vauva vain luonnollisin keinoin?

[äitikkä]

Onko kenelläkään muulla ollut sellaista tilannetta ettei mies ole halunnut lapsettomuustutkimuksiin/hoitoihin? Mun mies oli ehdoton siinä että jos ei meille lapsia suoda luonnollisesti niin sitten niin on tarkoitettu. Yritystä oli takana melkein 2 vuotta kun vihdoin tulin raskaaksi, nyt odotan toista.

Tuli vaan mieleen etten tiedä mitä olisin tehnyt jos en olisi tullutkaan raskaaksi...

 

[Autumn]

No meillä taisi mennä niin, että minä en tahtonut lähtee nuihin tutkimuksiin/hoitoihin...
Kolme vuotta meni ennen kuin tulin raskaaksi ja odotinkin sitten kaksosia. Kuopus tärppäs sit ekasta kierrosta...

 

[TooQT2BSTR8]

Meillä miehellä oli ehdoton ei hoitoihin ja tutkimuksiin ja mä olöin kyllä samoilla linjoilla.
Ei vaan ollu meidän juttu. Ei haluttu tekemällä alkaa lasta tekemään, vaan jo alusta asti puhuttiin et jos ei luomusti tule niin sit on tarkoitettu niin.

 

[vieras]

Meillä oli miehellä usemapikin vaihe. Ekaksi ehkäisy pois ja tulee jos on tullakseen. Sitten aloitettiin vähän yrittämään kotikonstein. Mun vuoksi mies suostui tutkimuksiin (kerroin että mun korvienväli ei kestä jännäämistä 25 vuotta jos ei ole tietoa) ja kaikki oli ok. Sitten oli sitä mieltä että Clomifenit on ok kun ne on vähän kuin e-pilleritkin. Ei auttanut, ja oli aika selvää että jatketaan isompiin hoitohin jos MÄ jaksan olla piikitettävänä, ronkittavana jne. Jaksoin, tosin lasta ei ole tullut. (Roikun täällä terapioimassa itseäni vielä satunnaisesti)

 

[ap]

No meillä taisi mennä niin, että minä en tahtonut lähtee nuihin tutkimuksiin/hoitoihin...
Kolme vuotta meni ennen kuin tulin raskaaksi ja odotinkin sitten kaksosia. Kuopus tärppäs sit ekasta kierrosta...

No jos et olisikaan tullut raskaaksi, olisitko vain hyväksynyt asian? Miten sun elämä olis muuttunut? Musta tuntuu että mun elämällä ei olis tarkoitusta ilman lapsia..

 

[airiin]

no en miehistä tiä, mutta ite oon sitä mieltä, että jos en olisi luonnollisesti lapsia saanut, niin olisin surrut asian ja se siitä.

 

[juuri]

no en miehistä tiä, mutta ite oon sitä mieltä, että jos en olisi luonnollisesti lapsia saanut, niin olisin surrut asian ja se siitä.

Se on niiiin helppoa sanoa ja jälkiviisastella lapsi sylissä. Hyi, hävetkää kaikki!

 

[se lapseton]

Julkisen puolen jonoissa on oikeasti se hyvä puoli, että koska aikaa kuluu niin ajatukseen ehtii sopeutumaan. Se ei tule ihan salamana. Olen jo sujut asian kanssa, eka vuosi oli vaikeahko.

 

[Kokenut]

No me ainakin mentiin tutkimuksiin.
Mies varmaan säälistä suostui, mutta sitten ilmenikin, että vika on spermassa.
Vauva saatiin, mutta mies ravaa nyt terapiassa, sillä ei pää kestänyt totuutta. :/

 

[No]

no en miehistä tiä, mutta ite oon sitä mieltä, että jos en olisi luonnollisesti lapsia saanut, niin olisin surrut asian ja se siitä.

Se on niiiin helppoa sanoa ja jälkiviisastella lapsi sylissä. Hyi, hävetkää kaikki!

Et kai oikeasti ole sitä mieltä, että kaikki haluavat hoitoihin hinnalla millä hyvänsä, ja niin kauan kuin vain ikinä rahat riittää?

Minulla on lapsi sylissä, hänet on adoptoitu. Siksi, että en halunnut hoitoihin. Onkos tämä nyt jälkiviisastelua sitten?

 

[:(]

no en miehistä tiä, mutta ite oon sitä mieltä, että jos en olisi luonnollisesti lapsia saanut, niin olisin surrut asian ja se siitä.

Se on niiiin helppoa sanoa ja jälkiviisastella lapsi sylissä. Hyi, hävetkää kaikki!

peesi. Hävytöntä sanoa lapsi sylissä noin

 

[Autumn]

No meillä taisi mennä niin, että minä en tahtonut lähtee nuihin tutkimuksiin/hoitoihin...
Kolme vuotta meni ennen kuin tulin raskaaksi ja odotinkin sitten kaksosia. Kuopus tärppäs sit ekasta kierrosta...

No jos et olisikaan tullut raskaaksi, olisitko vain hyväksynyt asian? Miten sun elämä olis muuttunut? Musta tuntuu että mun elämällä ei olis tarkoitusta ilman lapsia..

Me silloin miehen kanssa tästä puhuttiin ja päätettiin lopulta, että jos meille ei lapsia suoda niin sitten ei, mutta hoitoihin ei haluttu. Onneksi kuitenkin näin kävi, että lapsia lopulta tulikin ja vieläpä kaksi kerralla. Mutta siis kahden oltais elämää jatkettu muutoin.

 

[airiin]

no en miehistä tiä, mutta ite oon sitä mieltä, että jos en olisi luonnollisesti lapsia saanut, niin olisin surrut asian ja se siitä.

Se on niiiin helppoa sanoa ja jälkiviisastella lapsi sylissä. Hyi, hävetkää kaikki!

olin tämän asian jo ajatellut ennen kuin yhtään lasta sain. en yhtään häpeä siis.

 

[mikä]

no en miehistä tiä, mutta ite oon sitä mieltä, että jos en olisi luonnollisesti lapsia saanut, niin olisin surrut asian ja se siitä.

Se on niiiin helppoa sanoa ja jälkiviisastella lapsi sylissä. Hyi, hävetkää kaikki!

Et kai oikeasti ole sitä mieltä, että kaikki haluavat hoitoihin hinnalla millä hyvänsä, ja niin kauan kuin vain ikinä rahat riittää?

Minulla on lapsi sylissä, hänet on adoptoitu. Siksi, että en halunnut hoitoihin. Onkos tämä nyt jälkiviisastelua sitten?

Siis mitä? Onko adoptio nykyään "luonnollinen keino saada lapsia" ?
Luulin että lapsia ei tehdä tilaamalla.

 

[Helppi]

Meillä mies oli just samaa mieltä sillon aikanaan, että ei missään nimessä mitään hoitoja, lasta alettiin yrittää joskus vuonna 2000. Kun kaksi vuotta oli mennyt eikä raskautta alkanut, menin yksin tutkimuksiin ja vikaa löytyikin musta. Mieskin lähti sitten tutkimuksiin ja hän on ok. Siitä tutkimuksista olikin sitten jotenkin luontevaa lähteä kokeilemaan "kevyitä hoitoja" mutta kun nekään ei auttaneet, loppupeleissä mule on tehty useampia koeputkihedelmöityksiä, joista lopulta sitten lapsi saatiin 2006. Nyt on taas tullut jo selväksi, että omin avuin ei pikkusisarusta saada ja hoitoon taas jonotetaan...

 

[airiin]

no en miehistä tiä, mutta ite oon sitä mieltä, että jos en olisi luonnollisesti lapsia saanut, niin olisin surrut asian ja se siitä.

Se on niiiin helppoa sanoa ja jälkiviisastella lapsi sylissä. Hyi, hävetkää kaikki!

peesi. Hävytöntä sanoa lapsi sylissä noin

ja minusta tämän palstan "en jaksa lapsia tänään" -ruikuttajat saisivat hävetä.

 

[juuri]

no en miehistä tiä, mutta ite oon sitä mieltä, että jos en olisi luonnollisesti lapsia saanut, niin olisin surrut asian ja se siitä.

Se on niiiin helppoa sanoa ja jälkiviisastella lapsi sylissä. Hyi, hävetkää kaikki!

Et kai oikeasti ole sitä mieltä, että kaikki haluavat hoitoihin hinnalla millä hyvänsä, ja niin kauan kuin vain ikinä rahat riittää?

Minulla on lapsi sylissä, hänet on adoptoitu. Siksi, että en halunnut hoitoihin. Onkos tämä nyt jälkiviisastelua sitten?

En ole sitä mieltä! Kirjoittaja sanoi, että jos en olisi lapsia saanut...

 

[sama]

no en miehistä tiä, mutta ite oon sitä mieltä, että jos en olisi luonnollisesti lapsia saanut, niin olisin surrut asian ja se siitä.

Se on niiiin helppoa sanoa ja jälkiviisastella lapsi sylissä. Hyi, hävetkää kaikki!

peesi. Hävytöntä sanoa lapsi sylissä noin

ja minusta tämän palstan "en jaksa lapsia tänään" -ruikuttajat saisivat hävetä.

peesi siihenkin!

 

[helmi79]

mä tiedän että meillä mies ei olisi suostunut minkäänlaisiin hoitoihin, mutta onneksi asia ei koskaan ole tullut meille ajankohtaiseksi. En tiedä miten siitä oltaisiin menty eteenpäin... :| Vaikea aihe...

 

[TooQT2BSTR8]

Ja mekin yritettiin reilu vuosi(eli suhteellisen vähän aikaa siis) ennenku tärppäsi. Masennuksen kautta ehdin jo sopeutua ajatukseen että eletään sitten kahdestaan. oltaisiin me sisältö elämään löydetty niinkin. Mut sit kun tää vauva ilmoitti tulostaan, oltiin kyllä superonnellisia. Ainokaiseksi kyllä hän jää.

 

[HyacinthBucket]

Me odotettiin esikoisen plussaa liki vuosi, sinä aikana käytiin läpi se, että jos ei ikinä tärppää niin sitten se on niin tarkoitettu ja hoitoihin ei mennä, ajateltiin, että otetaan sijaislapsia ja pidetään niistä huolta tai adobtoidaan Intiasta, Kiinasta tms.

 

[se lapseton]

Me todettiin taas, että koska adoptio olisi mahdollinen mutta ei tunnu omalta asialta, me ollaan kahdestaan. Onnea kuitenkin _kaikilla_ tavoilla lapsen saaneille

 

[vieras]

Meille oli kummallekin selvää että lapsi jotenkin perheeseen hankitaan, luomuna, hoidoilla, lahjasolusta, adoptiosta ihan mistä vaan.
Ja lahjasolusta poika sitten syntyi lopulta.

 

[ap]

Me todettiin taas, että koska adoptio olisi mahdollinen mutta ei tunnu omalta asialta, me ollaan kahdestaan. Onnea kuitenkin _kaikilla_ tavoilla lapsen saaneille

Kiitos kun vastailit, mukava kuulla että lapsettomuuteenkin voi sopeutua ja olla onnellinen "lapsellisten" puolesta.

 

[minä]

Mun mielestä sen pitäisi aina mennä noin Adoptiota sitten tai sijaisvanhemmaksi jos vanhemmaksi on niin kova hinku.