vauvojen/lasten ruokailu ja nukkuminen

[vikuri]

Olen lueskellut joitain "vauvaoppaita", lehtiä ja seuraillut mm. tätä palstaa.

Olen saanut sellaisen kuvan, että nykyään vauvan/lapsen nukkumis- ja ruokailutottumuksia pidetään aika pitkälti sisäsyntyisinä, siis varsinkin tosiaan vauvoilla. Jotkut nukkuvat hyvin, heräilemättä ja toiset taas eivät nukahda "millään" ja heräilevät usein. Samoin ruokailussa, toiset tykkäävät syödä, toiset eivät siitä niin välitä, ovat pienenpiruokaisia, eikä siihen voi oikein vaikuttaa.

Ok.

Jos näin on, niin miksi nukumiseen/nukuttamiseen ja ruokailuun suhtaudutaan niin eri tavalla?

Nykyään lapsen pitää antaa syödä sen verra kun se haluaa. Ei saa pakottaa, ei saisi houkutella eikä lahjoa ruokailun suhteen. Ruoka-ajat on oltava, lapselle tarjotaan ruoka, mutta jos ei häntä kiinnosta niin sitten vaan odotetaan seuraavaa ruoka-aikaa. Olen käsittänyt, että pöydässä väkisin istuttaminen, periaatteella "pöydästä saa poistua kun olet syönyt" ei ole hyvä juttu myöskään.

Mutta kun puhutaan nukkumisesta, niin silloin lapsi pitäisi jotenkin "pakkonukuttaa" esim päiväunille. Illallakin tulisi olla nukkumaanmenoaika ja sitten lapsi sänkyyn ja sielä sitten pidetään niin kauan kunnes, hän nukahtaa. Tapahtuuhan se toki jossain vaiheessa( niinkun varmaan lapsi myös söisi viimeistään tunnin tai parin päästä jos pidettäisiin ruokapöydän ääressä..)

Mutta siis miksi ruokailussa esim käytetään usein sanontaa "ei lapsi itseään nälkään tapa" tai "kyllä se sitten syö kun on tarpeeksi nälkä". Mitäs jos sanoisi "ei lapsi itseään väsymykseen tapa" tai "kyllä se sitten nukahtaa kun tarpeeksi nukuttaa"

Miksi lapsen oletetaan itse tietävän koska on nälkä jos hän ei tunnista väsymystä?

En oikein tiedä mitä vastausta odotan, mutta tämä on vain häirinnyt mieltäni jonkun aikaa. Minulla kun on lapsi, joka ei syömisestä ole koskaan välittänyt ja nyt hän on alkanut myös kiukkuamaan päikkäreitä vastaan.. Lapsen "pakkonukuttaminen" tuntuu niin oudolta, kun ei ole koskaan oikein saanut lasta houkutella/pakottaa syömäänkään.

 

[vrs]

Meillä ei pakoteta syömään eikä nukkumaan -> Koskaan ei ole ruokailun tai nukkumisen kanssa ollut ongelmia.

En käsitä, miten joudutaan esim sellaisenn tilanteeseen, että leikki-ikäisen kanssa on tapeltava joka ilta nukkumaanmenosta, nukutetaan tuntitolkulla ja karjutaan ja uhkaillan. Siinä on jo paljon aikaisemmin lähdetty huonolle polulle, tuollainen tilanne ei päivässä kehity. Itse uskon, että meillä suuri tekijä on ollut perhepeti: nukkuminen on aina ollut mukavaa, eikä koskaan ole tullut hylätyksi yksin pimeään. Lapset saivat itse tehdä päätöksen siirtyä lastenhuoneeseen ja omiin sänkyihin ja saavat milloin vain silti tulla kainaloon.

 

[leijona76]

Olen lueskellut joitain "vauvaoppaita", lehtiä ja seuraillut mm. tätä palstaa.

Olen saanut sellaisen kuvan, että nykyään vauvan/lapsen nukkumis- ja ruokailutottumuksia pidetään aika pitkälti sisäsyntyisinä, siis varsinkin tosiaan vauvoilla. Jotkut nukkuvat hyvin, heräilemättä ja toiset taas eivät nukahda "millään" ja heräilevät usein. Samoin ruokailussa, toiset tykkäävät syödä, toiset eivät siitä niin välitä, ovat pienenpiruokaisia, eikä siihen voi oikein vaikuttaa.

Ok.

Jos näin on, niin miksi nukumiseen/nukuttamiseen ja ruokailuun suhtaudutaan niin eri tavalla?

Nykyään lapsen pitää antaa syödä sen verra kun se haluaa. Ei saa pakottaa, ei saisi houkutella eikä lahjoa ruokailun suhteen. Ruoka-ajat on oltava, lapselle tarjotaan ruoka, mutta jos ei häntä kiinnosta niin sitten vaan odotetaan seuraavaa ruoka-aikaa. Olen käsittänyt, että pöydässä väkisin istuttaminen, periaatteella "pöydästä saa poistua kun olet syönyt" ei ole hyvä juttu myöskään.

Mutta kun puhutaan nukkumisesta, niin silloin lapsi pitäisi jotenkin "pakkonukuttaa" esim päiväunille. Illallakin tulisi olla nukkumaanmenoaika ja sitten lapsi sänkyyn ja sielä sitten pidetään niin kauan kunnes, hän nukahtaa. Tapahtuuhan se toki jossain vaiheessa( niinkun varmaan lapsi myös söisi viimeistään tunnin tai parin päästä jos pidettäisiin ruokapöydän ääressä..)

Mutta siis miksi ruokailussa esim käytetään usein sanontaa "ei lapsi itseään nälkään tapa" tai "kyllä se sitten syö kun on tarpeeksi nälkä". Mitäs jos sanoisi "ei lapsi itseään väsymykseen tapa" tai "kyllä se sitten nukahtaa kun tarpeeksi nukuttaa"

Miksi lapsen oletetaan itse tietävän koska on nälkä jos hän ei tunnista väsymystä?

En oikein tiedä mitä vastausta odotan, mutta tämä on vain häirinnyt mieltäni jonkun aikaa. Minulla kun on lapsi, joka ei syömisestä ole koskaan välittänyt ja nyt hän on alkanut myös kiukkuamaan päikkäreitä vastaan.. Lapsen "pakkonukuttaminen" tuntuu niin oudolta, kun ei ole koskaan oikein saanut lasta houkutella/pakottaa syömäänkään.

Meil ei syömään oo pakotettu mut nukkumaan laps ei mee ilman että laitetaan. Päikkärit olleet tosi vaikeita jo vauvana ja samaten yöunet. Pantava sinne sänkyyn tai se keikkaa vaan pystyssä sinnillä. Tätä ollu melkein 5v ja nyt se nukahtaa itse kun saa melatoniinia ja kykenee siihen. Menee tosiaan nukkumaan kun siltä tuntuu.
Lapset ovat hyvinkin erilaisia tuossakin nukkuma asiassa eikä kaikki todellakaan mee vaan ite sänkyyn ja nukahda. Eli se että ei mee sänkyyn, ei suinkaan meinaa välttämättä meinaa sitä etteikö tunnistaisi väsymystä.

 

[vikuri]

Jos koskaan ei ole ollut ongelmia noiden asioiden suhteen, niin ei sitä varmaan ole koskaan tarvinnut edes miettiä "pakottamista".

Mä en tarkoittanut "pakkonukuttamisella" uhkailuja tai huutoa, jotka ovat varmasti täysin turhia, vaan sitä, että lapsi siirretään uudestaan ja uudestaan ja uudestaan sänkyyn makaamaan ja odottamaan unen tuloa.

 

[leijona76]

Meillä ei pakoteta syömään eikä nukkumaan -> Koskaan ei ole ruokailun tai nukkumisen kanssa ollut ongelmia.

En käsitä, miten joudutaan esim sellaisenn tilanteeseen, että leikki-ikäisen kanssa on tapeltava joka ilta nukkumaanmenosta, nukutetaan tuntitolkulla ja karjutaan ja uhkaillan. Siinä on jo paljon aikaisemmin lähdetty huonolle polulle, tuollainen tilanne ei päivässä kehity. Itse uskon, että meillä suuri tekijä on ollut perhepeti: nukkuminen on aina ollut mukavaa, eikä koskaan ole tullut hylätyksi yksin pimeään. Lapset saivat itse tehdä päätöksen siirtyä lastenhuoneeseen ja omiin sänkyihin ja saavat milloin vain silti tulla kainaloon.

Meilläkin oli perhepedissä jo laitoksella jne, silti lapsi ei nukkunut ja sekin vähä työn ja tuskan takana. Omaan sänkyyn ja huoneeseen siirtyi itkuitta eli oikeissa kohdin. Eli ei auttanu perhepeti jne meillä. Kaikissa perheissä on omanlaisensa tilanne.
Nyt poika on kohta 5v ja tosiaan tuon melatoniinin sai että nukkumiseen tulis järkeä. Nukkuu vihdoinkin ilman iltakausien yritystä. Viereen saa tulla, muttei tule kun kipeänä tai nähtyään pahaa unta. Eli todella harvoin.

 

[Orion-]

Meillä ei oo 1v4kk ikäinen taas muutamaan päivään nukkunu päiväunia ollenkaan. Kun ei nukahda ni olkoot nukkumatta... Nukahtaapa illalla sitte ajoissa ja helposti.

 

[vrs]

Jos koskaan ei ole ollut ongelmia noiden asioiden suhteen, niin ei sitä varmaan ole koskaan tarvinnut edes miettiä "pakottamista".

Mä en tarkoittanut "pakkonukuttamisella" uhkailuja tai huutoa, jotka ovat varmasti täysin turhia, vaan sitä, että lapsi siirretään uudestaan ja uudestaan ja uudestaan sänkyyn makaamaan ja odottamaan unen tuloa.

Kun mun mielestä valtaosa niistä ongelmista luodaan ihan itse. Meillä on pidetty perjaatteena, että koskaan ei ole pakko syödä tai nukkua, jos ei ole nälkä tai väsytä. Sänkyyn mennään vasta, kun nukuttaa. On meillä säännöllinen nukkumaanmenoaika, mutta se on katsottu lasten luontaseen rytmiin sopivaks. Sängystä ei pois rampata ja sitä ei koskaan oo yritettykään, koska tietävät, ettei sängyssä mikään pakko ole olla, vaan sinne saa ihan omasta halustaan mennä lepäämään (ja niin myös usein tekevät).

 

["vieras"]

Kun mun mielestä valtaosa niistä ongelmista luodaan ihan itse. Meillä on pidetty perjaatteena, että koskaan ei ole pakko syödä tai nukkua, jos ei ole nälkä tai väsytä. Sänkyyn mennään vasta, kun nukuttaa. On meillä säännöllinen nukkumaanmenoaika, mutta se on katsottu lasten luontaseen rytmiin sopivaks. Sängystä ei pois rampata ja sitä ei koskaan oo yritettykään, koska tietävät, ettei sängyssä mikään pakko ole olla, vaan sinne saa ihan omasta halustaan mennä lepäämään (ja niin myös usein tekevät).

No meillä taas on kyllä ihan ruoka-ajat, muulloin ei ruokaa tipu. Ja päikkäreille ja yöunille mennään myös siten, että yöunet ei venähdä vaan viimeistään ysiltä ollaan unten mailla, yleensä ilman taisteluita mutta joskus hieman taistelun kanssa.

Tämäkin on ihan eri juttu niissä perheissä, joissa lapset joutuvat aamulla heräämään hoitoon ja aikuiset töihin. Ei silloin vaan voi elää kuten pellossa, en käsitä miksi sinä et sitä ymmärrä. Ei ilmeisesti ole töissä?

 

[vrs]

[QUOTE="vieras";27142321]No meillä taas on kyllä ihan ruoka-ajat, muulloin ei ruokaa tipu. Ja päikkäreille ja yöunille mennään myös siten, että yöunet ei venähdä vaan viimeistään ysiltä ollaan unten mailla, yleensä ilman taisteluita mutta joskus hieman taistelun kanssa.

Tämäkin on ihan eri juttu niissä perheissä, joissa lapset joutuvat aamulla heräämään hoitoon ja aikuiset töihin. Ei silloin vaan voi elää kuten pellossa, en käsitä miksi sinä et sitä ymmärrä. Ei ilmeisesti ole töissä?[/QUOTE]

Meidän lapset ei koskaan ole yli yhdeksää valvoneet, harvoin yli kahdeksaakaan. Heräävät seiskalta viimeistään. Ihan pellossa elävät joo.

 

["vieras"]

Meidän lapset ei koskaan ole yli yhdeksää valvoneet, harvoin yli kahdeksaakaan. Heräävät seiskalta viimeistään. Ihan pellossa elävät joo.

Ja koska teidän lapset ei valvo, niin jos joillakin valvoo ja täytyy erikseen nukuttaa, niin se on itse tehty ongelma?

 

[vrs]

[QUOTE="vieras";27143389]Ja koska teidän lapset ei valvo, niin jos joillakin valvoo ja täytyy erikseen nukuttaa, niin se on itse tehty ongelma? [/QUOTE]

Jos ne lapset pistää hanttiin, eikä halua nukkumaan ja nukuttamiseen menee paljon aikaa ja vaivaa, niin kyllä.

 

[Gccjyf]

Kyllä meidän 1,5 v pitää valillä viedä vastoin tahtoaa sänkyyn. Muuten sen kävelystä tulee niin horjuvaa, että on vaaraksi itselleen. Törmäilee kulmiin ja kompuroi väsyneenä.

 

["mamaa"]

Jos ne lapset pistää hanttiin, eikä halua nukkumaan ja nukuttamiseen menee paljon aikaa ja vaivaa, niin kyllä.

Ei se nyt aina ihan niinkään ole.

Mä olen aikuinen, joka ennen 25-vuotissynttäreitään ei olisi ikinä nukkunut eikä syönyt. Liian hauskaa tämä elämä, että olisi ehtinyt tuhlata sitä em. toimintoihin. Jo lapsena pistin kaikin keinoin hanttiin nukkumaan menolle.

Oma lapseni nukkuu perhepedissä ja nukutetaan lempeästi. Ruokaa saa kun on nälkä, eikä syömään pakoteta. Imetin pitkään ja meillä on oikein terve ja läheinen suhde. Silti tuo mukelo ei menisi ikinä nukkumaan jos ei lempeästi pakottaisi... Tosin nukutus kestää 10 minuuttia suunnilleen, joten varmaan aika oikeaan aikaan meneekin. Kyllä silti kaikin keinoin yrittää ettei sinne nukkumaan tarvitsisi mennä ja vielä viimeisillä voimillaankin yrittää kaikkea.

 

["vieras"]

Jos ne lapset pistää hanttiin, eikä halua nukkumaan ja nukuttamiseen menee paljon aikaa ja vaivaa, niin kyllä.

Eli parempi antaa valvoa vaikka puolilleöin ja herättää sitten aamulla kuitenkin seiskalta? Ja menee koko seuraava päivä ihan harakoille. Ja jos tilanne toistuu, niin alkaa tulla univelkaa ja se on sun mielestä ihan ok?

Tiedätkö, että osa lapsista voi iltaisin ihan testailla vanhempia kun ollaan laittamassa niitä nukkumaan? Meillä pikkumiehellä ikää vasta 1v10kk ja menee melkein joka ilta mukisematta ysiltä sänkyyn, aamulla kuitenkin seiskalta on jo herätys. Kuitenkin saattaa joku ilta harata nukkumaanmenoa vastaan ja jos joskus ollaan annettu valvoa pidempään, niin seuraava ilta on vielä pahempi. Kun taas ollaan pidetty nukkumaanmenoajasta kiinni vaikka lapsi vastustelisikin, niin menee seuraavina iltoina taas kiltisti ysiltä nukkumaan. Näetkö meidän toimintamallissa siis jotain korjattavaa?

 

[misStar]

Meillä ei "pakko" syötetä mutta "pakko"nukutetaan.

Ihan sen takia, että ruoan voi helposti syödä sitten muutaman tunnin päästä uudestaan mutta unen kanssa on vähän eri asia.
Jos ei laita päiväunille, ei illasta tulisi mitään..on sitten niin kiukkuinen. Illalla valvoisi niin pitkään kuin me, jos saisi itse valita koska ei halua mennä nukkumaan jos äiti ja isäkään ei mene. Ja me taas halutaan olla hetki kahdestaankin. Ja toiseksi sitten, jos valvois puolille öin, niin olis aamulla ihan väsynyt ja nukkuisi päivällä älyttömän pitkät päikkärit (tyyliin 3-4 tuntia).

Vaikka ei meillä sinänsä mitään ongelmia ole ton nukkumisenkaan kanssa mutta ton takia se on musta eriasia kuin syöminen. Ihmiset vaan elää tietyssä rytmissä tässä maailmassa.

 

[vrs]

[QUOTE="vieras";27144172]Eli parempi antaa valvoa vaikka puolilleöin ja herättää sitten aamulla kuitenkin seiskalta? Ja menee koko seuraava päivä ihan harakoille. Ja jos tilanne toistuu, niin alkaa tulla univelkaa ja se on sun mielestä ihan ok?

Tiedätkö, että osa lapsista voi iltaisin ihan testailla vanhempia kun ollaan laittamassa niitä nukkumaan? Meillä pikkumiehellä ikää vasta 1v10kk ja menee melkein joka ilta mukisematta ysiltä sänkyyn, aamulla kuitenkin seiskalta on jo herätys. Kuitenkin saattaa joku ilta harata nukkumaanmenoa vastaan ja jos joskus ollaan annettu valvoa pidempään, niin seuraava ilta on vielä pahempi. Kun taas ollaan pidetty nukkumaanmenoajasta kiinni vaikka lapsi vastustelisikin, niin menee seuraavina iltoina taas kiltisti ysiltä nukkumaan. Näetkö meidän toimintamallissa siis jotain korjattavaa?[/QUOTE]

Ei se lapsi valvo puolille öin, jos herää seiskalta, JOS on saanu itse kehittää unirytminsä ja kokee nukkumisen positiivisena asiana. Nukkuminen on yhtä luonnollista ku esim pissaaminen, ongelmia tulee lähinnä vaan tekemällä. Enkä usko että lapsi mitään testailisikaan, ellei koko nukkumisasiasta olisi tehty jotain Tapahtumaa.

 

["vieras"]

Ei se lapsi valvo puolille öin, jos herää seiskalta, JOS on saanu itse kehittää unirytminsä ja kokee nukkumisen positiivisena asiana. Nukkuminen on yhtä luonnollista ku esim pissaaminen, ongelmia tulee lähinnä vaan tekemällä. Enkä usko että lapsi mitään testailisikaan, ellei koko nukkumisasiasta olisi tehty jotain Tapahtumaa.

Voi kun meillä valvoo, jos sille päälle sattuu. Hän on nimittäin LAPSI, eikä ymmärrä ajan päälle eikä siis sitä, että aamulla on aikainen ylösnousu. Vai ymmärsitkö itse kelloa alle 2-vuotiaana?

Ja sun on ihan turha "opettaa" kenellekään miten lapset nukkuu, kun eikö ne sun lapset nukkuneet tissi suussa 2-vuotiaiksi? Vai muistanko oikein? Meillä on nukkunut ilman yösyöttöjä puolivuotiaasta, joten mieluummin otan tämän mun tilanteen ja kerran-pari kuukaudessa vien lapsen vaikka väkisin ysiltä sänkyyn.

 

[vrs]

[QUOTE="vieras";27144498]Voi kun meillä valvoo, jos sille päälle sattuu. Hän on nimittäin LAPSI, eikä ymmärrä ajan päälle eikä siis sitä, että aamulla on aikainen ylösnousu. Vai ymmärsitkö itse kelloa alle 2-vuotiaana?

Ja sun on ihan turha "opettaa" kenellekään miten lapset nukkuu, kun eikö ne sun lapset nukkuneet tissi suussa 2-vuotiaiksi? Vai muistanko oikein? Meillä on nukkunut ilman yösyöttöjä puolivuotiaasta, joten mieluummin otan tämän mun tilanteen ja kerran-pari kuukaudessa vien lapsen vaikka väkisin ysiltä sänkyyn. [/QUOTE]

Mulla on kaks lasta; yks pitkään imetetty ja yks vaan 9kk imetetty. Päättele siitä miten ne on "nukutettu", ku samaa kaavaa on molempien kanssa noudatettu.

Lapsen ei tarvitse osata kelloa, vaan antaa seurata omaa kehoaan ja omia tarpeitaan. Jos antaa aina ennen nukutetun 2v:n valvoa, valvoohan se. Mutta jos alunalkaen ei sille tielle ole lähtenyt, että muu taho määrää ruumiintoiminnot, on lapsi kykeneväinen tunnistamaan väsymyksensä. Toki jos ajattelee vain sitä omaa pikku pilttiään, joka aina on pistetty kasilta petiin, väsytti tai ei, voi olla vaikea avartaa ajatusmaailmaansa siihen, että ehkä itse on kuoppansa mennyt kaivamaan.

 

["vieras"]

Mulla on kaks lasta; yks pitkään imetetty ja yks vaan 9kk imetetty. Päättele siitä miten ne on "nukutettu", ku samaa kaavaa on molempien kanssa noudatettu.

Lapsen ei tarvitse osata kelloa, vaan antaa seurata omaa kehoaan ja omia tarpeitaan. Jos antaa aina ennen nukutetun 2v:n valvoa, valvoohan se. Mutta jos alunalkaen ei sille tielle ole lähtenyt, että muu taho määrää ruumiintoiminnot, on lapsi kykeneväinen tunnistamaan väsymyksensä. Toki jos ajattelee vain sitä omaa pikku pilttiään, joka aina on pistetty kasilta petiin, väsytti tai ei, voi olla vaikea avartaa ajatusmaailmaansa siihen, että ehkä itse on kuoppansa mennyt kaivamaan.

Kaikki lapset ei älyä omia tarpeitaan, miten et voi sitä ymmärtää? Enkä puhu nyt omastani, kuten sanoin, meillä ei ole nukuttaminen mikään ongelma kun yleensä menee illat sen saman kaavan mukaan, mutta jos joskus on ollut vaikka hektisempi päivä ja ollaan myöhemmin oltu kotona, niin ysiltä mennään sänkyyn vaikka pikkuherra olis eri mieltä. Eikä siinä ole mielestäni mitään väärin, tuossa tilanteessa lapsi ei sitä omaa tarvetta käsitä kun ei tiedosta ajankulkua kun ilta on ollut erilainen. Silloinhan aikuisten tehtävä on OHJATA lapsi tekemään oikein

 

[minnee]

Eikö se ole ihan luonnollinen osa lapsen temperamenttia tuo rytmi? Siis miten säännöllinen/epäsäännöllinen se on?

Meillä toimii sellainen "tekemällä tehty" säännöllisyys: tuntuu sopivan tuolle pikkuiselle. Mutta on aika säännöllinen rytmiltään luonnostaan, kakkakin tulee useimpina päivinä samoihin aikoihin. Ja unille (päikkäreille ja yöunille) menee aina samaan aikaan. Pienempänä oli sellainen, että jos päiväunille laitto viivästyi, saattoi nukahtaa pystyälteen syöttötuoliin tai kesken vaipanvaihdon peppua pestessä!

Mutta vaikka meillä on nukkumisten ja syömisten kanssa helppoa, se ei tarkoita, että kaikilla on tai edes tulisi olla - siis että vahemmat tekisivät jotain muka väärin. Siitä olen samaa mieltä, että mitään syömisiä, nukkumisasioita tai esim. potta-asioita ei tulisi toteuttaa väkisin vääntämällä. Mutta jokin ryhti (vaikka sitten keinotekoinen) tulisi silti olla. Ensinnäkin siksi, että mitä pienempi lapsi, sitä huonompi se on tunnistamaan omia tarpeitaan. Ei kovin pieni vielä ymmärrä, että miksi uni ja lepo ovat ihmiselle välttämättömiä tai että häntä väsyttää. Toisekseen lapsen nukkuma-aikoihin vaikuttaa koko perheen elämäntapa ja rytmi: muidenkin pitää saada levätä eikä liiaksi elää sen mukaan, mikä tarpeitaan vielä huonosti tunnistavan lapsen "fiilis" sattuu olemaan.

Ja loppuun vielä: lasten varsinaisista unihäiriöistä en tiedä mitään. Paitsi sen, että niitä on. Nekin varmasti vaikuttavat siihen, miten "helposti nukutettavia" lapset ovat.

 

[vikuri]

Kiitos vastauksista!

vrs, minkä ikäisiä sinun lapset ovat? Ja he ilmeisesti ovat unirytmiltään säännöllisiä? Entäs ruokailut sujuvatko nekin itsestään säännöllisesti, sen perus 5 kertaa päivässä, vai syövätkö lapsesi neuvolan ohjeistuksen vastaisesti. Ja mikä on sinun käsitys nukuttamisesta, tai oikeammin miten sinä toimit iltaisin, kun "et nukuta"? Siis, että menettekö kuitenkin yhdessä makkariin ja peittelet lapset, vai hakeutuvatko he omiin sänkyihin itse kun on sen aika?

Tulipa paljon kysymyksiä...

 

[tuutis]

Omasta mielestäni lapsi (nyt en siis puhu vauvasta) SÄÄNNÖLLISEN rytmin elämäänsä tunteakseen itsensä turvatuksi. Nyt en siis puhu TIETYNLAISESTA rytmistä, eli nukkumaan klo 20 ja herätys silloin ja silloin, vaan että nukkumaan ja syömään suurinpiirtein samaan aikaan. Lapsi tietää, että nyt seuraavaksi tapahtuu näin ja näin, ja jo pelkästään se luo turvaa lapselle.
En osaa kuvitella, että lapsi tuntisi turvallista oloa, jos vanhemmat sanovat "no meet nukkumaan silloin ku nukuttaa ja syöt kun on nälkä." Tulee itselle jo sellainen olo vanhempana, jos noin sanoisin, että hällä väliä. Lapsi TARVITSEE rajat. Rajojen asettamisella aikuinen näyttää lapselle, että on vastuussa lapsesta eikä lapsen itse tarvitse itsestään vastuuta kantaa (nyt en puhu 18-vuotiaasta).

Mutta tämä vain minun mielipide. Jos lapsi itse saisi päättää, kyllä se valvoisi koko yön ja söisi, kun on nälkä - ja terveyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Samalla voitaisiin mennä tähän toiseen ääripäähän, että lapsen annetaan syödä itsensä ähkyyn joka kerta, koska lapsi itse näin haluaa. Tämä taas johtaa lapsen ylipainoisuuteen. Onko sekään hyvä?
Maalaisjärki käteen.

 

["äiti86"]

Meillä on säännölliset ruoka-ajat mutta syömään ei pakoteta jos toiselle ei maistu.
Vuoden ikäinen tyttömme menee joka ilta aikalailla tasan yhdeksältä nukkumaan,
vaikkei vaikuttaisi väsyneeltä vien niihin aikoihin sänkyyn ja nukahtaa itsekseen todella nopeasti (alle 10 minuutissa).
Päikkärit nukutaan melkein poikkeuksetta klo 11.00 aikaan, ilman ongelmia.
Toiset päikkärit tyttö nukkuu monasti vielä ennen kuutta illalla,
vien sänkyyn kun alkaa hieroskelemaan silmiä/kiukkuamaan jne.
Joskus jaksaa iltaan asti ilman noita myöhempiä torkkuja.

Ollaan aika onnekkaita kun jo tosi aikasessa vaiheessa muodostu rytmit syömiselle ja nukkumiselle,
ja likka noudattaa niitä ihan pakottamatta.

 

[vrs]

Pahoittelen pätkimistä, mutten halua spämmätä koko sivua täyteen quoteja.

Eikö se ole ihan luonnollinen osa lapsen temperamenttia tuo rytmi? Siis miten säännöllinen/epäsäännöllinen se on?
........
Ensinnäkin siksi, että mitä pienempi lapsi, sitä huonompi se on tunnistamaan omia tarpeitaan.

Kyllä; jotkut lapset ovat rytmisempiä kuin toiset. Meiltä löytyy yksi kumpaakin ja on ollut mielenkiintoista seurata heidän eroavaisuuksiaan. Itse olen kokenut tuon vähemmän rytmisen paljon helppohoitoisemmaksi ja joustamiskykyisemmäksi.

Vastasyntyneet eivät mitään muuta tunnistakkaan, kuin omat tarpeensa. Se taito ei katoa, mutta häiriintyy, kun muut virikkeet "tulevat tielle". 2v tykkää enemmän leikkiä, kuin syödä eikä vielä osaa joustaa siitä "päälimmäisestä" halustaan, vaikka nälän huomaisikin. Tässä tarvitaan sitten aikuisen tukea oppimiseen, että leikkiä voi jatkaa syömisen jälkeenkin.

vrs, minkä ikäisiä sinun lapset ovat?
Ja he ilmeisesti ovat unirytmiltään säännöllisiä?
Entäs ruokailut sujuvatko nekin itsestään säännöllisesti...
Ja mikä on sinun käsitys nukuttamisesta, tai oikeammin miten sinä toimit iltaisin, kun "et nukuta"?

Pojat on nyt 4v3kk ja 2v9kk. Esikoinen on itse rytmisyys ja sekosi pienempänä jo puolen tunnin muutoksistakin, kuopus taas eläisi ihan pellossa, jos ei muun perheen rytmissä joutuisi roikkumaan mukana. Käytännössä nukkuvat 19.30-07 ja syövät yleensä aamupala-lounas-päiväruoka-iltapala rytmillä. Välipalaa harvoin haluavat.

En käsittääkseni ole väittänyt, etten nukuttaisi, mutta varon käyttämästä tuota termiä kovinkaan usein, koska siihen liittyy niin suuri väärinkäsityksen mahdollisuus. Laitan iltapalan noin 18.45 ja sen jälkeen lapset itse tapaavat jo sanoa, että väsyttää. Varsinkin kuopus hakeutuu sänkyyn lepäämään, kun on väsy, esikoinen odottaa aikuista mukaan. Jos eivät itse mene sänkyyn hammaspesun jälkeen, ehdotan että luettaisiinko jo iltasatu (se luetaan joka ilta). Sadun jälkeen laulan päivänsäde ja menninkäinen -laulun (näin on tehty aina, jo raskausaikana lauleskelin tuota) ja saatan silittää kuopusta hetken. Yleensä nukahtavat jo toisen säkeistön puolivälissä.

Omasta mielestäni lapsi (nyt en siis puhu vauvasta) SÄÄNNÖLLISEN rytmin elämäänsä tunteakseen itsensä turvatuksi. ........Lapsi tietää, että nyt seuraavaksi tapahtuu näin ja näin, ja jo pelkästään se luo turvaa lapselle.

En osaa kuvitella, että lapsi tuntisi turvallista oloa, jos vanhemmat sanovat "no meet nukkumaan silloin ku nukuttaa ja syöt kun on nälkä." Tulee itsellejo sellainen olo vanhempana, jos noin sanoisin, että hällä väliä. Lapsi TARVITSEE rajat.

Pitkälti samaa mieltä. Rajoja ihan vain rajojen vuoksi en näe järkevänä, kyllä niille joku syy ja perustelu pitää olla kuitenkin. Se, ettei pakota, ei tarkoita välinpitämättömyyttä - päinvastoin. Otetaan huomioon lapsen todelliset tarpeet, ei vain aikuisen halu määrätä.

Säännöllisyyttä aikuinen voi luoda pakottamatta. Ruoan voi kattaa joka päivä samaan aikaan ja huushollia voi ryhtyä rauhoittamaan aina esim pikkukakkosen jälkeen. Tähän ei tarvita pakottamista. Lapset on kuitenkin aika ryhmäorientoituneita ja toimivat mieluusti muiden mukana. Monesti kun vain malttaa olla liikoja komentelematta, pääty lapsi ihan itse siihen vanhemman toivomaan ratkaisuun ja näin kaikille jää parempi mieli, kuin jos asiasta olisi tarvinnut kinata.

Ei lapselle pidä sanoa "no meet nukkumaan silloin ku nukuttaa ja syöt kun on nälkä", mutta esim jos lapsi sanoo, ettei yhtään nukuta, voi hänelle vastata, ettei ole pakko nukkua, jos ei väsytä. Tämä ei vaan toimi, jos lapsi on jo tottunut siihen, ettei nukkuminen ole kivaa ja vapaaehtoista, vaan aikuisen määräämä tylsä pakko.

 

[vikuri]

Ok. Eli kaikki on vähän niinkuin samaa mieltä, mutta painotukset on vähän erilaiset.