Tässä meidän kokemus:
Yritettiin vauvaa äitiyspakkaukseen ja vaavisänkyyn ekat 2 kuukautta vauvan syntymästä. Vauva oli levoton öisin ja heräili parin tunnin välein, rauhoittui heti ku nousin sängystä ja laitoin tutin eli kun olin vieressä. Heti kun poistuin, alkoi levoton liikehdintä ja kitinä eikä nukkumisesta tullut mitään. Luulimme, että vauvan paras paikka on yksin eristettynä. Itse en osannut rentoutua ja nukahtaa ja yöt oli yhtä ylös nousua ja pomppimista ja korvikkeen lämmittämistä mikrossa. Olin 2 kk jälkeen aivan puolikuollut väsymyksestä ja ainaisesta fyysisestä ylösnoususta. Menin myös usein tarkistamaan vauvan hengityksen, vaikka ei olisi tarvinnutkaan nousta ylös juuri silloin.
Sitten otin vauvan viereeni, kun olin lukenut paljon sen hyödyistä niin vauvalle kuin äidillekin. Erityisesti se, että vieressä nukkuminen vähentää kätkytkuoleman riskiä, oli tärkeä tieto.
Laitoin vauvan pääni / tyynyni viereen makoilemaan, niin itsekin pystyi liikkumaan sängyssä ja vaihtaa asentoa. Vauva omassa unipussissa ja mulla oma peitto. Työnsimme parisängyn seinään kiinni ja vauva nukkui seinän puolella, ei siis äidin ja isän välissä. Ei putoamisvaaraa. Vauva rauhoittui, imetys lähti aivan eri tavalla käyntiin ja korvikkeesta päästiin kokonaan eroon, olimme siis joutuneet käyttämään korviketta joka imetyksen yhteydessä, koska oma maito ei riittänyt. Imetys jatkui puolitoista vuotiaaksi. Imetyksen onnistuminen näinkin pitkään oli taatusti perhepedin ansiota. Opettelin myös kantoliinan käytön. Vauva ei itkenyt öisin. Heräsin vauvan liikehdintään ja suulla hamuamiseen. Vauvakin oppi, että yöllä ruokaa saadakseen ei tarvitse heti alkaa huutamaan pää punaisena, riittää, että antaa vienoja nälkämerkkejä. Öisin ei tarvinnut nousta enää lämmittämään korviketta mikrossa ja syöttää istualleen pullosta ja röyhtäyttää. Pullosyönti saattoi kestää jopa tunnin, kun tissi riitti 5 minsaksi ja nukahti heti uudelleen, pitkät yövalvomiset jäi pois kokonaan.
Oli ihanaa sen ekan 2 kk helvetin jälkeen vain maata pimeässä vuoteessa koko yö 12 h vauvan vieressä ja imettää vauvantahtisesti. Sain aivan eri tavalla levättyä öisin, koska ei tarvinnut nousta jalkeille eikä vauva itkenyt koskaan. Mieskin sai täysin hiljaiset yöt ja lähti virkeänä aamuisin töihin. Kun vauva oli illalla nukahtanut parisänkyyn seinän viereen, jäin joko itsekin nukkumaan tai jos jaksoin, nousin vielä ylös olohuoneeseen pariksi tunniksi miehen kanssa.
Mua varoiteltiin, että kun vauva lähtee konttaamaan, ei perhepeti enää toimi. Varoittelijat olivat väärässä. Konttaavan vauvan nukutus oli suht helppoa, itse makasin vieressä ja asetin muutamia kertoja makuulle viereeni. Monesti annoin liikkua suurimmat energiat pois ja annoin rauhoittua omaan tahtiin. Itse makasin hiljaa vieressä esimerkkinä, että näin tässä käydään nukkumaan. Kun vauva nukahti, nukkui hän poikkeuksetta miltei paikoillaan ekat pari tuntia. Ja sängyssä oli tosiaan itse tehty pienet laidat, jotka estivät kierimällä putoamisen. Koskaan ei pudonnut sängystä ja jo 11 kk ikäisenä oppi tulemaan yhdestä vapaasta kolosta pois.
Perhepeti toimi koko vauva ja taaperoiän eikä pinnasänkyä tarvittu kertaakaan. Pinnasänky toimi toki yhtenä laitana
ja puhtaan pyykin säilytystilana
Nyt lapsemme on jo kohta 3 vuotias ja nukkuu omassa sängyssään, joka on kiinni parisängyssämme. Kaikilla on ruhtinaallisesti tilaa. Vieressä nukkui 2.5 vuotiaaksi. Kaikki nukkumaanmenot ovat sujuneet aina rauhallisesti ilman protestointeja, itkuja ja tuhansia alaslaskuja. Emme koskaan käyttäneet pinnasänkyä. Nukutin aina vauvamme niin, että menin itse viereen makaamaan, imetys ja tuttia. Ei muuta. Siinä aikansa möyri kehitysvaiheesta riippuen ja lopulta nukahti. Ei mitään huudattamista, ei ravaamista, juoksua tai hampaiden kiristelyä. Ei edes uhmaiässä. Tämä tuntui kaikista helpoimmalta ja luonnollisimmalta tavalta.
Seuraava vauvamme päätyy suoraan viereen. En osaa muuta kuin suositella tätä, koska meillä se ainakin toimi.
