Vauvan hoitoon jättäminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja MargeSimpson
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.05.2007 klo 20:17 miisku kirjoitti:
mä oon keittiöneoidan kanssa samaa meiltä! mun mielestä lapsella on hvyä olla yksi (ainakin) turvallinen aj tuttu kodin ulkoopuolella jos se vaan on mahdollsita! ja meillä se on ihanselvästi mummola (ssi minun vanhemmat)sinne voin täysin turvaalisin mielin jättää meidän endin ja viihtyy siellä tosi hyvin! mummo ja pappa on tosi tärkeitä!
Mutta tyttösi taitaakin olla vanhempi kun 6kk :whistle:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.05.2007 klo 14:59 TheSimpsons kirjoitti:
Tästä olen samaa mieltä, mutta kyseinen psykologi mainitsi esim. sen, että yleensä juuri äidistä tulee se jonka kanssa vauva tuntee olevansa yhtä. Isä ei välttämättä ole koko ajan sairaalassa vauvan synnyttyä ja lähtee yleensä pian töihinkin. "Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja."
Tietysti isän on oltava lapsensa kanssa ja itse ainakin mielelläni annan isän hoitaa vaikka kaiken ;) en siis tarkoita vauvan omimista, tuskin kyseinen psykologikaan sitä tarkoitti. Vauva vaan kokee olevansa yhtä vain yhden ihmisen kanssa, yleensä se sattuu olemaan äiti. Tietysti mummot ja muut voivat olla myöhemmin todella rakkaita ja läheisiä, mutta pieni vauva ei siinä vaiheessa vielä edes ole valmis harjoittelemaan kaikkia niitä asioita, joita vanhemmat eteen laittavat. Esimerkiksi juuri yön yli eroa.
Onneksi niitä isävapaita on nyt lisätty ja toivon mukaan lisätään jatkossakin. Mun mielestäni isän pitäisi voida olla lapsensa kanssa jo heti lapsen syntymästä lähtien. Se pari päivää laitoksella ei ole mikään kynnyskysymys, ei se vauvakaan taida pahemmin tajuta, missä on. Ja sairaalassakin lapselle osastolla työskentelevä ja lapsen tarpeisiin vastaava hoitaja on ihan yhtä tärkeä kuin se siellä käytävän päässä olevassa huoneessa makaava äitikin.

Itse olen sitä mieltä, että jo ihan pienelle lapselle on pelkästään hyväksi, jos "koko suku kasvattaa". Eli että vauvalla on muitakin tuttuja ja pysyviä hoitajia kuin äiti. Äiti kun voi yks kaks kadota kuvioista ja se jos mikä olisi muihin aikuisiin kuin äitiinsä tottuneelle lapselle aikamoinen shokki. Toki lapsi siitä shokista selviää, mutta omieni kohdalla olen halunnut varmistaa, että moista shokkia ei edes tule.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.05.2007 klo 20:24 TheSimpsons kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.05.2007 klo 20:17 miisku kirjoitti:
mä oon keittiöneoidan kanssa samaa meiltä! mun mielestä lapsella on hvyä olla yksi (ainakin) turvallinen aj tuttu kodin ulkoopuolella jos se vaan on mahdollsita! ja meillä se on ihanselvästi mummola (ssi minun vanhemmat)sinne voin täysin turvaalisin mielin jättää meidän endin ja viihtyy siellä tosi hyvin! mummo ja pappa on tosi tärkeitä!
Mutta tyttösi taitaakin olla vanhempi kun 6kk :whistle:

juu on jo nyt..mutta ei se suhde isovanhempiin rakennu hetkessä..! kyllä meidän neiti on llut siellä pienen ikänsä ikana hoidoss auseamminkin..mutta täytyy myöntää että ma 2 yötä kerrallan! ja käydään siellä paljon muutenkin!
 
Mun mielestä on todella hyvä, että välillä sanotaan asia niinkuin se on, eikä aina hyssytellä, että hyvinvoivan äiti on hyväksi vauvalle ja omaa aikaa tarvitaan! Äiti on ainoa olento maailmassa, jonka vauva tumntee syntyessään, muihin, siihen isäänkin, hänen pitää tutustua.
Tottakai on hyvä, jos on läheisiä sukulaisia, isovanhempia, jotka voi tarvittaessa hoitaa vauvaa, mutta kysymys onkin siitä, onko tarve jättää vauva hoitoon todellinen? Ei se tuttu ja turvallinen isovanhempikaan voi korvata äitiä, eikä se isäkään, se nyt on biologinen tosiasia, että vauva on kasvanut äidin sisällä!
Ja jos äidillä on niin kova tarve saada omaa aikaa jo vauvan ollessa pieni, että harkitsee viikon hoitoon jättöä, niin minusta pitäisi mennä psykologille, eikä matkalle, pohtimaan mikä on elämässä menny pieleen, miksi ei voi nauttia tästä ainutlaatuisesta hetkestä, sillä vauvavuosi on jälkeenpäin ajateltuna hirmu lyhyt! Mä paremminkin pitäisin sitä masennuksen oireena, en ennaltaehkäisynä, että kokee _tarvetta_ päästä irti vauvasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä se vaan on niin hyvät selittelijät, että äidin ja vauvan suhdetta ei voi verrata mihinkään muuhun! Aina ensin äiti ja sitten vasta muut!

Niin ja monilla meni pointti ohi, ei ollut tarkoitus väheksyä isää..! Vaan pointti oli se, että pieni lapsi ei pysty käsittelemään eroa äidistä jonka kanssa kokee olevansa yhtä. Hoitaja voi varmasti olla hyvä, mutta harva ilmeisesti ymmärtää että vauva ei koe asioita samalla tavalla kuin aikuinen..!
 

Yhteistyössä