Vauvakuumetta ilmassa

[napero_90]

Heissan, olen jo pidemmän aikaa (1,5V) haaveillut omasta vauvasta. Tuntuu kuin, jotain puuttuisi elämästä ja se olisi se oma vauva Muuten on elämässä kaikki malillaan on oma koti, työpaikka ja ihana puoliso, joka myös haluaisi perheenlisäystä.
Elämämme on tasaista ja koen vauva arjen sopivan meille.

Kaupassa katselen jo vauvan vaateita ja haaveilen kuinka ihanaa olisi ostaa kaikkea vauva juttuja. Olen jopa ostanut muutamia vaatteita jemmaan Kaveripiirissä monella on jo lapsia, olen suorastaa kade kun saavat hoitaa ja ostaa lapsilleen kaikkea kivaa

Itselläni pienenä esteeneä/ haittana kolkuttaa paniikihäiriö, joka on lääkityksellä pysynyt kurissa. Siksi haluaisin kuulla kokemuksia vastaavassa tilanteessa olleilta naisilta. Kuinka lääkitys ja raskaus on mennyt vai oletko lopettanut lääkityksen?

Asiallisia vastauksia kiitos!

 

[zirpula]

Sydän pomppasi yhden kerran välistä kun luin viestisi! Olisi nimittäin voinut tulla tuo teksti minun suustani !
Täällä myös vauvasta kuumeiltu 1,5 vuotta ja ikää 24v.. puoli vuotta sitten sain ensimmäisen yöllisen kohtauksen janyt keväällä tullut useampi. Kaapissa odottaa päivittäinen lääkitys ja varalta rauhoittavat mutta en ole kokenut tarpeelliseksi aloittaa vielä kun yritän selvittää, mistä tämä ahdistuneisuus ja paniikki johtuu! Rauhoittavia olen ottanut kk sisällä pari mutta muuten olen selvinnyt luontaistuotteilla.

Puoli vuotta sitten sovimme, että yrittäminen aloitetaan kesällä ja nyt kun aika on koittanut, pelkään että olen itsekäs halutessani lasta kun oma pää on "sekaisin". Töissä käyn ja opiskelen joten selviän arkipäivistä. Kuitenkin kun olo ontoisinaan normaali , ajattelen että onko kukaan äiti tarpeeksi seesteinen??

Olen menossa emdr terapiaan paikoin ja toivon, että siitä alkaa tunnelukkojen avaus sekä toiveen konkretisointi kohti perhettä!

Miten puolisosi suhtautuu?

 

[napero_90]

Mahtavaa kuulla, etten ole ainoa joka asian kanssa kamppailee Itselläni on kanssa pitkä taipale paniikin kanssa. Lääkärin mielestä raskauden aikana voi syödä lääkeitä. Toki punnitaan haitat/hyödyt ja mietitään lääken syönnin jatkamista. Itsekin olen monta kertaa mietinyt kuinka lapsen kanssa pärjäisin kun on parempia jaksoja ja sitten kanssa niitä sekavia. Vaikea selitää sekavaa olo, silloin myös väliin pelkää että sekoaa lopullisesti

Toisaalta lapsi voisi olla se mullistava juttu elämässä ja voisi kohtauket viedä kokonaan pois.

Sellainen asia on käynyt myös mielessä, että jos synnytäessä tulee kohtaus/sekava olotila. Oletko itse miettinyt asiaa?

Puolisoni on ottanut paniikki asian ja vauva haaveet hyvin. On tukenut ja ei ole painostanut vauva asiassa. On sanonut, että edetään niinkuin minä parhaaksi nään. Miten sinun puoliso on asian ottanut?

 

[zirpula]

Totta..siinä on tavallaan hyppy tuntemattomaan kun antaa lapselle luvan tulla, oli sitten paniikkihäiriö tai ei.
Joillain myös saattaa puhjeta paniikkih ensimmäisen kerran raskauden jälkeen tai poistua kokonaan!
Oletko koskaan miettinyt mitkä asiat ovat vaikuttaneet, että paniikkikohtaus on ilmennyt?
Mulla on ollut nyt kk melkoista itsetutkiskelua vaikka se toisaalta on ahdistusta lisännyt mutta olen tunnistanut syitä miksi kohtauksia saan ja olen ahdistunut. Yksi suuri syy on se, että asumme mieheni kanssa toisella puolella Suomea sukulaisista ja perheestä. Oloni on siis toisinaan turvaton joka tuo jännittyneen olon ja sitä kautta kohtauksen..

Mietinkin , että vaikka syyt ovat tiedossa, lisäänkö bensaa liekkeihin perustamalla perhettä täällä..muutto takaisin vuoden tai kahden päästä riippuu työtilanteesta..

Jännittyneisyydestä olen kärsinyt 4 vuotta ja terapeutti lupasi että jo kahdella kerralla asia saadaa korjattua. Toisaalta takaraivossa on myös pessimisti

Mieheni on ollut rauhallinen asian suhteen ja toisinaan kun olo on kurja, toteaa että häntä pelottaa jos tilanne pahenee tai jatkuu raskaudesta huolimatta ja hän on tavallaan vastuussa kahdesta.. Toisaalta olemme hissukseen olleetkin jo ilman ehkäisyä ja odotan ensimmäisen luomu kierron menkkoja jännityksellä vaikka oireita ei ole.

Vauvakuume on siinäkin kiva, että se saa ajatukset muualle ja ajatus lapsesta joka kasvaisi sisällä keskittäisin energian siihen eikä omiin ryhmiin pikkuhuoliin vaikka toki se lisää myös joitain pelkoja..

Oletko ajatellut kokeilla terapiaa tai luontaistuotteita jos mahdollisen raskauden aikana ilmenisi omituisia tunteita? Itse aloitin ahkeran netti tutkimuksen jälkeen mäkikuisman syönnin sekä e-epa sekä karnosiinin syönnin joiden on todettu lisäävän välittäjäaineita aivoissa.

Paniikkikohtauksia en ole saanut nyt mutta pelkoa on ollut kun olo toisinaan menee masentuneeksi ja jännitys kankeuttaa kehon..

Tulipa tekstiä!
Vastaan vielä kysymykseesi olen ajatellut myös sitä ja lukenut että esim ilokaasu saattaa laukaista kohtauksen synnytyksen aikana.Toisaalta lueskelin myös että luonto ja kipu ohjaavat mieltä synnytykseen eikö monikaan pahasta paniikista kärsivä sitä saanut
Vaikka on vaikea ennnustaa, toivon että tulevan alkuraskauden hormooni myrskyistä selvittyä, koittaa se paljon puhuttu seesteinen keski raskaus :-D!
Piristeet tuntuvat saavan kehon ylikieroksille joten lopetin jo kahvin ja alkoholia käytän vähemmän..

Kirjoitellaan!:--)

-z

 

[napero_90]

Itselläni kohtaukset on laukaisseet luultavasti työstressi ja henkisesti todella raskas työpaikka. Kohtaukset alkoivat kun vaihdoin työpaikka tuosta raskaasta työpaikasta pois. Kuulostaa vähän hölmöltä, mutta se stressi purkautuu kohtauksina, kun kaikki oli kaikinpuolin hyvin, hyvä uusi työpaikka jne.

Sinnitelin vuoden ilman lääkeitä ja vahvana päätin että nujerran kohtaukset. Testasin mm. mäkikuismaa. Sitten annoin periksi kun työssäkäynti oli yhtä tuskaa. Kohtauksien jälkeen oli aina todella kova ahdistus useamman päivän. Tunteet olivat todella sekavia, itkin ja pelkäsin joutuvani jonnekkin mielisairaalaan hoitoon. Kohtauksia tuli töissä, kaupassa, autolla ajaessa, kotona. Sekä tilanteissa mitä joutu jännittää mm. hauajaisissa.

Olin henkisesti loppu ja päätin aloittaa lääkityksen. Nyt olen muutamaa lääkettä kokeillut ja nyt on kohtaukset olleet poissa, toki välillä olo on kin ennen kohtauksia. Erityisesti ennen kuukautisia.

Olen käynyt työ psygologin juttusilla muutaman kerran ja psygiatrin juttusilla jossa sain lääke määräyksen. Voisin kertoa paniikihäiriöstäni vaikka kuina pitkän tarinan, niin paljon on mahtunut siihen aikaan

Nyt mielessä pyörii vauva asiat, kun toi paniikki alkaa oleen halinassa. Vielä ei olla vauvaa alettu yrittämään. Mietin vielä ja tunnustelen tätä paniikkia.

Kahvia juontia olen myös vähentänyt ja alkoholia otan nykysin aika harvoin ja jos otan niin muutamaan vaan. Tänään tulikin alkosta haettua alkoholitonta kuohuvaa

On todella kiva kirjoitella kun joku muukin pyörii samoissa maailmoissa, saa jakaa vähän ajatuksiaan!

 

[zirpula]

Kuulostaapa tutulta! Just tuo että se ahdistus jää päälle sitten. Mulla laukes päälle tämä häämatkalla..ja en tiedostanut mikä se oli joten kun kotona ei vieläkään helpottanut piti alkaa selvittelemään mihin oireet täsmää.

Se on kyllä totta että ei kaikille kaikki toimi. Hyvä kun sait hyvän lääkityksen! Ootko käyny puhumassa että mikä sopis raskauteen tai lopettaisitko asteittain kun plussa tikussa ja kattoisit mikä olo?

Mitäs ootte puhunu Millon yritys saisi alkaa? minä oon Syöny jo puoli vuotta foolihappoa ja aamulla tein raskaustestin joten tästä ensimmäisestä ei nyt tärpännyt enkä ihmettele kun jännittäminen jos rinnastetaan stressiin niin heikentää raskaaksi tuloa:-@

 

[napero_90]

Ootkos ajatellut,että hää stressi olisi lauennut vasta häämatalla? toki voi olla monia syitä jotka sen laukaisee. Yli puolet joilla kohtauksia tulee, alkaa ennen 24 ikävuotta. Siihen ei sen kummempaa syytä ole mistä johtu. Itse olen miettinyt, miksi juuri minulle se tuli vaivaksi. Mutta näillä mennään!

Olen vai kysynyt kuinka tämä lääke, mikä minulla on sopii jos tulee raskaaksi. Lääkäri sanoi, että se on tapauskohtausta. Yleensä lääkettä olisi hyvä syödä, niin kauan kuin kohtauksia on ollut ennen lääkkeen aloitusta. Eli jos lääkeestä on enemmän hyötyä kuin haittaa voi sitä syödä. Annostus minulla on kuitenkin aika pieni.
Hienoa jos olet pärjännyt ilman jatkuvaa lääkitystä ja toivotaan ettei kohtaukset koidu niin pahaksi.

Olemme vain puhuneet, että kun minä olen valmis niin sitten Itsekseni olen miettinyt jos vähän syksymällä. Toki mieli on vaihtelee melkein päivittäin, naisen mieli on ihmeellinen Jotenki sitä on pitänyt itseään vähä höpsönä, kun on jo noita vauvan vaateita muutamia ostanut =D

 

[zirpula]

Kävi kyllä mielessä että häästressi purkautui vaikkakin menimme ns salaa naimisiin. Sitten se iski kun salama kirkkaalta taivaaalta: olen saanut ensimmäisen paniikkikohtauksen jo viime talvena ja näitä tuli muutamien viikkojen välein yöllä. Luulin silloin että se johtuu pimeästä , että pelkään sitä ja herään paniikkiin yöllä mutta tajusin että niitähän ne..luulen että suurimpia kuormituksia ovat luonteesta johtuvat syyt, tukiverkoston puute ja lapsuus jota usein ajattelin, että olen onnekas kun se ei ole vaikuttanut minuun..
Eilen kävin ensimmäistä kertaa terapiassa ja ensi kerralla kokeilemme hypnoosia jossa palaamme lapsuuteeni. Hieman pelottaa..

Oletko miettinyt, että voisiko lapsenne periä paniikin? Minulla on käyny mielessä, että kun stressi vaikuttaa sikiöön niin varmaan ahdistuskin on rinnastettavissa vaikka kaikkia tunteita ei voi säädellä edes raskausaikana!

Luulen että on turvallisempaa syödä pientä annostusta lääkettä tai kokeilla olla ilman ja aloittaa uudestaan jos sinä tuntuu(vaikka ns lääkevastainen olenkin)siksi olen ajatellut että otan riskin ja katson mihin se vie. Jos en selviä ilman lääkkeitä, kokeilen niitä mahdollisen raskauden aikana..vaikka nyt olo on hyvä, hormoonit saattavat tehdä temput :---)

Ihanaa hurahtaa vauva-asioihin! Minäkin hypistelin jo hmllä vauvasukkia ;-)
Ja vielä, jos kaiken maailman sekopäätkin saavat lapsia ja selviävät niin eiköhän mekin!

Hyvää juhannusta!

 

[napero_90]

Se ihan totta, eka kohtaus tulee ihan yllättäin. Ja monet eri syyt voi sen laukaista, jos lapsuus ajasto on traumoja/ kasvuympäristö huono ja toisilla sitä voi olla suvussakin. Eikä sille itse voi mitään, se voi olla tapa millä kroppa ilmottaa olevansa stressaantunut/ahdistunut. Mielestäni se kertoo myös herkästä luonteesta.

Onko tuo terapia maksullista? Itse en ole terapiassa käynyt. Tämä sen verran pieni paikka, että tuskin edes löytyy aiheeseen perehtyneitä terapeutteja. Lääkäri joskus ohi mennen mainitsi ryhnä terapiasta, joka on viikon jaksoina pari kertaa. Sanoin heti, että ei kiitos! ei ole minun juttu ryhmässä puhua aiheesta Onpas mielenkiintoita toi hypnoosi juttu, mitä apua siitä pitäisi olla?

En ole miettinyt, luulisin vaikka se perityiskin niin se ei vältämättä koskaan laukea.
Oletko nyt viime aikoina joutunut ottamaan lääkeitä? Itse olen huomannut nyt lääkityksen aikana, että kun menen paikkaan jossa kohtauksia on tullut. Alkaa pyöryttämään jostain syytä, kai se on pientä oireilua.

Totta kyllä, varmasti raskaudesta selviäisi kunnialla! Järki vaan sanoo ettei ihan vielä vauvaa ja omat tunteet taas että ehdottomasti!