Vauva exän kanssa

[Pikkunainen]

"mies1": Kylmää vettä niskaan, mutta ah niin rationaalista. Se on totta, että miehen mieli on nämä viime päivät ollut jossain aivan muualla enkä todellakaan halua tässä vaiheessa suhdetta muuttua ilmaiseksi psykologiksi vaikka miehestä välitänkin. Se ei olisi reilua minua eikä suhdettamme kohtaan.

Ja mitä luultavimminhan vauva on miehen, vaikka pieni mahdollisuus muuhun olisikin.

Vedän henkeä ja katselen ainakin tämän viikon loppuun. Selvitän pääni että tiedän tekeväni oikein. Mutta ehkä tässä minun kannattaa olla itsekäs ja lähteä pois koko sotkusta. Sattuuhan se irtirepäisy mutta ehkä lopulta kuitenkin vähemmän kuin jos jään katselemaan ex-vauva-kuviota.

Sääli, sillä luulin jo löytäneeni jotain toimivaa parin vuoden sinkkuilun jälkeen.

 

[mies1]

Minusta sinä "pikkunainen" (mitähän sekin tarkoittaa) vaikutat oikein fiksulta ja upealta ihmiseltä. En usko, että sinulla tulee olemaan ongelmia miesrintamalla.

 

[50%isä]

Isyystestiä ei voi tehdä ennen synnytystä. amerikkalaisissa leffoissa kyllä, mutta maksaa maltaita eikä ole edes täysin turvallinen. Suomessa testejä ei tehdä kuin lapsen synnytyksyn jälkeen.

Ja vaikka äiti sanoo, ettei mitään tukia halua, niin kyllä muuttuu mielipide; tästä voin lyödä vetoa. Nykyään Suomessa isällä on elatusvelvollisuus. Sen voi hakea täytäntöön vaikka vuosia synnytyksen jälkeen, ja tällöin mies joutuu maksamaan sen takautuvasti. Tämä elatusraha on LAPSELLE tarkoitettu. Ehkäisy kun on kahden aikuisen asia, eikä lapsi mitään sille voi, jos jompikumpi ei ole häntä halunnut.

Vaimoni on sosiaalityöntekijä, ja paljon kaikenlaista nähnyt. Itsellä on 2 lasta exän kanssa. Kyllä laki on lasten puolella, ei sosiaalikeskuksessa kuunnella vanhempien marinoita, vaan ajatellaan vain lapsen etua.

Varasin ajan lastenvalvojalta, kun exä kiristi ja nalkutti jatkuvasti kaikesta lapsiin liittyvästä. Lastenvalvojalla tehtiin selkeät paperit milloin lapset on kenenkin luona, kellonaikoja myöten. Sen jälkeen on exän ollut vaikeampi puuttua meidän elämään. Elatusavun maksu osaltani loppui, kun sovimme pitävämme lapsia 50-50.

 

[Koettu tämäkin - en suosittele]

"mies1": Kylmää vettä niskaan, mutta ah niin rationaalista. Se on totta, että miehen mieli on nämä viime päivät ollut jossain aivan muualla enkä todellakaan halua tässä vaiheessa suhdetta muuttua ilmaiseksi psykologiksi vaikka miehestä välitänkin. Se ei olisi reilua minua eikä suhdettamme kohtaan.

Ja mitä luultavimminhan vauva on miehen, vaikka pieni mahdollisuus muuhun olisikin.

Vedän henkeä ja katselen ainakin tämän viikon loppuun. Selvitän pääni että tiedän tekeväni oikein. Mutta ehkä tässä minun kannattaa olla itsekäs ja lähteä pois koko sotkusta. Sattuuhan se irtirepäisy mutta ehkä lopulta kuitenkin vähemmän kuin jos jään katselemaan ex-vauva-kuviota.

Sääli, sillä luulin jo löytäneeni jotain toimivaa parin vuoden sinkkuilun jälkeen.

Jos olet tapaillut miestä vasta kuukauden, eikä kysymys ole mistän veret seisauttavasta rakkaudesta, suosittelen että annat jutun raueta. Ei ole tosiaan tulevaisuuden kannalta lupaavaa että vietätte seuraavat kuukaudet ja vuodet pääsääntöisesti eksä+vauva -akselilla. Seurustelun alkuaikaanhan kuuluisi nimenomaan oppia tuntemaan toinen ihminen ja nauttia yhdessäolosta, nythän teitä on kimpassa aina neljä. Ja aina on pieni epävarmuus tulevaisuudesta, mitään ei voi suunnitella varman päälle koska on otettava huomioon lapsi ja hänen ilmeisen arvaamaton äitinsä.

Jos miehesi olisi todellinen yli-ihminen hän saattaisi pystyä pitämään eksän ja vauvan erossa teidän jokapäiväisestä elämisestä. Mutta on ihmiseltä aika paljon vaadittu että tulee isäksi, ja pystyy pitämään pelkonsa ja huolensa itsellään tai ainakin olemaan keskustelematta niistä koko ajan tyttöystävän kanssa. Sympatiseeraan sekä miestä että sinua, mutta en usko että tuosta pitemmän päälle tulee oikein mitään.

 

[Irmelii]

Ensinnäkin sinun ja varsinkin miehen tulisi ottaa selvää aikooko mies palata yhteen exänsä kanssa lapsen takia tai voisiko heillä mahdollisesti olla yhteistä tulevaisuutta.
Jos on täysin varmaa ettei mies halua palata yhteen oli lapsi tai ei suhteenne voi toimia.
Sitten pitäisi ottaa selvää millaisessa kuviossa aikovat elää. Jos nainen palaa joka tapauksessa lapsen kanssa ulkomaille ja mies pysyy Suomessa suhteenne voi aivan hyvin toimia. Jos nainen jää Suomeen tapaamisia on tietysti enemmän.
Laske myös omalta kohdaltasi suhteen plussat ja miinukset.
Helppoa ei varmasti tule olemaan ja ainakin alussa kannattaa varautua siihen, että miehen mieli voi muuttua.

 

[Harminharmi]

Mitäs olette tästä mieltä...

Pitkän sinkkuilukauden jälkeen löysin mukavan miehen. Noin kuukauden verran ollaan deittailtu - ei tietenkään tässä vaiheessa mitään vakavaa seurustelua vaan tutustelua ja toisesta nauttimista. Mahdollisesti olisi potentiaalia enempäänkin.

No kaksi päivää sitten putosi pommi. Miehen entinen tyttöystävä soitti ja ilmoitti olevansa raskaana. He erosivat hieman ennen joulua noin vuoden kestäneestä myrskyisästä on-off -suhteesta ja lapsi oli siis saanut alkunsa ihan suhteen loppumetreillä. Nainen aikoo ehdottomasti pitää lapsen mutta ei vaadi mieheltä mitään. Mies on kuitenkin ns. "kunnon mies" ja tahtoisi jossain mielessä olla isä lapselleen - miten hän tämän järjestää kun ei kuitenkaan näe yhteistä tulevaisuutta lapsen äidin kanssa, sitä en tiedä eikä tässä vaiheessa vielä hänkään. Nainen asuu tällä hetkellä ulkomailla, on tosin ehkä palaamassa kotiin lasta synnyttämään.

Kysymykseni on nyt: onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta ja jääkö minulle mitään muuta järkevää vaihtoehtoa kuin kävellä ulos koko sotkusta? Sanoin miehelle tänään että minun on vaikea hahmottaa mikä oma roolini tässä kaikessa olisi - lapsenlikkako? Voiko mies keskittyä rakentamaan jotain uutta? Rikonko vain itseni seurustellessani miehen kanssa joka saa lapsen eksänsä kanssa? Tiedän että mies välittää minusta, sillä alkoi lähes itkemään kun ehdotin että ehkä hänen olisi helpompi järjestää asiat kuntoon yllättävän uusioperheensä kanssa jos minä en olisi mukana - kuukauden seurustelun jälkeen kun neljä ihmistä suhteessa on ainakin yksi liikaa...

Onpa kurja tilanne sinulla. Ei kai kukaan voi sanoa toiselle mitä kannattaa tehdä ja mikä on viisain ratkaisu, mutta minä lähtisin lätkimään. En usko, että teidän suhde voi toimia kun exä ja lapsi astuu kuvioihin mukaan. Suhteenne on niin tuore, että siitä erkaantuminen on helpompaa. Voimia sinulle.

 

[mielipide..]

Kannattaa keskustella avoimesti asiasta miehen kanssa, mitkä ovat hänen odotuksensa asiaan, eli kuinka paljon hän haluaa olla läsnä lapsensa elämässä. Ja mikäli hän haluaa tätä niin kannattaa keskustella (ja sopia) jo etukäteen naisen kanssa hänen mielipiteensä miehen osallisuudesta lapsen elämään...

Tämäkään nimittäin ei ole ihan itseisarvo, läheltä olen nähnyt kuinka eräs ystäväni haluaisi tosissaan olla osana lapsensa elämää mutta nainen ei vastaa puhelimeen eikä tämä ystäväni saa siis tavata omaa lastaan. Isyys vahvistettu ja kyseessä kunnollinen mies (miksei tollasia ole enemmän!) joka haluaisi tosissaan kantaa kortensa kekoon isänä. Lapsi tässäkin tapauksessa on exän kanssa sattunut "vahinko" siinä mielessä että nainen väitti käyttäneensä ehkäisyä kun todellisuudessa biologinen kello tikitti ja halusi lapsen tän miehen kanssa. Kusetti siis ihan täysillä, kun olisi halunnut naimisiin jne, mutta suhde oli jo ollut katkolla jonkin aikaa ja "kerta kiellon päälle" johti siis tähän. Koska mies ei kuitenkaan halunnut palata tähän suhteeseen vain velvollisuudesta (ns. teinirakkaus ja kuivahtanut vuosien jälkeen siis), nainen "äidin oikeudella" ei anna isän tavata lastaan lainkaan Kamalinta tässä on ollut vierestä seurata muutama vuosi, kun mies haluaisi olla osana lapsensa elämää muutenkin kuin elatusmaksuja maksamalla, mutta ei saa mistään tukea siihen että tapaaminen onnistuisi. Valitettavasti on tullut todettua että kuinka hankala osa isällä onkaan, kun kaikki tahot tukevat vain äitiä. Eikö se lapsen hyvinvointi pitäisi kuitenkin asettaa etusijalle...? Miehelle on todettu tylysti että mitäs harrastit seksiä ilman kumia, sama siis sille että nainen oli kusettanut, raakaa mutta näin on todistettavasti tapahtunut, enkä edes usko ystäväni tapauksen olevan ainoa laatuaan Suomessa...

Joka tapauksessa (meni vähän avautumiseksi tämä mies on nyt onnellisessa suhteessa toisen naisen kanssa, eikä lapsesta ole heillekään tullut kynnyskysymys. Toisaalta tilanne on vähän eri kun lasta ei konkreettisesti näy missään koska lapsen äiti ei vastaa puheluihin jne... mutta tämä ystäväpariskunta on asiasta keskustellut jo heti suhteen alkumetreillä (mies ei siis halunnut missään nimessä salata asiaa), niin että JOS (ja varmaan kun) tämä lapsi jonain päivänä haluaa tavata isänsä, lapsi otetaan avosylin vastaan. Rankkaahan se on ja oli naiselle melkoinen shokki aluksi, mutta jos parisuhde on vahva niin en usko tällaisen sitä horjuttavan Ystäväpariskuntani on siis tästä oiva esimerkki.

Sinuna en siis suoralta kädeltä lähtisi kävelemään, vaan keskustelkaa asiasta. Ja lapsen synnyttyä suosittelisin teettämään isyystestin kaiken varalta vaikkei "toista vaihtoehtoa" exän mielestä olisikaan. Kyllä asioilla on tapana järjestyä, vaikka joskus tekeekin tiukkaa

Tsemppiä!

 

[Kokeneemman äänellä]

Kuulostaa siltä, että mies on niitä miehiä, jotka vaihtavat naista yhteen kyllästyttyään, mutta pitävät ovet auki palata takaisin.

Tuossa tilanteessa katkaisisin alkamassa olevan suhteen ja sanoisin, että mieti rauhassa, mitä oikeasti haluat ja katsotaan vaikka vuoden päästä, mikä tilanne silloin on.

Itkut saat, jos tässä kohtaa alat roikkua miehessä, joka on pyörällä päästään. Mutta jokainen teemme omat valintamme ja kestämme niiden seuraukset.

 

[keltuainen]

Ensinnäkin "Mielipide..." -nimimerkille sanoisin, että jos jompikumpi lapsen vanhemmista rikkoo sovittuja sääntöjä, niin sitten pitää ottaa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin, jotta saadaan kuriin niskotteleva osapuoli, sillä sopimuksen rikkominen on nimenomaan LAPSEN ETUA vastaan. Kaikissa niissä katsotaan sitä, mikä on lapsen edun mukaista. Tarvittaessa sitten määrätään sanktioita, jos toinen yrittää jatkossakin tehdä kiusaa ex-puolisolle ettei anna hänen tavata lapsiaan.

Miehen itsensä mielenterveyden kannalta kannattaa ehdottomasti vaatia DNA-tutkimuksia, kunhan vauva syntyy. Ei siis kannata tunnustaa isyyttään ennen kuin vauva on tosiaankin syntynyt. Jos ex pysyy ulkomailla, niin silloinhan yhteydenpito vauvaan tulee olemaan vaikeampaa (käytännössä lähes mahdotonta). Muutoinkin ekan vuoden ja vielä seuraavan 1-2 vuoden aikanakin tapaamiset ovat aika lyhyitä, koska aluksi jo pelkkä imetys sitoo äitiin ja muutoinkin mitä pienempi lapsi on, sitä huonommin hän kestää eroa äidistään.

On tosi vaikea sanoa, mitä sinun tulisi tehdä. Tietysti voit edetä asiassa päivä kerrallaan. Ainahan naisesta tuntuu pahalta, jos elämässä roikkuu oman rakkaan miehen ex tavalla tai toisella. Omalla kohdallani tilanne ei ole ollut niin kovin paha, koska lapseni kulkevat jo välimatkat isän ja äidin kodin välillä itse, joten heitä ei juurikaan tarvitse hakea autolla. Myös asioiden hoito ja "keskustelu" tapahtuu suurimmaksi osaksi sähköpostin tai tekstiviestien puitteissa.

Jos koet jo nyt todella ahdistavana nykytilanteen, niin voithan ottaa aikalisää suhteesta ja selittää, että rakkautta riittää, mutta sinua ahdistaa tämä sidonnaisuus exään. Kuitenkaan ei kannata siinä mielessä kiristää miestä ja pakottaa häntä valitsemaan sinun ja vauvan väliltä, sillä vaikka hän valitsisi sinut, niin hänellä kuitenkin on olemassa se lapsi. Ennemmin tai myöhemmin mies varmasti haluaa ottaa yhteyttä lapseen, vaikka hän kuinka yrittäisi unohtaa lapsen olemassaolon.

 

[mielipide toistamiseen]

Pakko oli palata kommentoimaan tätä; ko. tapauksessa mies otti kyllä yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin (heti kun yhteydenpito ex-tyttöystävään alkoi tökkiä), mutta ei sieltä apua saanut, ainoastaan pilkkaa ja saarnaa siitä että miksei käyttänyt kumia ja sen siitä saa kun työntää munansa joka paikkaan (siis tiedän tää on uskomatonta mutta valitettavasti totta!). Koska nainen kirkkain silmin väitti että mitään yhteydenottopyyntöjä ollut tullutkaan, selvittely oli jäänyt siihen ja mies oli tuntenut olonsa viranomaisten silmissä todella nöyryytetyksi ja välinpitämättömäksi vanhemmaksi (tämä tapaaminen on tosin kuulopuheita, itse en paikalla ollut mutta ystäväni sanaan olen aina voinut luottaa). Tapauksesta johtuen ystäväni luotto viranomaisia kohtaan on romuttunut ja hän on "tyytynyt" kohtaloonsa jo useamman vuoden ajan. Eli maksaa elatusmaksuja saamatta nähdä lastaan... Kuulema ei jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan, eikä halua tulla nöyryytetyksi uudelleen. Hän ainoastaan toivoo lapsensa haluavan tavata hänet sitten joskus, jos/kun ymmärtää äitinsä evänneen mahdollisuuden tutustua isäänsä jo lapsena.

 

[Pikkunainen]

Kiitoksia kaikille jotka olette jaksaneet kommentoida. On hyva kuulla monenlaisia mielipiteita vaikkeivat kaikki niista mieluisia olisikaan.

Sen verran tilanteen muutoksesta, etta nyt eksa on muuttanut mieltaan siihen suuntaan etta haluaakin miehen takaisin. Naimisiin ja lasta kasvattamaan yhdessa. Mies sanoo ettei rakasta naista enaa, muttei tieda pitaisiko lapsen takia yrittaa.

Ja mina mietin tahollani paljonko haluan talle paatokselle antaa aikaa. Voi menna aika hankalaksi jos eksa alkaa vetamaan miesta takaisin lasta naruna kayttaen.

 

[mies1]

Valitettavasti paras ratkaisu olisi miehen oleminen lapsensa isänä läsnä, ratkaisu olisi varmasti hyvä myös ex:lle. Minä uskon, että ratkaisu olisi ehkä myös sinulle hyvä, koska tilanne on niin epävakaa. Miehellä olisi palaamisessa suurin työ ja vaikeimmat ongelmat?

Sinä voisit voisit hyväksyttää asiaa siten itselläsi, että lähdit mukaan tilanteeseen, joka oli selvästikin tietämättäsi keskeneräinen.

 

[Pikkunainen]

En ehka ole objektiivinen, mutta onko lapsen hyva perheessa, jossa isa on mukana vain ja ainoastaan lapsen takia eika rakasta lapsen aitia? Voisiko olla kuitenkin parempi jos isa olisi isana lapselle muttei aidin puoliso?

Ei silti, olen kylla ydinperheiden kannattaja. Kannustaisin itsekin miesta palaamaan eksan luo JOS on mahdollista etta he voivat viela olla onnellisia yhdessa. Mutta jos han palaisi vain lapsen takia luulisin ettei se olisi hyva kenellekaan - suhde kun oli erittain ongelmallinen ja myrskyisa jo ennen lapsen tuloa mutkistamaan asioita. Onko riitaisa koti parempi kuin vanhemmat jotka asuvat erillaan?

 

[mies1]

Sitä on mahdotonta sanoa, kun emme tiedä millaiseksi heidän suhteensa kehittyy.
Toisaalta jos heillä on ollut riitoja, niin vanha sanonta; yksi ei riitele pitää paikkansa. Siis mies on osallistunut riitoihin, eikä ole lainkaan varmaa, että hän olisi täysin osaton riitoihin?
Mikä olisi lapsen kannalta parasta, olisi kai riidaton koti ja sellainen voi olla yhden vanhemman koti, mutta on siinäkin erittäin suuret riskit, koska on osoittautunut, että äiti voi olla epävakaa. Ja on varmaa, että hän väsyy lapsen kanssa, jos hän ei yhtään pääse pois vastuustaan ja se voi olla lapsen kehitykselle pahempi tilanne, koska äiti hermostuu hänelle ja se on erittäin huono lähtökohta lapselle.
Minun mielestäni vaikka he vähän riitelisivätkin, niin se on lapsen kannalta paras ja turvallisin ratkaisu. Lapsi tarvitsee nyt miehen tuen.

 

[tuli.]

Jos ydinperhe ei toimi, niin lapsen on ehdottomasti parempi olla niin, että hänellä kaksi erikseen onnellista vanhempaa, kuin kaksi yhdessä onnetonta vanhempaa. Jos suhde on jo etukäteen päättynyt riitojen vuoksi, niin tilannetta ei ainakaan helpota se, että mukana kolmantena on ei-toivottu lapsi. Päinvastoin.

Nainenkin ehtii vielä muuttamaan mielensä miljoona kertaa. Ajattele, muutaman päivän sisällä hän hän on perunut pätöksensä olla kertomatta vauvasta mitään, myös päätös olla haluamatta lapsen isältä mitään on muuttunut, lisäksi nyt haluaa naimisiin miehen kanssa, jolta ei halunut mitään vielä reilu viikko sitten. Seuraavaksi vuorossa ehkäpä uhkaus ja kiristys, että jos mies ei toimi hänen halujensa mukaisesti, ei hän saa lastakaan tavata, mutta joutuu maksamaan elarit korkeimman mukaan.

Sekä naisen että miehen kannattaisi nyt mennä jonkinlaiseen neuvoa antavaan isuntoon, jossa puolueeton osapuoli määrittelisi kummallekin selkeästi, kuinka lapsen edun mukaisesti pitäisi toimia.

Olen itse joutunut kerran takomaan eräälle ihmiselle järkeä päähän (sille odottavalle osapuolelle), hiukan vastaavassa tilanteessa.

 

[mies1]

Olen hieman eri linjoilla kuin tuli. Vaikka lapsi olisikin ei-toivottu, niin kyllä hänestä tulee pidetty ja hänen parhaakseen edetään. Aika paljon on ei-toivottuja lapsia ja kyllä heitä rakastetaan.
Mekanismi menee usein niin, että lapsen syntymä häivyttää riitoja taka-alalle ja usein lapsen varttuessa ja pärjätessään enemmän yksikseen, vanhemmat alkavat alkavat etsimään vikoja toisistaan, kun enää ei ole niin paljon työllistävää lasta. Siis alku voi olla todella hyvä heillä, mutta miten he selviävät jatkossa, niin sitä ei tiedä kukaan.

 

[tuli.]

Tottakai lapsesta useinmiten tulee rakastettu, todella harvassa ovat ne äidit ja isät jotka eivät omasta lapsesta pitäisi. Tarkoitin sitä, että juurikaan koskaan ei käy niin, että lapsi pelastaisi parisuhteen saati sitten niin, että jo eronneet parit eheytisivät lapsen myötä.

Onhan näitä tarinoita kai jokainen kuullut, kuinka viimeiseksi oljenkorreksi, avioliiton pelastusyritykseksi tehdään lapsi. Ei toimi.

 

[Etsi uusi]

Ap, aika lähteä ja antaa tämän myrskyisän parin setviä välinsä vauvoineen. Jos jäät siihen väliin, saat pelkkää mieliharmia ja kadut. En näe suhteella mitään etenemisen mahdollisuuksia.

 

[hmm....]

En voi kyllä sanoa muuta kuin että pelkästään lapsen takia ei kannata palata suhteeseen joka on jo aikansa elänyt. Lapsesta ei tule tasapainoista, sillä aistii kyllä kun vanhempien välillä ei ole "sähköä". Hölmö on mies kyllä jos vain ja ainoastaan siksi palaa yhteen naisen kanssa, ja elää onnettomana lopun ikää... Samoin lapselle tällainen järjestely ei välttämättä ole paras, vaikka minäkin kyllä ydinperheen kannattaja olen. Mutta jos vanhempien suhde on umpisolmussa, ei se tee hyvää lapsellekaan, päinvastoin! Ainakin itse huomasin sisareni lasten positiivisen muutoksen eron jälkeen, kaikki kiukuttelu ja "turha" itkeskely oli tiessään, kun ei enää tarvinut olla vanhempien kylmän sodan todistajina. Vanhemmat erillään ja nyt siis myös lapsilla elämänilo ja tasapaino jälleen kohdallaan

Sinuna alkuperäinen miettisin kyllä hetkeksi sivummalle siirtymistä, jotta miehesi ja exänsä saavat miettiä asiat kuntoon. Epäilen tässä olevan tulevan lapsen äidillä mustasukkaisuuskohtauksenkin meneillään, tajunnut että miehellä on uusi ja yrittää siksikin kiristää miehen takaisin...

Kovasti voimia sinulle!

 

[tikkulikka]

Mun mielestä sun "pikkunainen" ei nyt kannata kuluttaa energiaasi pohtiaksesi, mikä on hyvä lapsen kannalta. Eihän tuo lapsi ole sinun, joten anna hänen vanhempiensa setviä sotkunsa keskenään. Ethän sinä voi sille mitään, jos riitaisa ex-pariskunta päättää perustaa perheen. Se on heidän asiansa.

Itsesi kannalta kannattaisi repäistä itsensä irti koko sotkusta. Jäät vain jalkoihin ja joudut parantelemaan sielusi mustelmia vielä pitkään, jos et lähde nyt kun juttu on tuore.

Kuulostaa himpun epäuskottavalta jopa tuo raskaus, mutta voihan se olla tottakin. Toisaalta miehen toimintakin on jotenkin ihmeellisen päätöntä. Siksipä luulenkin, että hänellekään ei mikään hirvittävä tappio olisi päästä teidän suhteestanne irti. Nyt hän haluaa vain sinusta tukea ja voimia, mutta todennäköisesti tuollainen empivä luuseri kuitenkin päätyy exänsä luo.

Toki sinähän se päätöksen teet siinä, haluatko todella jäädä "seuraamaan tilannetta" vai jatkatko omaa elämääsi. Jos ei elämää suuremmasta rakkaudesta ole kysymys (kuten ei ainakaan miehen puolelta, kun on noin epävarma), niin kannattaako tuhlata ruutia? Kysyn vaan.

Ei kannata tuhlata helmiä sioille

 

[Vanha nainen]

Sen verran tilanteen muutoksesta, etta nyt eksa on muuttanut mieltaan siihen suuntaan etta haluaakin miehen takaisin. Naimisiin ja lasta kasvattamaan yhdessa. Mies sanoo ettei rakasta naista enaa, muttei tieda pitaisiko lapsen takia yrittaa.

Mitä enää mietit, lähde jo. Jos mies edes tuollaisia miettii, sinä ei ole paljonkaan arvoinen.

 

[Pikkunainen]

vanha nainen: Jostain syysta en nae asiaa noin. Mielestani mies olisi vahemman arvostettava jos ei tassa tilanteessa edes miettisi onko mahdollista palata lapsen ja sen aidin luo. Haluaa kantaa vastuunsa. Ja mehan olemme seurustelleet vasta kuukauden, tunteet eivat ehka viela ole niin syvia etta voisi rakkaudesta puhua meidankaan valillamme vaikka toisistamme paljon valitammekin.

 

[Rakastunut joskus itsekin]

Olet rakastunut etkä pysty itse ratkaisemaan tilannetta. Jos et pysty jättämään miestä, niin on vain yksi mahdollisuus ja se on, että kestät mitä tuleman pitää ja saat kärsiä pitkään ristiriitaisesta tilanteesta, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä päättyy osaltasi kyyneliin.

 

[miehen puoliso]

voi hyvänen aika.ei se mieas sinua rakasta eikä arvosta jos hei miettii lähtevänsä eksän luo, oli lapsia tai ei.lähde ihmeessä elämään omaa elämää.saat varmasti paremman miehen.oma mieheni maksaa elatusta,siinä kaikki.äiti teki lapsen itselleen ja olisi halunnut jatkaa.seurustelleet ei, vain seksiä silloin tällöin.ja niin, jos mieheni haluaisi olla äitiin yhteydessä, se olisi meidän tarinamme loppu.kuukaudessa ei ehdi vielä toiseen kiintyä, siis mene.

 

[Mitä, kuka, täh?]

Miehen puolisolle,

Kumma kertomus. Minä en löytänyt mitään järkevää liittymää pikkunaisen tarinaan. Tavoittiko joku muu, miten se meni?