Vauvan tulo ja parisuhdeongelmat

[Kohta yh?]

Meillä oli miehen kanssa aiemmin hyvä suhde, viihdyimme yhdessä, pystyimme puhumaan kaikesta, arki toimi hyvin, seksikin pelasi, sekä myös hellyyttä ja läheisyytta oli riittävästi, olimme kerrassaan onnellinen pariskunta.

Kun aloin odottaa vauvaa, onni jatkui- hankimme yhdessä vauvatarvikkeita ja suunnittelimme mitä kaikkea kivaa teemme yhdessä kun vauva syntyy.

Mutta sitten kun vauva syntyi, kaikki muuttui. Vauva kärsi koliikista syntymästään asti, ja koliikin mentyä ohitsekin hän on luonteeltaan vaativa vauva.

Ilman muuta olemme onnellisia vauvastamme, emmekä kadu sitä että sen hankimme, varsinkaan kun se ei ollut meille helppoa- olemme kärsineet vuosia lapsettomuudesta, ennenkuin lopulta hoidoilla tärppäsi.

Mutta nyt parisuhteemme tila lievästi ilmaistuna huolestuttaa minua, sillä se on mennyt surkeaksi. Vauva on nelikuinen, ja miestä ei enää kotona juuri näy- enkä ihmettelekään yhtään, sillä vauva itkee ja kitisee jatkuvasti, ja minä olen kireä ja kiukkuinen, koska hän on paljon poissa. Ja mitä kireämpi olen, sen enemmän hän on poissa. Tiuskimme ja kinastelemme päivittäin, mieskin on lähes aina kireä, niinkuin minäkin. Jos jompikumpi yrittää palauttaa mieleen sitä onnellista aikaamme, niin ennemmin tai myöhemmin idyllis taas särkyy soraääniin. Seksikin on jäänyt lähes kokonaan, sitä on ollut kaksi kertaa vauvan syntymän jälkeen, ja nekin loppuivat kesken, koska vauva heräsi ja alkoi huutaa.

Kaipaan seksin lisäksi hellyyttä ja läheisyyttä, mutta nekin ovat jääneet, johtuen päivittäisistä riidoista/kinoista.

Tiedän että vauvan tulo rassaa parisuhdetta, emmehän ole enää vain me kaksi, ja lisäksi univelka, koliikki jne. rassaa molempien hermoja.

Mutta mikä ihme neuvoksi, miten päästä tästä tuhoon johtavasta välien viilenemisestä, ennenkuin olemme eroamassa? Ero on käynyt mielessä jo ainakin minulla, ja sitä en todellakaan haluaisi? Olisikohan pariterapiasta apuja? Onko muille käynyt näin? Pääsittekö siitä yli vauvan kasvaessa?

En todellakaan kaipaa nyt ilkeilijöitä vastaamaan, sillä aihe on arka, ja olen ehkä vähän masentunutkin asian takia. Eli asiallisia vastauksia/ vertaistukea jos saisin, niin olisin tosi iloinen.

 

[vieras]

Te tarviitte nyt kahdenkeskistä aikaa. Saatteko vauvalle hoitajaa että pääsette syömään / kävelylle/ yöksi hotelliin ym.

 

[vieras]

Tää on aika perinteinen vastaus, mutta tarvitsisitte nyt pienen eron lapsesta, että saisitte nukkua ja olla hetken kahdestaan. Kyllä se siitä sit pikkuhiljaa lähtee, kun vauva kasvaa ja helpottuu. Sisua nainen!

 

[Snapper]

Aloita selvittämällä onko vauvan itkuisuuden takana esim allergiaa, kipuja tms. Sitten kun ne on poissuljettu/hoidossa, ulkopuolista jeesiä parisuhteen tilan parantamiseks. J atietysti molempien tulis haluta parempaa suhdetta.

 

[ni]

Vaihe menee ohi, yritä kiinnittää mieheesi huomiota ja olla ystävällinen, väsymys ja riittämättömyys ja uusi tilanne verottavat parisuhdetta - vain väliaikaisesti! Väsymys menee ohi. Ensimmäisen vauvavuoden jälkeen olette toivottavasti löytäneet sopuisan tavan jakaa mukavia hetkiä ja nauttia perheestä ja myös kahdenkeskisistä harvinaisista hetkistä. Menkää treffeille jos vain raaskit ja jutelkaa, että teille tulee helpompia aikoja?

 

[ap]

Aloita selvittämällä onko vauvan itkuisuuden takana esim allergiaa, kipuja tms. Sitten kun ne on poissuljettu/hoidossa, ulkopuolista jeesiä parisuhteen tilan parantamiseks. Ja tietysti molempien tulis haluta parempaa suhdetta.

Itkuisuuden syyn selvittämiseksi on tehty kaikki voitava. Eli allergiatestejä, vauvahierontaa, vyöhyketerapiaa, maitohappobakteereja, Cuplaton/Disflatyl, muutama yksityislääkärillä käynti jne. Juuri viime viikolla lääkäri totesi vauvan täysin terveeksi, ja sanoi ettemme voi tehdä enempää kuin odottaa että hän kasvaa, ja sitä myötä itkuisuus vähenee.

 

[ap]

Vaihe menee ohi, yritä kiinnittää mieheesi huomiota ja olla ystävällinen, väsymys ja riittämättömyys ja uusi tilanne verottavat parisuhdetta - vain väliaikaisesti! Väsymys menee ohi. Ensimmäisen vauvavuoden jälkeen olette toivottavasti löytäneet sopuisan tavan jakaa mukavia hetkiä ja nauttia perheestä ja myös kahdenkeskisistä harvinaisista hetkistä. Menkää treffeille jos vain raaskit ja jutelkaa, että teille tulee helpompia aikoja?

Tuo onkin jännää, kun usein kumpikin yritämme olla toisillemme ystävällisiä. Oikein huomaan sen miehestäkin. Mutta sitten tulee kuin huomaamatta joku pikku juttu, ja siinä sitä taas ollaan, keskellä riitaa tai kinaa. :-(

Täytyy vain tosiaan toivoa että tämä vaihe menee ohi kun vauva kasvaa, ja toivoa että jaksamme siihen asti yhdessä.

 

[hinni]

Meillä itkuisella "koliikki/vaativalla"- vauvalla paljastui myöhemmin allergiat. Ilmeisesti jatkuvat mahakivut itkettivät lasta ja kun ruokavalio saatiin kuntoon ei lapsi ollutkaan vaativa luonteeltaan.

Melkein kaikilla pareilla vauva-aika on raskasta parisuhteelle. Kuvailemasi ongelmat ovat todella yleisiä. Jossakin juuri sanottiin, että alle 2-vuotiaiden lasten vanhempien erot pitäisi kieltää lailla (jos suhteessa ei ole päihdeongelmaa, väkivaltaa tns. ).

Yrittäkää löytää pieniä iloja arjesta ja keskutelkaa. Jutelkaa siitäkin, että tämä on väliaikaista ja lapsen kasvaessa aikaa parisuhteelle jää enemmän.

 

[hinni]

Aloita selvittämällä onko vauvan itkuisuuden takana esim allergiaa, kipuja tms. Sitten kun ne on poissuljettu/hoidossa, ulkopuolista jeesiä parisuhteen tilan parantamiseks. Ja tietysti molempien tulis haluta parempaa suhdetta.

Itkuisuuden syyn selvittämiseksi on tehty kaikki voitava. Eli allergiatestejä, vauvahierontaa, vyöhyketerapiaa, maitohappobakteereja, Cuplaton/Disflatyl, muutama yksityislääkärillä käynti jne. Juuri viime viikolla lääkäri totesi vauvan täysin terveeksi, ja sanoi ettemme voi tehdä enempää kuin odottaa että hän kasvaa, ja sitä myötä itkuisuus vähenee.

Hyvä, että lasta on tutkittu itkuisuuden syyn selvittämiseksi. Allergiatestitkään eivät valitettavasti ole mikään varmuudella toimiva keino allergioiden löytymiseen. Monella lapsella allergiat löytyvät altistuksilla, vaikka veri- ja ihokokein allergioita ei ole löydettykään. Ehkä teillä ei allergioita ole, mutta nekin kannattaa pitää mielessä yhtenä vaihtoehtona testeistä huolimatta. Eli tarkkailkaa silti, jos vaikka jotkut ruoka-aineet omassa tai vauvan ruokavaliossa lisäävät itkuisuutta.

:hug: