Vauva tuli ja esikoinen muuttui riivinraudaksi

["kaksimuksua"]

Vauva nyt 2 viikkoa, kuinka kauan tätä kestää??????! toki ennakoin että muutos on iso myös hänelle ja käytös voi olla tuollaista. On saanut myös paljon lisähuomiota ja on otettu vauvan hoitoon mukaan, silti on väliin ihan mahdoton. Esim. käy härkkimässä vauvaa ja jatkaa niin kauan että minulla tai isällä palaa käpy. Kun sanotaan nätisti ei mene perille ja jatketaan vaan, kun sanotaan tiukasti ei mene perille vaan jatketaan vaan. Niin kauan että tekis mieli heittää toinen seinään kun sadannen kerran haet hänet pois vauvan luota. Kun täällä kävi vieraita oli ihan mahdoton, ajeli autollaan päin seiniä, löi kaveria, löi ikkunoita, heitteli tavaroita, rutisteli toista... ennen ei ole noin käyttäytynyt.

Välillä on ihan rakastavakin vauvaa kohtaa. Mutta voi hohhoijjaa, välillä tekisi mieli lähettää esikoinen timbuktuun, eikä nämä tunteet tietysti itsestäkään hyvältä tunnu.

 

[hmph]

Vauvantekoon pitäisi saada ikäraja. Ei uutta vauvaa ennen kun aikaisempi täyttää vähintään 3 vuotta

 

["kaksimuksua"]

Vauvantekoon pitäisi saada ikäraja. Ei uutta vauvaa ennen kun aikaisempi täyttää vähintään 3 vuotta

Meidän esikoinen on 3 vuotta.

 

["..."]

Minkä ikäinen tämä esikoinen on? Ei kai auta muuta kuin kestää ja järjestää kahdenkeskistä positiivista aikaa myös ekalle lapselle vanhempien kanssa. Voi olla että menee alkushokin jälkeen ohi, mutta joillain sisaruksilla ei synkkaa ikinä.

 

[vierass]

Tottakai lapsi haki vierailta huomiota, kun katselivat vauvaa. Huomio ensin esikoiselle, kehutaan kuinka mahtavaa on kun on päässyt isosiskoksi/veljeksi. Sitten sen jälkeen voi vähän antaa huomiota myös vauvalle.

 

[V.ieras]

No meillä on nyt ollut 2 vuotta mustasukkaisuutta ilmassa.. Esikoinen välillä veläkin haikailee aikaa ennen kuopusta.
Ikäeroa lapsilla 5 vuotta.

Ja esikoista kyllä huomioidaan. Annetaan kahdenkeskistä aikaa vaikka kuinka ja paljon.

 

["kaksimuksua"]

Tottakai lapsi haki vierailta huomiota, kun katselivat vauvaa. Huomio ensin esikoiselle, kehutaan kuinka mahtavaa on kun on päässyt isosiskoksi/veljeksi. Sitten sen jälkeen voi vähän antaa huomiota myös vauvalle.

Näin toimittiinkin. Esikoinen sai ensin huomiota, lahjankin, onnittelut pikkusisaruksesta, kehut kuinka hienoa on kun hänestä on tullut isoveli.

Ei me ihan tyhmiä olla. Se tässä rassaakin, että vaikka kaikkesi teet niin silti toinen on aivan mahdoton. Ja tuo käytös ei rajoitu vain niihin hetkiin kun vauvaa huomioidaan, nytkin kun vauva nukkuu kopassaan eikä kukaan vauvaa huomioi niin toinen käy siellä koko ajan härkkimässä tai tekee muuten vain pahojaan. Ei häntä nyt ihan KOKO AJAN voi kuitenkaan kestittää, kun pitää välillä tehdä ruokaakin yms.

 

["kaksimuksua"]

No meillä on nyt ollut 2 vuotta mustasukkaisuutta ilmassa.. Esikoinen välillä veläkin haikailee aikaa ennen kuopusta.
Ikäeroa lapsilla 5 vuotta.

Ja esikoista kyllä huomioidaan. Annetaan kahdenkeskistä aikaa vaikka kuinka ja paljon.

:/

 

["niin"]

Mieti asiaa siltäkantila, että talouteen tuodaan miehelle toinen vaimo. Miltä mahtaisi ensimmäisestä vaimosta tuntua? Esikko tarvitsee nyt runsaasti aikaa, rakkautta ja ymmärrystä.

 

[3 vuotta on liikaa]

Vauvantekoon pitäisi saada ikäraja. Ei uutta vauvaa ennen kun aikaisempi täyttää vähintään 3 vuotta

No huhhuh. Meillä esikoinen oli 1v8 kk ja oli mitä mahtavin isoveli uudelle pikkuiselle.

Kaikki on kiinni siitä, miten vanhemmat jaksavat asiat hoitaa, ei siitä, minkä ikäisiä lapset ovat.

 

["höpöhöpö"]

No ei se nyt oo kuin osittain kiinni siitä miten asioita hoidetaan. lapsissa on eroja temperamentissa ja takertumishalussa. toisilla menee helpommin, toisilla (vähän) vaikean kautta. Tsemppiä ap:lle

 

[kaksimuksia]

[QUOTE="höpöhöpö";30793141]No ei se nyt oo kuin osittain kiinni siitä miten asioita hoidetaan. lapsissa on eroja temperamentissa ja takertumishalussa. toisilla menee helpommin, toisilla (vähän) vaikean kautta. Tsemppiä ap:lle[/QUOTE]

Kiitos. <3

En myös usko että tämä on vain kiinni iästä taikka vanhempien asioiden hoidosta. Lapset vaan on yksilöitä. Lähinnä kiinnostaa kuulla kuinka nopeasti muilla tilanne on rauhoittunut, jos on ollut samanlaista kuin meillä... tiedän kyllä tottakai että esikosta tuntuu pahalle, hän hakee ja varmistelee paikkaansa ja tarvitsee extrahuomiota ja kahdenkeskistä aikaa (jota hän on saanut!).

 

["Veera"]

Meillä on kolme lasta, isompien ikäero 1,5v ja nuorempien välillä tuo 3v. Täytyy sanoa että tuo 3v on kyllä haastavampi ikäero kuin tuo alle 2v.
Meillä meni melkeen koko vauvavuosi nii. Että tuo keskimmäinen aina ajoittain oireili huomionkipeyttä ja mustasukkaisuutta. oireilu ei toki ollut kokoaikaista mutta herkästi nousi pintaan jos ei saanut tarpeeksi huomiota tai kun vauva kehittyi esim alkoi syödä ruokapöydässä muiden kanssa jne.
Meillä ongelma ja suuri suru tuolle keskimmäiselle oli se että ei oikein koskaan oppinu ottamaan sillä tavalla kontaktia vauvaan kuin vanhin lapsi. On sen verran lyhytjännitteinen ja kovakourainen että vauvan hoitoyritykset alkuun pääty siihen että vauva parahti itkuun(vaikka yhdessä tietenkin vauvaa hoidettiin). Sekin tilannetta pahensi kun lapsi koki ettei vauva tykkää hänestä. Mutta sekin kyllä meni ohi kun molemmat kasvoivat.
Paljon kannattaa jutella sillä tavalla että vauva tykkää sinusta ja vauva jo tuntee sun äänen kun on sen mahaan kuullu jne. Ja kehoitat silittelemään vauvaa tai vaikka laittamaan rasvaa iholle jne ja juttelet koko ajan että vauva tykkää kun sinä hoidat.

Varmasti teette ihan oikeita asioita mutta koita muistaa että vaikka tekisitte kaikki ihan oikein niin esikoisella on oikeus olla paha mieli ja paha olo kun joutuu jakamaan äidin. Älkää siis lasta syyttäkö siitä. Toki väkivaltaisuutta ei tarvi sietää.