vauvan nukuttamisesta vielä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja en osaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

en osaa

Vieras
oon ilmeisesti ihan hukassa siitä miten vauvaa siis pitäis hoitaa. Kukaan ei oo mulle antanu mitään ohjeita miten pitää laittaa nukkumaan. Vauva siis nukahtaa rinnalle ja pistän siitä sänkyynsä. Tämä ilmeisesti on huono tapa jos vauva ei joskus enää pysykään unessa kun siirretään. Lisäksi jätän usein röyhtäyttämättä, jos kerta nukahtaa, ettei heräis.. Miten se siis oikeesti pitäis laittaa nukkumaan? mistä tiedän että se on väsynyt? ja sittenkö vien sen sänkyynsä huutamaan? vauva on neljäviikkoinen ja aina kun on hereillä niin syötän sitä koko ajan.
 
Miten kukaan ei ole opastanut sinua yhtään. Me ainakin saimme "kaikki" ohjeet sairaalasta. Ei välttämättä tarvitse röyhtäyttää, ellei vauvalle tule ilmavaivoja.

Rutiitnit ja rytmit ovat tärkeitä ja luovat turvallisuutta. Itse sain yleisohjeen, että vauva söisi max. 45min kerrallaan ja parin tunnin välein, että vatsa saa levätä. Mutta tästä on sitten vaihteluita ihan laidasta laitaan. Jotkut syö koko ajan ja jotkut tasan 4h välein.

Ihan yleisohjeita on, että kakkapylly pestään, kakkavaippa vaihdetaan, mutta n. 4 tunnin välein vaihdetaan vaippa. Kerran viikossa vähintään pestään kokonaan. Ja aamulla ja illalla puhdistetaan muutoin.

Jatkossa rutiinien merkitys kasvaa, nyt vauvasi on vielä niin pieni, ettei välttämättä edes erota yötä ja päivää. Samaten nukkumaanmeno rutiinit ovat tuon ikäiselle vielä vaihtelevia. Itse en tuossa iässä vaihtanut unipukuakaan. Mutta jotkut nukahtavat rinnalle ja jne. jne. Kyllä vauva opettaa mikä on paras tapa.

Meillä tuossa iässä lähes herättiin syömään, vaihdettiin vaippa ja taas nukuttiin. Eikö vauva nukahda itse tai näytä väsyneeltä? teidän kannattaa ehkä ottaa jo tuossa iässä selkeä rytmi, eli kahdet tai kolmet "päikkärit" ruokailut väliin ja seurustelua väliaikoina.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en osaa:
oon ilmeisesti ihan hukassa siitä miten vauvaa siis pitäis hoitaa. Kukaan ei oo mulle antanu mitään ohjeita miten pitää laittaa nukkumaan. Vauva siis nukahtaa rinnalle ja pistän siitä sänkyynsä. Tämä ilmeisesti on huono tapa jos vauva ei joskus enää pysykään unessa kun siirretään. Lisäksi jätän usein röyhtäyttämättä, jos kerta nukahtaa, ettei heräis.. Miten se siis oikeesti pitäis laittaa nukkumaan? mistä tiedän että se on väsynyt? ja sittenkö vien sen sänkyynsä huutamaan? vauva on neljäviikkoinen ja aina kun on hereillä niin syötän sitä koko ajan.

Olisiko sinulla ystävää, äitiä tai sukulaista jolta voisit kysyä ja joka voisi vaikka tulla paikanpäälle vähän opastamaan ? Voin kuvitella että on hiukan hukassaoleva fiilis jos tuntuu ettei neuvoja ole mistään saanut...

Mutta tosiaan, käytännössähän se on sitä syöttämistä vielä tuossa vaiheessa.. itselläni ainakin lapsi söi alkuun usein ja paljon, jaksoi olla hereillä varmaan 1/2h kerrallaan ja taas nukuttiin noin 2-3h... illalla sitten vain noin 19.00 maissa tehtiin rutiininomaisesti kylpy, valot himmeämmälle ja iltamaito ja usein alkuun nukahti jo syliin ja otin hetkeksi olkapäälle ja röyhtäisi jos röyhtäisi... sitten vain sänkyyn ja jos ei unessa niin sitten hetken odottelin että nukahtaa sänkyyn... meillä tietysti ollut tosi helppo tapaus ja aina nukahtanut kiltisti omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen... Päivällä en pistä valoja pois kun nukkuu, että "ymmärtää" että alkaa yöaika kun niitä himmennellään...

Itse syötin vauvan aina heti kun heräsi, ja sitten katsottiin kauanko jaksaa seurustella, joskus ei yhtään ja joskus sen puoli tuntia.. joskus saattoi yllättää ja olla pidempäänkin hereillä...

Noin nuorena vielä vauva kaipaa paljon paijaamista ja voithan vaikka lueskella hänelle, laulella ja puhua ylipäätänsä kun hän on hereillä... Nyt tietysti kun meillä jo tyttö 3kk niin hänen kanssaan on jo helpompi leikkiä kun hän itse tarraa tavaroihin ja ottaa kontaktia.

Mutta ota vain varsinkiin iltaan nuo rutiinit säännölliseksi, alkuun vauva ei niistä varmasti ole moksiskaan mutta pikkuhiljaa ymmärtää niiden päälle... ja itse ainakin koen että vauvan "turha" itkettäminen on turhaa.. eli jos meillä itku tuli kun käytiin nukkumaan niin äiti kyllä paijasi itkun pois... niin että tietää että voi turvassa käydä nukkumaan ja äiti kyllä tulee tarvittaessa paikalle...

tsemppiä kovasti, käytännössä opit taatusti paljon, äläkä stressaa liikoja, käytä maalaisjärkeä ja yrität vain olla lapsellesi läsnä ja antaa turvaa ja rakkautta..:) Kysy ihmeessä apua jos tuntuu että et jotain osaa, kukaan ei tuomitse sinua siitä miksi et osaa - et varmasti ole ainoa!!! Neuvolaan voit vaikka soittaa ja kysyä apua - ja kyllä näiltä keskustelupalstoiltakin apua saat - joissakin tapauksissa kannattaa suhtautua vähän varauksella ja pitää muistaa että on niin paljon erilaisia näkemyksiä ja tapoja toimia!

 
Kyllä nyt vastasyntynyt nukahtelee minne sattuu ja useimmiten rinnalle. Ne nukkumis- ja nukuttamisrutiinit voi hyvin ottaa käyttöön siinä 4 kuukautisena. Siis mielestäni. Nauti pikkunyytistä, anna läheisyyttä, 4 viikkoinen on vielä ihan vastasyntynyt ja nauttii äidin lämmöstä. Onnea vauvasta!
 
Joskus tuo neuvominen siellä sairaalassa jää vähemmälle, meillä ainakin kävi ihan samoin, ettei kukaan oikein kertonut mistään mitään. Mummutkin vaan sanoivat että "ei siinä vauvanhoidossa muuta kuin että välillä syöttää ja vaihtaa vaippaa ja pistää nukkumaan", no sen verran olisin osannut itsekin arvata... Mutta ihan hyvin lopulta pärjättiin vaikka kantapään kautta opeteltiin kaikki. Toisen, pian syntyvän, vauvan kanssa toivon osaavani jo tehdä asiat vähän helpommin. Mutta ihan hyviä neuvoja olet jo saanut ja minusta ei noin pienelle ole haittaa vaikka nukuttais tissille, kyllä sen omaan sänkyyn nukahtamisen ehtii vielä oppia vanhempanakin. Mullakin oli välillä tosi hukassa oleva olo alkuunsa pienen vauvan kanssa, mutta ne päivärytmit siitä pikkuhiljaa kehittyy ja voit varmaan jo alkaa nukuttaa päiväunia ulkona vaunuissakin jos ei ihan tulipalopakkasia ole, ulkopäikkärit rytmittää päivää aika mukavasti. Vauvan hereillä ollessa voit välillä jotain laulellakin tai näytellä kirjoista kuvia tai voitte vaikka "jumpata" (siis niin että sinä liikutat vauvan käsiä ja jalkoja, jotkut lyhyet leikkilorut on tuohon vaikka hyviä). Tsemppiä ja yritä luottaa itseesi! Kaikki menee varmasti hyvin.
 
Meillä nukahti aina aluksi rinnalle, ja siitä siirsin omaan sänkyyn. Ulkoillessa nukahti kyllä helposti vaunuihin. Sitten eräänä iltana ei vaan enää nukahtanut rinnalle vaan piti rauhoitella hyssyttää sylissä ennen sänkyyn siirtämistä. On mun tapaa kyllä ihmetelty kun edelleen hyssyttelen sylissä pian 10kk poikaa. Nyt kyllä yritetty enemmän rauhoitella sängyllä silittelemällä, jalkapohjia hieromalla, lauleskelemalla jne. Koskaan en ole kyllä kauaa nukuttamiseen kuluttanut aikaa, vaan ollaan menty kellon mukaan, kun herää päikkäreiltä arvion seuraavan nukahtamisajankohdan edellisten päivien perusteella jne. Alkuun jaksoi olla hereillä pari tuntia, nykyään tietty jo enemmän. Kyllä sen väsyneen lapsen oppii tunnistamaan haukottelusta, ja pienestä kitinästä, silmien hieromisesta jne.
 
Aloin tässä miettiä että millaisia ohjeita saatiin esikoisen aikaa ja ei kyllä sairaalasta nukkumiseen saatu mitään. Jokunen lehtinen käteen vain. En muista enää minkä verran omalta äidiltäni sain neuvoja. Pari ekaa kuukautta niiltä ajoilta ovat ihan sumun peitossa.

Kuitenkin...esikoisen nukutin aina rinnalle. Sitten nukkuvana yritin siirtää omaan sänkyyn. Ennen siirtoa saatoin pidellä tovinkin sylissä eli nukutuksena oli syli ja rinta. Meillä kuitenkin kävi niin että esikoinen heräsi aina siirrettäessä ja kun oli tottunut aina siihen rintaan, niin ei rauhoittunut enää muuten kuin että otettiin uudelleen rinnalle. Jos taas siirrettäessä heräsi, niin taas rinnalle. Sama sitten myöhemmin tuttipullon kanssa eli jos heräsi yöllä niin tutti eirauhoittanut vaan piti saada pienen pieni huikka pullosta niin saman tien sammui. Tuolloin päätin että toisen lapsen kanssa ei samaan ryhdytä, että on opittava itse nukahtamaan.

Nyt neiti 2kk nukahtaa itse omaan sänkyyn. Toki useimmiten nukahtaa rinnalle, mutta myös usein havahtuu siirrettäessä. Siirron teen heti imettämisen loputtua. Kun neiti havahtuu hereille, niin alusta alkaen ollaan annettu tutti. Tuttia saattaa tarvita käydä laittamassa suuhun toisinaan parinkin tunnin ajan ennen kuin neiti syvässä unessa. Toisinaan taas ei tarvi tutitella ollenkaan. Olen tosi tyytyväinen tilanteeseen ja toivon että nyt vältytään samanlaiselta ongelmalta mitä oli esikoisen aikaa.

Mistä tietää että on väsynyt? En muista edelleenkään miten oli esikoisen aikaa, mutta mun onneksi neidillä on ollut tarkka rytmi syntymästä alkaen. Eli mä voin melkein kellosta katsoa koska aika mennä nukkumaan. On kuitenkin havaittavissa selviä merkkejä. Silmät alkavat muuttua unisiksi, neiti viihtyy vain sylissä, nälkä alkaa tulemaan.

Meillä myös tuli heti rutiinit. Ilta alkoi sillä että valoja himmennettiin ja vaihdettiin yöpuku. Synnäriltä tultua yöpuvun vaihto yöksi on ollut rutiini (vaikkei vauva sitä tajuakaan vielä pienenä). Sitten oli ruokailut ja nukkumaan käynti. Päivällä (pimeinä päivinä) makkarissa oli hiukan enemmän valoa, jos siis on sattunut sisällä nukkumaan unia. Olen yrittänyt jo heti erottaa yön ja päivän. Yöllä jos on tarvinnut vaihtaa vaippaa, olen tehnyt sen vain pienessä valaistuksessa (yövalo), jos on ollut kakat, niin silloin valoksi vain himmeä pöytälamppu. Ja seurustelua pyrkinyt tuolloin välttää.

Ja noista muista käytännön neuvoista mitä jeps vanhempi... antoi en ole ihan samaa mieltä. Tai siis osittain olen, mutta maalaisjärkeä voi lisätä vielä lisäksi. Tosin ohjeet olivat kyllä hyvät yleisohjeet. :o)

Mä syötän vauvaa niin kauan kuin syö, tosin harvemmin ruokailut kestää yli puolta tuntia, joten tuo maks. 45min on kai ok. Tosin syötän kyllä aina kun vauva ruokaa pyytää. Meillä ei neiti suostu rinnalle ellei ole nälkä. Toisinaan ruokaillaan ½ tunnin välein (iltatankkaukset), toisinaan on 5-9 tunnin taukoja (pitkät päikkärit ja yö). Tosin kyllä jeps vanhempi... olikin maininnut että vaihteluja on. Näinhän se on, jokainen vauva on yksilö.

Vaipoista: Nykyajan vaipat ovat niin imukykyisiä että imevät useammatkin pissat ja jos iho on hyvässä kunnossa, niin kyllä vaippaa voi olla vaihtamatta kauemminkin kuin 4 tuntia. Meillä yöt (12-13h) mennään ilman vaipanvaihtoja ja jos vuorokaudessa ei tule kertaakaan kakkaa, niin 3-4 vaippaa riittä. Ja jos yöllä pienet kakat tulee kesken unien, niin ei niitä tarvi heti alkaa vaihtamaan (synnärin neuvo), tosin jos iho todella herkkä, niin silloin on hyvä vaihtaa heti.

Kyllä sen oman lapsen alkaa hiljalleen tuntea. Totuttelua vaatii, mutta kyllä siitä selviää.
 
Jaa en minäkään kyllä mitään ohjeita saanut:/ Kai ihan hyvin pärjännyt, poika nyt 10,5kk ja iloinen, vilkas tapaus.. Mutta kyllä tuo ikäisen kuuluukin nukahtaa vielä rinnalle, aika yleensä hoitaa sen rinnalle nukahtamisen pois. Ei kyllä missän nimessä saa noin pienä huudatta vaan paljon syliä, tissiä ja läheisyyttä. Minä en itse ole osannut ressata mistään kun en ole etukäteen mitään tiennyt, että se hyvä puoli siinä tietämättömyydessä on;) Ajatella että en edes tiennyt että vauva pärjää pelkällä rintamaidolla, luulin että kaikki vauvat saavat korviketta. En siis ottanut mitään ressiä imetyksestä ja se sujuikín todella hyvin, ihmettelin vain synnärillä kun vauvaa kannettiin rinnalle että eikös se juokkaan tuttipullosta;)
 
eipä ole saatu minkään valtakunnan ohjeita sairaalasta ainakaan kummankaan lapsen kohdalla, imetyksestäkin piti oikein kysymällä kysyä neuvoa.

Mut usko pois, jos mäkin oon saanu kaks lasta pysymään hengissä ja tyytyväisinä ni saat kyllä sinäkin. Äiti nimittäin ihmetteli esikoisen aikana kun sairaalasta tultuani vaihdoin vaippaa että osaat sä näköjään tuon tehdä :(. No joo. Mut kyllä se lapsi opettaa sua. Älä turhaan murehdi miten pitäs ja miten ei pitäs olla. Tee niinkuin teille hyvin on. Esikoinen ei nukahtanu pikkuisena mihinkään, vaan oli pelkkää huutoa. Ilomielin olisin antanu nukkua rinnalle jos se olis onnistunu mutta ei. Sen kanssa mentiin kantapääänkautta pakko opettaa nukahtamaan itsekseen sänkyyn. Mut tää toinen taas kyllä simahtaa tissille, havahtuu kyllä monesti kun röyhtäytän (pidän sitä tosi tärkeenä ettei sit turhaan röyhtään herää) ja sit vaan laitan sänkyyn. Mut tapoja on yhtä monta kuin tekijääkin ja jokaisen perheelle sopii erilaiset tavat. Toiset tykkää perhepedistä (mikä taas olis mulle ihan kauhistus) toiset tekee kaiken kellon mukaan, toiset osaa lukea lapsen viestejä heti että milloin nälktä/uni....

 
Ne olivatkin ne yleisohjeet, mitkä itse sain sairaalasta. Kun tarkempia ei voi oikein antaa, kun vaihtelua onkin sitten laidasta laitaan. Meillä tyttö söi 20min tasan 4tunnin välein. Kun ap sanoi, että syöttä lähes koko ajan vauvansa ollessa hereillä.

Samaten tuo pissavaipan vaihto 4 tunnin välein, oli yleisohje. Meillä taas lähes joka vaippa oli kakkavaippa, joten vaihdettiin usein vaippaa. Jotkut vauvat kakkaa lähes joka vaippaan, toiset jopa viikon välein, molemmat ihan normaalitilanteita. Joten ei tuon tarkempia ohjeita oikein voi antaa. Soveltaen aina vauvasta riippuen.

Mutta ihmettele edelleen että onko "meillä päin" sitten poikkeuksellisen hyvä opastus vauvanhoidossa. Miten hoiditte vauvaa sairaalassa? Kun meillä oli ensimmäisenä aamuna "vauvan hoito koulutus". Eli kerrottiin mitä "pitää" tehdä, näytettiin pesut, puhditukset, vaipanvaihdot, pukeminen, riisuminen. Samoin ensimmäisellä imetyskerralla, annettiin ohjeet, miten imetetään makuulleen, istualleen ja imetysote/asennot. Sekä kerrottiin nuoita yleisohjeita.

Itse kyllä sanoin sairaalassa synnytyksen jälkeen, etten osaa "mitään", en vaihtaa vaippaa, pitää sylissä jne.jne. Tuttu oli myös toisessa sairaalassa ja sama käytäntö myös siellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jeps vanhempi..:
Mutta ihmettele edelleen että onko "meillä päin" sitten poikkeuksellisen hyvä opastus vauvanhoidossa. Miten hoiditte vauvaa sairaalassa?

Samalla lailla kuin kotona sitä vauvaa hoidettiin sairaalassa. Siellä oli hoitopöytä ja vaatteita ja vaippoja ja pesuallas, itse sitten vaan yritin keksiä että mistä kohtaa kannattaisi vauvaa pidellä kiinni että saisi pestyä... Olis tietty voinut soittaa kelloa ja pyytää jonkun auttamaan, mutta sitä oli synnytyksen jälkeen jotenkin niin pihalla että aatteli vaan jotenkin et "kai mun sit kuuluu osata tätä hoitaa"... Kyllä jotain sit jossain vaiheessa kai neuvottiinkin, mutta tuntuu että meni vähän ohi ne neuvot ehkä, kun oli itse niin pyörryksissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jeps vanhempi..:
Mutta ihmettele edelleen että onko "meillä päin" sitten poikkeuksellisen hyvä opastus vauvanhoidossa. Miten hoiditte vauvaa sairaalassa? Kun meillä oli ensimmäisenä aamuna "vauvan hoito koulutus".


Ensin...ymmärsin että kyse yleisohjeista, siksi hymiö perässä. Halusin silti vain tuoda esille ettei yleisohjeita ihan tarkkaan kannata tuijottaa. Todella hienoa että jossain sairaaloissa on ohjeita annettu, täällä ne jäi itseopiskelun pariin suurimmaksi osaksi.

Muistelen lisää. Esikoisen aikaa en itse ottanut vauvaa syliin ekan vuorokauden aikana kertaakaan. Se nostettiin aina (ei syynä sektiota). Jotenkin en vain uskaltanut ja hoitajat olivat hyvin omatoimisia. Samoin ekan vuorokauden aikana tekivät kaiken, samoin seuraavana aamuna. Sitten aloin jo vaatimaan että haluan olla mukana vaipan vaihdoissa jne. Seuraavan vuorokauden oikeastaan vain katselin, miten vaihdetaan vaippa tai miten puetaan. Kolmantena vuorokautena sain vasta itse alkaa hoitamaan. Kerran tai kaksi pesin kakat, kylvetystä ei näytetty ollenkaan. Yksi hoitaja hiukan neuvoi imettämisessä. Nukkumisesta ei ollut puhetta, sairaalassa kun vauva nukkui koko ajan, jos ei sitten syönyt. Syömiseen sanottiin vain että aina pitää syöttää. Kotiin kun tultiin niin vähän oli hölmö olo, miten ekasta yöstä selvitään (vauva oli vauvalassa vikaa yötä lukuunottamatta kaikki, oltiin yhteensä 5 yötä). Kyllä sitä sitten selvittiin vaikken mitään siitä ajasta juurikaan muista.

Nyt toisella kerralla olisin ollut heti valmis hoitamaan vauvaa, mutta ei. Vasta seuraavana aamuna. Hoitajat menivät jopa toiseen huoneeseen vaihtamaan vaipat. Nyt toisella kerralla oma oloni oli todella hyvä, ihan kuin en olisi synnyttänytkään. Sormet syyhysivät kovasti lasta hoitamaan. Onneksi ensimmäisenä aamuna hoitaja sitten kysyi että haluanko itse pestä ja totta kai halusin. Sen jälkeen ei hoitajia juurikaan näkynyt. Yöhoitaja sen verran tarkisteli ja sanoi että ei yli 6 tunnin syöttötaukoja. Muuten hyvin omatoimisesti piti olla.

Kyllä meillä puhutaan että "hoitokoulutus" pidetään, mutta käytännössä jää pois. Itse pitää kokeilla ja pähkäillä. Apua saa, jos sitä tajuaa pyytää. Tai sitten toinen vaihtoehto on että itse ei saa tehdä mitään. Ristiriitaista. Tällaisia tunteita/ajatuksia on jäänyt sairaalaoloista.
 
Ai. "Meillä päin" taas kukaan "muu" ei hoida vauvaa. Vauvat eivät ole vauvalassa, ellei itse pyydä sitä ja kysy sopiiko. Nyrpeästi suhtaudutaan jos ylipäätään sitä kysyy. Kerran kysyin tuota, kun kävin suihkussa. Todella nihkeästi suhtauduttiin. Tosiaan heti tuodaan viereen ja itse hoidetaan, tosin juuri eka kerralla näytetään ja sen jälkeen olet "omillasi". Ekana yönä en osannut edes vaihtaa vaippaa.

Itsekkin olin ihan sumussa, kun en noin kahteen yöhön ollut nukkunut. Otinkin siksi "miehen muistiksi" mukaan vauvan hoitokoulutukseen, ensimmäiseksi aamuksi. Tuskin olisin itse muistanut muuten yhtään mitään.

Sen jälkeen kävin suihkussa, hakemassa kahvia tai muuta. Kun joku sisko, äiti, mies oli paikalla. Vessassa käynnin ajaksi "huonetoverit" vahtivat vauvoja. Meillä päin ei "hoitajat" hoida vauvoja, ellei ole jotain "ongelmaa".
 
Esikoisen kohdalla meillä vauvalassa oloyöt perustuivat siihen että hänellä väänsi mahassa koko ajan eikä saanut kakattua itse. Hoitajat kakattelivat poikaa siellä sitten. Päivisin kyllä oli vieressä, mutta hoitajat tulivat ottamaan siitä kahtena ekana päivänä.

Toisen kanssa nyt osastolla oikein luki että painotetaan vierihoitoon ja tällä kertaa neiti oli kaiket hetket huoneessa. Hoitajat kyllä suosittelivat että ekaksi yöksi vauvat tulisivat vauvalaan, jotta äidit saisivat hiukan toipua. Oma vointi kun oli hyvä ja neiti nukkui hyvin, niin en antanut vauvaa pois. Tosiaan voin sanoa että en antanut, kun ekaksi yöksi yritettiin lähes väkisin viedä pois.

Toisinaan hiukan ihmetyttää toi, mutta kaipa syynä on se että on resurssipulaa. Hoitajat tekevät hommat nopeammin itsenäisesti kuin alkaisivat opettamaan uutta äitiä. Tämä ei tietenkään ole oikein. Harmillista, sillä silloin helposti on epävarma olo kun kotiutuu! Näin varsinkin jos kyse ekasta lapsesta.

Mä ehdin saada varmuutta vauvan hoitoon esikoisen aikaa onneksi siellä osastolla, kun tosiaan oltiin 6 päivää osastolla. Nyt tokalla kerralla olisin ollut valmis kotiin jo samana iltana.
 
Meillä oli ihania ne hoitajat, todella todella mukavia ja huolehtivaisia. Synnytin iltapäivällä, ja vaikka olin noin päällisin puolin ihan hyvässä kunnossa, suht pirteä jne, en tajunnut mistään mitään. Kattelin sitä omaa vauvaa siinä, ja jos se heräs, silittelin vähän otsasta ja se nukahti uudestaan. Ei käyny mielessäkään, että lasta vois koittaa imettää tai vaipat vaihtaa, ennenku hoitsut kysy joko oon niin tehny. Onneksi kysyivät ;) Heti ekalla vaipanvaihtokerralla olin mukana, siis hoitsu näytti mulle missä mikin on ja selitti talon tavat, mutta ite sen vaipan vaihdoin. Imetys oli niin, että ekalla kerralla hoitsu nosti rinnalle ja autto kohdalleen ja katto, että lapsi sai kunnolla otteen, ja meni sitten, ja myöhemmin tuli kattoon, oonko saanu röyhtäytettyä. Sitten käski soittaa kelloa, kun imetän seuraavan kerran, niin hän näyttää toisen asennon. Jne. Kylvetystä ei opetettu muuten ku piti katsoo se videolta, siihen ei kuulemma ole aikaa, eikä pieniä tarvi heti kylvettääkään. Sen verran, että yks hoitsu pesi mun pitkätukkasen tytön hiukset, ku sille oli vaan heti pantu hattu päähän syntymän jälkeen, ja se veri + muu "töhkä" oli ikävästi kuivunu sellaseksi kakuksi siihen tukkaan. Mutta sitä siis ei ite tarvinu tehdä. Aina hoitsut huolehti, että meillä oli huoneessa juomista, ja tulivat ruoka-ajoistaki muistuttamaan, että me utusimmatki tajuttiin käydä syömässä. Lapset oli vierihoidossa, eikä vauvalaa ollu koko osastolla, mutta sinne sai sinne hoitsujen taukohuoneen edustalle käydä parkkaamassa lapsensa, jos tarve tuli. Ite en käyttäny tätä "tarjousta", mutta huonekaveri oli niin unen tarpeessa, että nukku ekan yön läpi tällä tavalla. Hän ei imettäny ollenkaan, vaan lapsesta oli määräkin tulla pullolapsi, eli hoitsut sitten oli antaneet pullonkin, vaikka huonekaveri oli sanonu, että herättävät kun vauvalla on nälkä. Ne hoitsut nyt sitte arvioi kuitenki, että hän oli niin unen tarpeessa, että sen yhen yön voivat lapsen syöttääki.. :) Ennenku saatiin lupa lähteä kotiin, piti käydä kotiutuskeskustelussa, isi oli siinä mukana. Siinä vielä läpikäytiin kaikki, että oonko ymmärtäny ja osaanko jne. Todella monta kysymystä vielä tuli mieleen siinäkin! Ja tosiaan ku isi oli siinä mukana, se oli tosi hyvä juttu. Ei voinu hänkään väittää yhtään mistään, ettei osaa ;)
 

Yhteistyössä