V
voihan voihan minua
Vieras
Olen +40v naisihminen. Työssäkäyvä (hoitoalalla), naimisissa ja lapsiakin on useampi. Olen ihan älyttömän väsynyt elämääni. Teen työtä, josta kyllä periaatteessa tykkään kovasti (mutta jos sen haluaa tehdä edes jotenkuten hyvin, pitää venyä ja venyä) ja ylityöt paukkuvat joka jaksolla. Perheessä asiat ovat, noin ulkopuolisin silmin, hyvin -sanoisin, että erinomaisesti. Mies käy töissä ja tekee TODELLA paljon kotitöitä - kiitos hänelle siitä <3. Jos on pakko kaivaa jotain negatiivista ( palstan tyyliin), miehen rahankäyttö on aina ollut... hmm - ainakin leväperäistä, ellei muutakin ja olenkin ollut aina perheen "henkinen" vastuunkantaja.
Lapsilla on omat kehitysvaiheensa (=murkkuikä, jne). Ne tuovat omaa säpinää perhe-elämään ja aina joku on jossain "kehityksen vaiheessa" tai vailla rahaa. Kaksi nuorinta ovat saaneet vuosien varrella lievän aistihäiriön ( toiseksi nuorin) ja dysfasian ja -praksian (nuorin) diagnoosin. Nämä ovat hyvässä "mallissa" eli lasten asiat ovat kunnossa.
Huolenani on oma jaksamiseni. Olen jo vuosia syönyt mielialalääkettä jaksaakseni. En oikeastaan tahdo tältä palstalta mitään - kunhan vaan tahdoin purkaa jonnekin omaa väsymystäni. Olen siis ihan älyttömän väsynyt omaan elämääni, lopullisen vastuunkantajan rooliin.
Lapsilla on omat kehitysvaiheensa (=murkkuikä, jne). Ne tuovat omaa säpinää perhe-elämään ja aina joku on jossain "kehityksen vaiheessa" tai vailla rahaa. Kaksi nuorinta ovat saaneet vuosien varrella lievän aistihäiriön ( toiseksi nuorin) ja dysfasian ja -praksian (nuorin) diagnoosin. Nämä ovat hyvässä "mallissa" eli lasten asiat ovat kunnossa.
Huolenani on oma jaksamiseni. Olen jo vuosia syönyt mielialalääkettä jaksaakseni. En oikeastaan tahdo tältä palstalta mitään - kunhan vaan tahdoin purkaa jonnekin omaa väsymystäni. Olen siis ihan älyttömän väsynyt omaan elämääni, lopullisen vastuunkantajan rooliin.