Vauva puree, vetää tukasta ja läpsii

["Johannas"]

10 kuukautta vanha poikavauvamme puree, vetää tukasta, läpsii, vetää nenästä, kielloista huolimatta uudelleen ja uudelleen.. Kiellämme joka kerta ja nostamme pois sylistä tai nostamme pois läheltä, mutta poika jatkaa ja jatkaa ja loppujen lopuksi itkee, kun ei saa tehdä.

Poika on muutenkin todella vilkas, ei pysy hetkeäkään paikallaan, nykyään ei haluaisi mennä nukkumaan, eikä malttaisi istua syöttötuolissa.. Poika on aina syönyt hyvin, mutta nyt syömisestäkin on tullut "urakka". Poika tunnistaa kyllä kiellon, mutta ei tottele sitä, usein jopa tekee päin vastaisesti, eli jatkaa (mitä tahansa kiusantekoa) niin kauan, että itku tulee.

En tiedä mitä pitäisi tehdä? Jos poika ei olisi oma, väittäisin että oireilee jostakin, mutta kun tiedän, että meillä on hyvä koti ja saa huomiota ja mielestäni kaikki on kunnossa!

Mitä ihmettä tämä on? Mitä voidaan tehdä?

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="Johannas";30368383]
Mitä ihmettä tämä on?
[/QUOTE]

Se on vauva.


[QUOTE="Johannas";30368383]
Mitä voidaan tehdä?[/QUOTE]

Jatkatte kieltämistä johdonmukaisesti.

Tuon ikäisellä ei ole vielä mitään korvien välissä, ihan turha odottaa mitään tottelemista.

 

["Johannas"]

Wau.

Odotan innolla muita kommentteja, jotka eivät halvenna minua tai vauvaani.

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="Johannas";30368396]Wau.

Odotan innolla muita kommentteja, jotka eivät halvenna minua tai vauvaani.[/QUOTE]

Ei se ollut mitään halventamista. 10 kk ikäinen on VAUVA jolla ei todellakaan ole mitään impulssikontrollia tai muitakaan edellytyksiä "totella" yhtään mitään. 10 kk ikäisen KUULUU kokeilla kaikkea mikä eteen sattuu ja tehdä mitä mieleen juolahtaa, ja tulla pahalle mielelle kun kiva keskeytetään. Se ei ole mitään "oireilua", vaan täysin normaalia ja asiaankuuluvaa käytöstä.

 

[HippuTAR]

Moraalinvartijan kommentti oli kyllä ihan asiallinen ja paikkansapitävä.

Mut ehdottaisin että sylistä/läheltä poistamisen sijaan ottaisit lapsen napakkaan otteeseen syliin vähäksi aikaa, niin että ei voi tehdä mitään. Otteen hölläämisen jälkeen yrität heti keksiä jotain kivaa jottei lapsi heti uudelleen purisi/löisi tms. Ja se napakka kieltokin toki edelleen.
Ja tämä joka ikinen kerta.

Meillä on tehonnu niin että parissa viikossa "käsiksi käymiset" on selkeästi vähentynyt, mutta toki tollaisen käytöksen kokonaan loppuminen on silti kestänyt kuukausia.

Ja siis tosiaan tollainen käytös on enempi sääntö kuin poikkeus jossain vaiheessa ennen kahden vuoden ikää. Ja toisinaan sen jälkeenkin...

 

[HippuTAR]

Niin ja kaikki muukin sun kertoma kuulostaa ihan normaalilta.
Syömisestä älä tee taistelua, syö minkä syö. Jos alat taistella/pakottaa/leikittää tms. niin pahimmillaan aiheutat vuosien ongelmat syömiseen.

 

["Johannas"]

No, on tapoja ilmaista asioita ja mielestäni moraalinvartijan asenne oli vähintäänkin negatiivinen ja pilkkaava, kun taas hipputaren kommentti oli rakentava ja sisälsi oikean neuvon ja ehdotuksen, idean jota voin kokeilla ja kokeilen. Kiitos!

Veikkaan, että moraalinvartija ei kommunikoi tosielämässä ko. tavalla kenellekään tai mikäli näin on, väitän että hän on aika yksinäinen ihminen. Vai liekö käyttää kovia sanoja ja pehmeää äänenpainoa. En tiedä. En välitä.

 

["Johannas"]

Mutta helpottavaa kuulla kuitenkin, että tämä vaikuttaa teistä molemmista normaalilta käytökseltä. Mun ystäväni lapsilla ei ole mitään vaiheita, eikä heidän kanssaan ole mitään ongelmia. Jännä juttu.

 

[HippuTAR]

No, lapsiakin on erilaisia.

Ton ikäisen mielestä kieltäminen taitaa olla enempi leikki. Ja ei se ymmärrä ku vanhempi alkaa tuskastua siihen leikkiin niin sit tulee itku.
Paras keino on mun mielestä ollut se että kieltää ja sitten heti yrittää kiinnittää lapsen huomion johonkin sallittuun tekemiseen.

 

[kooooo]

Tuo on niin pieni vielä, meillä 9 kk ikäinen alustavasti tajuaa ja tietää kyllä ein merkityksen mutta kielto pysyy päässä 1-2 sekunttia...tottelee jos huvittaa, jos ei niin jatkaa tekemistään. Sitkeästi vaan.

 

[Vierras]

ei tuon ikäistä kannata kieltää, ainakaan käskemällä tai muutenkaan dramaattisella äänenpainolla. Nythän lapsi on keksinyt että tästä kun painaa/vetää niin kuuluu kiva ääni kun aina reagoit käskyyttämällä noihin väkivaltatilanteisiin.
Pienen lapsem voi saada tottelemaan kun keskittyy kertomaan mitä saa tehdä. Esimerkiksi silitä, anna pusu, anna hali. Silitys kannattaa opettaa kädestä pitäen näyttämällä. Eli otat lapsen kädestä kiinni ja silität sillä sitä kohta mutä lapsi oli mätkimässä. Ja sitten kehut vuolaasti niin lapsi oppii hakemaan sitä positiivista huomiota.

Toinen vaihtoehto ettet reagoi mitenkään, ohjaat vaan huomion muualle. Mä en tiedä miten pitkämuistinen sun lapsi on mutta meidän kuopus(11kk) saa kyllä sellaisia 'mutta kun minä haluan' -huutokohtauksia jos joku kielletty viedään kädestä mutta rauhoittuu sekunneissa kun sille rakentaa tornin tai menee itse paidan alle piiloon tms.

Ruokailussa on tuota heittelyä kyllä, sekin kuuluu minusta asiaan. Jos heittelee/ kaataa lautasen, ruoka otetaan pois, teen hetken jotain muuta(syön omaa ruokaani) ja yritän josko vielä olisi kiinnostunut syömisestä. Jos ei niin sitten ei tarvitse syödä.

 

["huh huh"]

Kuulostaa tulevalta koulukiusaajalta.

 

[ohhooohh]

[QUOTE="Johannas";30368396]Wau.

Odotan innolla muita kommentteja, jotka eivät halvenna minua tai vauvaani.[/QUOTE]

Onko esikoinen siis kyseessä? Olet aika herkkis vissiin..?

Mun 1v4kk ikäinen on samanlainen läpsijä ja purija ja musta moraalinvartijan kommentti ei ollu loukkaava vaan asiaa, mulla on sentään vanhempi lapsi kuin sulla. Ei voi noin pieneltä odottaa vielä että ymmärtää mutta tosiaan johdonmukaisuuttaa vanhemmilta, se on se homman juju. Vaatii 10000x toistoja ja aikaa niin se alkaa mennä perille. Ja mun esikoisella ei ollu tällästä vaihetta, joten lapset on niin erilaisia..

 

[Höhöhöö]

[QUOTE="Johannas";30368421]Mutta helpottavaa kuulla kuitenkin, että tämä vaikuttaa teistä molemmista normaalilta käytökseltä. Mun ystäväni lapsilla ei ole mitään vaiheita, eikä heidän kanssaan ole mitään ongelmia. Jännä juttu.[/QUOTE]

Pitää kulisseja yllä että lapset on täydellisiä ja elämä helppoa. Jokaisella lapsella on varmasti jotain "huonoja vaiheita"

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="Johannas";30368421]Mun ystäväni lapsilla ei ole mitään vaiheita, eikä heidän kanssaan ole mitään ongelmia. Jännä juttu.[/QUOTE]

Johtuisikohan se tästä

[QUOTE="Johannas";30368383]
Jos poika ei olisi oma, väittäisin että oireilee jostakin
[/QUOTE]

 

[nonni taas]

Perjantaiprovokin tuli heti perjantain puolella!

 

[Irski]

joo ihan normaalia. kannattaa alkaa aina näyttää esim. että silittäminen on kivempaa, lapsen kädellä silität omaa poskea ja liitoitellusti nautiskelet siitä mä joskus teeskentelin itkua ja kamalaa kipua aijaijaijai äitiin tulee pipi.. tosin ehkä ton ikänen pitäisi sitäkin vielä vaan hauskana..

 

[mimmi92]

Meillä vähän nuorempi (8kk) ja tekee ihan samaa. Kieltoa uskoo muutaman kerran kunnes taas aloittaa. Meillä ainakin niin vauva että olen vaan antanu läpsiä ja repiä. Sit kun alkaa sattumaan niin otan kädestä kiinni ja aletaan leikkimään jotain muuta. Ja pojasta on myös hauskaa kun mua sattuu.

 

[Tadadaa]

Kuulostaa kyllä aika normaalilta. Jatkakaa kieltämistä johdonmukaisesti. Kyllä se joskus alkaa totella. Meillä kielletään vajaa 1,5-vuotiasta ja ohjataan toivottuun tekemiseen esim. "Ei saa lyödä äitiä, silitä äitiä." Ja sitten kehutaan, kun silittää. Pureminen on loppunut lähes kokonaan nyt. Ja toivottavasti et ole aikaisemmin leimannut tuollaista tekevän vauvan kotioloja huonoksi.

 

[ei hyvä ihme sentään]

Moraalin vartijan vastaus oli selkokielinen,terävä,oikea!Ei millään tavalla loukkaava,ivaava,pilkkaava..

Pitääkö nykyäitien kysymyksiin vastata silkkikukkasin ja sifonkihuivein??

 

[Tadadaa]

Itsekään en oikein ymmärrä, mitä vikaa moraalinvartijan vastauksessa oli. Ei siinä nyt mitenkään halvennettu ketään. Vauva ei oikeasti osaa yhdistää syy-seuraussuhdetta. Ja joo hiuksia repivä ja lyövä alle 2-vuotias ei ole häiriintynyt ja reagoi tuollaisella käytöksellä mihinkään.

 

[voi ei]

Vauva hakee läheisyyttä ja nostat sen pois sylistä? Pliis sano että tämä on provo.

 

["pipari"]

Äläs nyt kriiseile turhaan, ihan normaalilta vauvalta kuulostaa. Vaihe menee kyllä ohi, jatkat vain kieltämistä ja opetat hellempiä huomionhakukeinoja.

 

[lkhglk]

Lapsesi alkaa olla sanallisesti ohjattava tuollaisessa tilanteessa ehkä... öö... no joidenkin vuosien kuluttua Odottaen, että käytätte nämä vuodet ahkeraan harjoitteluun. Tsemppiä.

Siihen ei:n jankkaamiseen ei kannata jäädä pitkäksi aikaa. Kiellä, PERUSTELE MIKSI (joo ei se 10kk vielä ymmärrä, mutta onpahan omat kiellot järkevämpiä kun ne joutuu perustelemaan ja oppii se lapsikin aikanaan), ja sitten ohjaa sallittuun. Äitiä voi silittää, taputtaa, kokeile tästä, pidä tästä kiinni, revitäänkö yhdessä tuota jne. Sellaista uhmakasta vastakkainmulkoilua ("kiellän kunnes tajuta totella") ei kannata alkaa harrastaa, 10-kuinen ei vielä tajua sellaisesta hölkäsen pöläystä ja siitä tulee vain kiva leikki ja aikuinen hermostuu, ja reaktion aikaan saaminen on myöskin vauvasta vain jännää.

 

["johannas"]

Kiitos vastauksista!! Mun olo on äärimmäisen helpottunut nyt. Mä pelkäsin, että lasta esim. sattuu johonkin, että on mahdollisesti kiukkunen esim. kivusta ja siksi ei söisikään enää hyvin, mutta tänään on ollut parempi päivä. On syöty hyvin ja nukuttu hyvin ja huomattavasti vähemmän läpsittu, isäänsä kävi puraseen, mutta mua ei (ainakaan vielä). Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa.

Mun kavereilla on kova kilpailu muutenkin (yleensä keskenään) siitä kenen lapsi on ihanin ja kuka kehittyy nopeiten. Mä en edes välttämättä enää puhu heille meidän lapsen jutuista, koska tuntuu herättävän kateutta.

Tätä palstaa nyt selanneena melkein väittäsin sen kateuden ja kyräilyn olevan yleistä ja joo, mä reagoin kyllä aika herkästi tuohon moraalinvartijan kirjoitukseen, johtuen siitä, että en juurikaan roiku näillä palstoilla. Olen tottunut, että kun keskustellaan, keskustellaan toista kunnioittavasti ja vähän mietitään, miten asioita ilmaistaan. En ymmärtänyt, että täällä töksäyttely kuuluu asiaan.

Ja kyllä, mun mielestä toisia ihmisiä tulee käsitellä "silkkihansikkain" aina tiettyyn pisteeseen saakka ja se piste voi olla esim. perheenjäsen tai ystävyyssuhde. Tätä kutsutaan peruskohteliaisuudeksi.