J
joku
Vieras
oi hitsi että on huono tilanne.se varmasti turhauttaa kun pitää selittää ja tuntuu ettei kukaan usko.
meillä kävi niin tuon lapsen kanssa(sillä on luissa vikaa)että anoppi leikki sen kanssa ja seisotti sitä lattialla.oli just alkanut puuta vasten nousemaan.lapsi oli lentänyt pyllylleen ja ihan hirvee huuto lapsella.me lähdettiin kotiin siitä ja se oli ihan kohtuu rauhallinen.mentiin kotiin ja minä aloin katsomaan että onko se lapsi kunnossa(olin jo laittanut sen nukkumaan).nukahti minusta jotenkin niin liian rauhallisesti.nostin sen sängystä ja hoksasin että toinen jalka repsottaa jotenkin liian rennosti.ja olihan se vähän itkuinen.
no soitin anopille että mikä siinä kävi ja se teki selvityksen siitä.minä ajattelin ensin että katon aamuun,mutta joku mulle tuli että kävin vielä sitä lasta katsomassa,tai oikeastaan vauvahan se oli,11kk.nostin ylös ja minä katsoin sitä jalkaa,repsottaa vielä.sitten koitin koskea siihen niin huuto tuli heti.ei muuta kuin ambulanssi soittaa että mennään lääkäriin.
jalka oli poikki,ei mikään murtuma.ja takana sairaudesta johtuva juttu.
anoppi vain tuumasi että jos se ei olisi mennyt hänen kanssaan poikki niin hän olisi syyttänyt loppu ikänsä minua,että olen tahalleen katkaissut sen.ei ollut kuulemma osannut ajatella,että olisi niin hauras luu,vaikka miehen kanssa tehtiin silloin sukulaisille asia selväksi.
tää oli hieman erillainen tarina,mutta kumminkin.
meillä kävi niin tuon lapsen kanssa(sillä on luissa vikaa)että anoppi leikki sen kanssa ja seisotti sitä lattialla.oli just alkanut puuta vasten nousemaan.lapsi oli lentänyt pyllylleen ja ihan hirvee huuto lapsella.me lähdettiin kotiin siitä ja se oli ihan kohtuu rauhallinen.mentiin kotiin ja minä aloin katsomaan että onko se lapsi kunnossa(olin jo laittanut sen nukkumaan).nukahti minusta jotenkin niin liian rauhallisesti.nostin sen sängystä ja hoksasin että toinen jalka repsottaa jotenkin liian rennosti.ja olihan se vähän itkuinen.
no soitin anopille että mikä siinä kävi ja se teki selvityksen siitä.minä ajattelin ensin että katon aamuun,mutta joku mulle tuli että kävin vielä sitä lasta katsomassa,tai oikeastaan vauvahan se oli,11kk.nostin ylös ja minä katsoin sitä jalkaa,repsottaa vielä.sitten koitin koskea siihen niin huuto tuli heti.ei muuta kuin ambulanssi soittaa että mennään lääkäriin.
jalka oli poikki,ei mikään murtuma.ja takana sairaudesta johtuva juttu.
anoppi vain tuumasi että jos se ei olisi mennyt hänen kanssaan poikki niin hän olisi syyttänyt loppu ikänsä minua,että olen tahalleen katkaissut sen.ei ollut kuulemma osannut ajatella,että olisi niin hauras luu,vaikka miehen kanssa tehtiin silloin sukulaisille asia selväksi.
tää oli hieman erillainen tarina,mutta kumminkin.