A
avuton :(
Vieras
Hei,
olisikohan kenelläkään kokemusta seuraavasta tai jotain neuvoja, niitä todella nyt kaivattaisiin. Meillä on 4 viikkoa vanha vauva ja pienen tuskat näyttävät kaiken aikaa lisääntyvän. Luulen, että vaivana on todella kovat vatsakivut. Olemme käyttäneet vauvaa jo lääkärissä ja olemme menossa taas ensi viikolla uuudestaan. Mitään apua emme sitä kautta ole toistaiseksi saaneet. Vauva kuitenkin vaikuttaa ulospäin terveeltä ja paino on noussut. Mutta....oikeastaan kaiken hereillä olo aikansa vauva vain vääntelehtii kivuista, itkee suoraa huutoa tai ""ähisee"" muuten tuskaisesti.
Kivut helpottavat aina hetkeksi ja vauva ""sammuu"". Mutta herää pian taas kipuihin. Silloin tällöin on vauva pystynyt nukkumaan n. 2 tuntia, normaalisti torkahtaa vain hetkeksi. Aina syömisen jälkeen (vauva nyt kokonaan korvikkeella, koska tuskaisista yrityksistä imetys ei vain ole onnistunut) vauva ikäänkuin kakoo, yrittää tavallaa oksentaa, mutta pulauttelee kuitenkin tosi harvoin. Vauva ei ikinä rauhoitu syömisen jälkeen vaan alkaa vähintää tunnin vääntelyt. Toisaalta ne vääntelyt voivat tulla ilman syömistäkin. Vauvan vatsa on lisäksi tosi kovalla ja toimii vain kerran päivässä.
Olemme kokeilleet jo kaikkea, mitä mieleen on tullut. Apua eivät ole tuoneet eri korvikkeet (kokeiltu nyt tutteli, nan, almiron pepti), kaikki tipat (cuplaton, reladrops...), ummetukseen mallasuute, hierontaa, kylvetystä, kapalointia.....MUTTA EI! Tuoreen äidin olo alkaa olemaan todella epätoivoinen, kun mikään ei auta. On sydäntä särkevää katsella pienen huutoa ja kipristelyä päivästä toiseen ja apua ei saa mistään. Silloin kun on pahimmat huudot päällä, mikään ei saa huutoa loppumaan, huuto loppuu vasta kun vauva todella väsyy huutamaan (huuto kestää kerralla puolesta tunnista pariin kolmeen tuntiin...)
En tiedä onko tämä koliikkia vai mitä, mutta tämä ei ajoitu iltaan vaan kestää ympäri vuorokauden ja alkoi jo laitoksella.
Kertokaa ihmeessä vinkkejä, jos teillä on edes jostain vähänkin vastaavasta kokemusta. Tuntuu vaan siltä, että tämä EI voi olla normaalia, eihän noin pieni saa tätä menoa edes riittävästi lepoa kun huutaa vaan tuskaansa...
olisikohan kenelläkään kokemusta seuraavasta tai jotain neuvoja, niitä todella nyt kaivattaisiin. Meillä on 4 viikkoa vanha vauva ja pienen tuskat näyttävät kaiken aikaa lisääntyvän. Luulen, että vaivana on todella kovat vatsakivut. Olemme käyttäneet vauvaa jo lääkärissä ja olemme menossa taas ensi viikolla uuudestaan. Mitään apua emme sitä kautta ole toistaiseksi saaneet. Vauva kuitenkin vaikuttaa ulospäin terveeltä ja paino on noussut. Mutta....oikeastaan kaiken hereillä olo aikansa vauva vain vääntelehtii kivuista, itkee suoraa huutoa tai ""ähisee"" muuten tuskaisesti.
Kivut helpottavat aina hetkeksi ja vauva ""sammuu"". Mutta herää pian taas kipuihin. Silloin tällöin on vauva pystynyt nukkumaan n. 2 tuntia, normaalisti torkahtaa vain hetkeksi. Aina syömisen jälkeen (vauva nyt kokonaan korvikkeella, koska tuskaisista yrityksistä imetys ei vain ole onnistunut) vauva ikäänkuin kakoo, yrittää tavallaa oksentaa, mutta pulauttelee kuitenkin tosi harvoin. Vauva ei ikinä rauhoitu syömisen jälkeen vaan alkaa vähintää tunnin vääntelyt. Toisaalta ne vääntelyt voivat tulla ilman syömistäkin. Vauvan vatsa on lisäksi tosi kovalla ja toimii vain kerran päivässä.
Olemme kokeilleet jo kaikkea, mitä mieleen on tullut. Apua eivät ole tuoneet eri korvikkeet (kokeiltu nyt tutteli, nan, almiron pepti), kaikki tipat (cuplaton, reladrops...), ummetukseen mallasuute, hierontaa, kylvetystä, kapalointia.....MUTTA EI! Tuoreen äidin olo alkaa olemaan todella epätoivoinen, kun mikään ei auta. On sydäntä särkevää katsella pienen huutoa ja kipristelyä päivästä toiseen ja apua ei saa mistään. Silloin kun on pahimmat huudot päällä, mikään ei saa huutoa loppumaan, huuto loppuu vasta kun vauva todella väsyy huutamaan (huuto kestää kerralla puolesta tunnista pariin kolmeen tuntiin...)
En tiedä onko tämä koliikkia vai mitä, mutta tämä ei ajoitu iltaan vaan kestää ympäri vuorokauden ja alkoi jo laitoksella.
Kertokaa ihmeessä vinkkejä, jos teillä on edes jostain vähänkin vastaavasta kokemusta. Tuntuu vaan siltä, että tämä EI voi olla normaalia, eihän noin pieni saa tätä menoa edes riittävästi lepoa kun huutaa vaan tuskaansa...