Vauva 6 vkoa; nukahtaa syönnille ja havahtuu hereille noin 15 minuutin välein...

["tttt"]

Eli kun on nukahtanut syönnille, niin jätän vauvan nukkumaan. Mutta heräilee 15 minuutin välein, kun tissi ei enää olekaan suussa ja rauhoittuu vasta kun saa sen takaisin suuhun. Tuttia ei huoli...

En halua tuon ikäistä alkaa vielä huudattamaan, vaan olen suosiolla lykännyt tissin takaisin suuhun. Yöt onneksi nukkuu hyvin ja yhdellä syötöllä!

Vinkkejä tähän tilateeseen, kiitos!?

 

[Glenn]

Taitaa pienellä jäädä vähän ruokailu kesken, jos kovin pian syömisen aloittamisen jälkeen nukahtaa. Kokeileppa sievästi herätellä pikkuista kun nukahtaa. Kutittele vaikka jalkapohjista. Jos siten havahtuis syömään lisää. Tämän jälkeen vois uni kunnolla maistua.

 

[näin meillä aina]

Rissille kun ei toinna edes nukahtaa. Itse aloin vaihtaa vaippoja ja jumppaamaan vauvaa silloin, niin piristyi. Seurusteltiin ja valvottiin. Uusi tankkaus myöhemmin ja sitten pukeminen unille vaunuun. Valveilla siis meni nukkumaan ja nukkui seuraavat 1½ tuntia seuraavaan ruokaan.
6-viikkoinenkin jo kummasti viihtyy seurustelussa ja kasvojen ilmeitä seuraten ja kovasti suutaan muovaa jutteluun.

 

[mom for five]

Meillä vauva tosi huono nukkumaan päivisin. Nyt 5kk ja pisin päiväuni 15min. Yöt onneksi nukkuu hyvin. Nukahtaa rinnalle 20.00 ja seuraava syöttä 05-06.00 Ainut miinus että meillä siivotaan vain viikonloppuisin miehen ollessa kotona. Eli päivän kahden käden töihin voi unohtaa ja ottaa rennosti. Muuten onneksi tyytyväinen ja hyväntuulinen vauva.

 

[Tissiaddiktin äiti]

Oi voi, kuulostaa meidän tilanteelta viime keväänä. Tyttö oli tissiaddikti, nukkui juurikin max 15min, oli tissillä tai huusi. Hytkyttämällä saattoi olla hetken tyytyväinen, mutta pian halusi taas tissille. Yöt nukkui ok, mutta päivisin meininki oli tuota. Olin täysin uupunut, koska vietin päivät sohvalla tyttö sylissä imetystyynyllä, vieressä tietokone, kaukosäätimet, syötävää ja kännykkä. Siinä meni tuntikausia. Jos ote tissistä irtosi, tyttö huusi suoraa huutoa. Tuttia ei suostunut syömään aluksi millään. Vihasin imettämistä alkukuukaudet yli kaiken, koska en tehnyt mitään muuta. En voinut käydä vessassakaan päivällä muuta kuin hirveällä kiireellä ja sitten äkkiä taas tissi suuhun. Noin 2kk ikäisenä kuitenkin "väkisin" opetin tytön tutille ja elämä alkoi helpottua. Iskin siis tuttia suuhun ihan joka tilanteessa ja lopulta se kelpasi. Pikkuhiljaa, kun tyttöä alkoi kiinnostaa maailma noin muutenkin enemmän, tissillä notkuminen alkoi vähentyä ja 4kk iässä saatoin riemuita jo jopa 2h syöttöväleistä.. Sitten kun alotettiin kiinteät n. 5kk iässä, ruokailuvälit luonnollisesti pitenivät ja imetys alkoi muuttua siedettävästä ihan mukavaksikin jopa, eipä tarvinnut pullojen kanssa temppuilla Nyt tyttö on 8kk, imetän edelleen (vaikka alkuaikoina vannoin, että 6kk imetys loppuu kuin seinään, enkä imetä enää ikinä, heh) ja hienosti menee. Eli tsemppiä sinne ja kyllä se siitä aikanaan helpottaa

Niin ja onhan noita tiheän imun kausia, eli voihan se sitäkin olla. Meillä vaan sitä tiheän imun kautta oli sitten useampi kuukausi...

 

["Annika"]

Vähennä vaatetta, nosta välillä pystyyn nii että havahtuu ja tosiaan koita erilaisilla virikkeillä esim loruilla ja juttelemalla pitkittää hereilläoloa niin unetkin on sitten pidemmät. Ja mielellään tosiaan hereillä mennään sänkyyn/vaunuun niin maiatuu uni.

 

["jaa"]

Kannattaa herätellä ja laittaa sitten ihan erikseen nukkumaan. Ja tutin syöntikin on sellainen asia jonka voi opettaa. Helpottaa elämää huomattavasti. Meidän ensimmäinen lapsi oli tissillä suurimman osan vuorokaudesta ensimmäiset kuukaudet. Seuraavalle otin heti tutin käyttöön ja päästiin paljon helpommalla.

 

["samma här"]

Meillä oli sama tilanne, ei nukkunut missään muualla päivisin kuin sylissä, tosin nukkui myös ilman tissiä, kunhan oli nukahtanut, mutta heräs heti jos laski sylistä pois esim. omaan sänkyyn. Mikään ei auttanut, eikä meillä siis koskaan nukuttu päikkyjä muualla kuin sylissä... näin mentiin kunnes vauveli oppi nukkumaan päikkärinsä ulkona vaunuissa. Eli joku 4-5kk iässä... Tsemppiä, onneks se pikkupikkuvauva-aika menee nopsaan ohi