Ä
äipsä
Vieras
Onko muille tullut sellanen olo että nyt ei kertakaikkiaan jaksa. Poika kohta vuoden ja luulin että kyllä se helpottaa kun lapsi kasvaa kun koliikkia kesti 6kuukauteen asti ja sitten alko tulla hampaita. Nyt tuntuu että poika kiukuttelee koko ajan eikä mikään mitä tekee tunnu auttavan. Tuntuu että pojalla on huono olla vaikka rakastetaan poikaa enemmän kun mitään ja yritetään antaa hellyyttä ja läheisyyttä Olen ajatellut että tämä on vaan joku "vaihe" mutta silti itsetunto nollissa ja tuntuu että huonompaa äitiä saa hakemalla hakea. Sitten tuntuu ettei ketään enää kiinnosta mitä minulle kuuluu tai kukaan ei halua enää nähdä ellei ole poika mukana. Tuntuu että kotiäitinä en ole mitään. Olisi kiva saada edes kerran kuukaudessa arvostusta jostakin tai että joku edes kysyisi olenko väsynyt tai että miten jakselen. Äitikavereita ei minulla ole enkä ole rohjennut mennä puistoon vaikka siellä niitä äitejä olisi. Tuntuu että kaikki katsoo kieroon kun vaan kävelenkin ohi. En ole päässyt moneen kuukauteen kotoa muualle kuin töihin ja kun raha-asiat on kertakaikkisen p****ellään eikä pysty miettimään kuin että miten selvitään seuraava viikko. Ahdistaa ja masentaa ja tuntuu että loppuunpalaminen on tosi lähellä. Tiedän että voisin olla parempi äiti lapselleni mutta tuntuu vaan ettei jaksa. Neuvot ym.kokemukset tervetulleita miten te muut olette jaksaneet. :/