Vauvakuume ja mies ei osaa keskustella? :(

["vieras"]

Mulla on jo vuoden ollut kauhea vauvakuume ja mieskin tahtoo lapsen mutta ei vielä, eikä osaa perustella yhtään että miksi. En tiedä miten sitä ymmärtäisi kun se ei sano miksi tahtoo odottaa? Yksi lapsi meillä jo on. Aamulla sitten luin tämän It's all about Ava: Pikkukakkonen postauksen. Samaistusin tohon kirjottajaan kovasti ja mulla on vähän samat perustelutkin kun sillä tossa. Täällä palstalla oli joskus juttua ko blogista ja aloin silloin lukea sitä.

Miten oikein saan sen miehen puhumaan asiasta eikä vaan vastaamaan "en mä tiiä" ??

 

["vieras"]

Niin sen unohdin sanoa että siis toi postaus sai mut miettimään taas tätä kakkosta... Olin yrittänyt vähän haudata niitä haaveita mutta aina kun luen jotain tämmöstä tai nään vauvoja niin itkettää vaan

Ap

 

[Pee83]

Tarviiko aina olla joku syy? Jos ei vaan vielä halua, jos tuntuu vaan hyvältä juuri tämänhetkinen tilanne? Painostaminen tai jankkaaminen tuskin asiaa yhtään helpottaa..

 

["jep"]

Voimia nuo ovat hankalia asioita. Lapset ovat jotenkin sellainen juttu, jossa on vaikea kuunnella muuta kuin sydäntään.

Tuo 8. kohta tuossa listauksessa oli kyllä, anteeksi vaan, vähän naiivi, huomaa että esikoinen on vielä vauva. Näyttäkää minulle terve taapero, joka "viihtyy itsekseen esim. leikkimatolla". Ennemmin leikki-ikäinen jaksaa hetken puuhailla itsekseen tai katsoa esim. dvd:tä, jos äiti on ihan väsynyt raskauden takia.

Minkä ikäinen ap:n lapsi on nyt?

 

[Sapfo]

Ootte ihan eri linjoilla asiassa. Sun miehellä ei ole vauvakuumetta, se sun pitää tajuta. Naisella vauvakuume tekee sen että asia on mielessä 24/7 eikä vastaväitteitä hyväksytä.

 

["vieras"]

Onhan sillä miehellä ihan yhtälailla oikeus mielipiteeseen kun sullakin. Ei kai se sen kummempia perusteluja vaadi, ei vaan halua vielä. Painostamalla tuskin saat asiaa läpi tai jos saat niin onko mies kuitenkaan sitten onnellinen tilanteeseen johon on myöntynyt painostuksen alla.

 

["hmmm"]

paha siinä on keskustella, jos kokee ettei omat mielipiteet ole joko poliittisesti korrekteja tai muuten riittäviä. Kuitenkin haluamattomuus voi olla yhtä syvä kuin sinun halusi. En painostaisi, vaikka pitäisin huolta siitä, että toinen varmasti tietää mitä haluan ja miksi. Mutta tiedätkö itse, miten mies sitten haluaisi asioiden menevän?

 

["jep"]

Onko miehellä sitten kuitenkin joku mielipide siihen, koska haluaisi toisen lapsen? Jokin ajankohta, tai jonkin rajapyykin ylittyminen?

1 v 10 kk ikäerolla lapset saaneena sanoisin, että pienessä ikäerossa on puolensa, mutta myös toiset puolensa. Lapsilla on toisistaan seuraa, ja esikoinen ei haikaile aikaa, jolloin oli ainoa, mutta kyllä joskus mietin, että oisi tuo isompi saanut vaikka vuoden kauemmin olla äidinlellikkiainokainen, eikä ois tehny pahaa se. Perheen tilanne ja elämäntilanne ratkaisee.

Muistan että mulle tuli vauvakuumeentapainen kun esikoinen oli noin 10 kk ikäinen. Mietin onko se joku hormonijuttukin, toivon ettei sitä tällä kertaa tule, kun enempää lapsia ei ole tiedossa meille.

Tuon Avan äidille sanoisin ihan kaikella hyvällä, että jos luet tämän, ota nyt tytön ekasta vuodesta kaikki irti, ja murehdi sitten pikkukakkosta. Helpommin sanottu kuin tehty, ehkä, mutta esikoisen vauvavuosi ei tule koskaan takaisin. Joskus harvoina hetkinä, kun olen kuopuksen kanssa kahden, pusuttelen ja jututan häntä kaikessa rauhassa ja mietin, että esikoisen kanssa se oli tätä koko ajan. Pienempikin ansaitsisi saman jakamattoman huomion, muttei valitettavasti sitä yhtä lailla saa.