Tervehdys kaikille!
Olen pitkään taustalla seuraillu ja nyt ensimmäistäkertaa tänne kirjoitan. Vauvakuume on ollut jo puolisen vuotta, mutta yrittämään emme ole mieheni kanssa alkaneet yrittämään. Kovasti olemme asiasta puhuneet ja vihreätä valoa on näytetty jo kauan. Kuitenkin pelko on tehnyt sen ettei vauvanteko hommiin olla ryhdytty. Suurin pelko siitä miten pärjää rahallisesti lapsen kanssa, itse kun en ole korkeastikoulutettu eikä varsinaista uraa ole. Töissä kuitenkin käyn ja mies tienaa hyvin. Kuitenkaan en halua joutunaan kituuttamaan vauvan kanssa. Lisäksi haluaisin vaihtaa työpaikkaa jotta voisin palata kuvioihin joista tykkään sitten äitiysloman jälkeen. Sitten taas jos olenkin vauvan kanssa 3 vuotta kotona, ehtii siinä muuttumaan kuviot täysin töissäkin.
Äh ihan tyhmää miettiä tälläistä, muttakun ei muilla näytä olevan samanlaisia pelkoja. Pitäisi vaan elää hetkessä ja antaa tapahtua sen minkä pitää tapahtua.
On päiviä jolloin olen ihan 100 varma et nyt vaan vauvaa tekemään ja sitten tunninpäästä kummitukset herää ja pelot tulee takaisin.
Miten pääsen peloista eroon?
( anteeksi HYVIN sekava viesti, en vaan saanut mielessä olevia asioita järkevästi kirjoitettu. Toivottavasti joku saa kiinni mitä ajantakaa
)
Olen pitkään taustalla seuraillu ja nyt ensimmäistäkertaa tänne kirjoitan. Vauvakuume on ollut jo puolisen vuotta, mutta yrittämään emme ole mieheni kanssa alkaneet yrittämään. Kovasti olemme asiasta puhuneet ja vihreätä valoa on näytetty jo kauan. Kuitenkin pelko on tehnyt sen ettei vauvanteko hommiin olla ryhdytty. Suurin pelko siitä miten pärjää rahallisesti lapsen kanssa, itse kun en ole korkeastikoulutettu eikä varsinaista uraa ole. Töissä kuitenkin käyn ja mies tienaa hyvin. Kuitenkaan en halua joutunaan kituuttamaan vauvan kanssa. Lisäksi haluaisin vaihtaa työpaikkaa jotta voisin palata kuvioihin joista tykkään sitten äitiysloman jälkeen. Sitten taas jos olenkin vauvan kanssa 3 vuotta kotona, ehtii siinä muuttumaan kuviot täysin töissäkin.
Äh ihan tyhmää miettiä tälläistä, muttakun ei muilla näytä olevan samanlaisia pelkoja. Pitäisi vaan elää hetkessä ja antaa tapahtua sen minkä pitää tapahtua.
On päiviä jolloin olen ihan 100 varma et nyt vaan vauvaa tekemään ja sitten tunninpäästä kummitukset herää ja pelot tulee takaisin.
Miten pääsen peloista eroon?
( anteeksi HYVIN sekava viesti, en vaan saanut mielessä olevia asioita järkevästi kirjoitettu. Toivottavasti joku saa kiinni mitä ajantakaa
)
