tässä vaiheessa kysyisit mieheltäsi: "Olen ollut tuossa sinun tilanteessasi jo kolme kertaa ja jokaisella kerralla olet jättänyt minut ilman tukeasi ja yksin. Miltä tuntuu, jos minäkin nyt jätän sinut asiasi kanssa yksin?"

Ihan sama juttu täällä. Ei ole aina kyse tällaisista isoista asioista, kuten läheisen kuolema, vaan ihan arkipäiväisistä asioista. Ja niitä tulee lähes päivittäin.

 

[vieras.]

Juuh.. saitkin jo pari kommenttia mitkä kuvastaavat perinteistä naista.

Tuota tuota, ikävä ettei miehesi ole ollut tukenasi koska kokee kuoleman, eli hautajaiset, ahdistavasti, toisin sanoen erittäin voimakkaasti.

Ehkäpä juuri siitä johtuu että miehesi on _täysin_ rikki, kuten sanoit.
En oikein usko että tuo yllä oleva ongelma kuvastaa _lapsellisuutta_ millään tavoin.
Vaan sitä että ihmisillä on erilaisia tuntemuksia asioista ja ehkä on vain erittäin herkkä tuon asian suhteen.?

Miksi tästä pitää taas tehdä miehen ja naisen vastakkainasettelua? Jos tämä on, kuten ap kertoi, vain yksi esimerkki puolison käytöksestä, on se väärin oli tekijänä mies tai nainen. Parisuhteeseen, ja nimenomaan perheellisten aikuisten parisuhteeseen, kuuluu mielestäni yksikkönä toimiminen, arjen jakaminen ja toisen tukeminen silloin kun on vaikeaa. Ei niin että toinen nauttii parisuhteen eduista toisen samalla kantaen yksin ne ikävämmät asiat.

Voi tietysti olla että kuoleman käsittely on apn miehelle vaikeaa, mutta koska mies reagoi kuolemiin niin eri tavalla ( vaimoa koskettaessa vetäytyy, omalla kohdalla hakee olkapäätä ) , että todennäköisemmin se syy tukemattomuuteen on ollut jossain muualla. Olkoonkin että ihminen voi reagoida kriisiin ihan miten vain.

 

[Joo]

Oo tämän kerran se aikuisempi, ja mee mukaan. Sit kun tilanne on vähän rauhottunu, niin ota keskustelun alle että "niin, huomasitko miten läheisten tuki on tosi tärkeetä kun on surua, tämän takia musta tuntu pahalta kun et halunnut tulla mun tueksi X:n hautajaisiin, koska olisin tarvinnut sua. Mut ymmärrän ettet ehkä sillon tajunnu sitä ennen kun nyt kun sä menetit Y:n"

 

[Mar]

Antaa enemmän kuin saa. Jos tämä on suhteen perustunne, niin kannattaa miettiä miksi. Tasapainon korjaamiseen on kaksi vaihtoehtoa: joko antaa itse vähemmän tai pyytää toista antamaan enemmän. Itse olen syytettyjen penkillä jatkuvasti siitä, että annan liian vähän parisuhteelle, yhteiselle hyvälle. Olen loppusuoralla opiskelujeni kanssa ja aika kiireinen arjessani. En tiedä olenko toiminut aivan väärin vai kiukutteleeko avokkini minulle omista syistään...