Vehtailen netissä perheenisän kanssa

[Peppari]

Mäkin haluan viiliä ja sokeria. :|

Mä otan mieluummin hilloa, se ei narsku hampaissa niinkuin sokru

 

[online]

Mua ei ees haittais jos olis mun mies. Onkohan mussa jotain vikaa mut tollanen ei sais mua lainkaan mustasukkaiseks tai kiukkuseks, siinähän leikkii..

 

[evita]

Näistä aloituksista tulee mieleen, että mikähän vaihe lapsuudessa on jäänyt kirjoittajalta elämättä ja mitä leluja sieltä hiekkalaatikosta on mahtanut aikanaan puuttua.

Ja sitten tuo kielenkäyttö: "vehtailen netissä perheenisän kanssa". Jotenkin tulee Seiska-lehti ja muut laatujournalistiset julkaisut mieleen. Mutta mikäpä siinä, jos "vehtaaminen" on aikuiselle (?) ihmiselle jotenkin kivaa, niin siinähän sitä sitten on vaan vehdattava. :xmas:

 

[Kukkanen2]

Ei, siis kaikkein sensuelleinta ja eroottisinta tässä netissä on nimenomaan se, että täällä voi kuka tahansa olla uljas prinssi.

Oletettavasti alkuperäinen kirjoittajakin on se takapulpetin Sirpa, jonka sydän itkee joka ilta verta, koska lukiossa Tuukka ja Samu eivät huomanneet koskaan, vaikka Sirpa muisti joka aamu laittaa push-upit ja niiden sisään edellisen illan itkuiset päiväkirjasepustukset rutistettuna surullisille tolloille. Sirpa istui iltaisin kynttilänvalossa, mietti syvällisiä ja itki katkerana ja kirjoitti Harlekiiniromaaneja, joissa kaikki oli kaunista, täydellistä ja melodramaattista. "En koskaan jätä sinua, Lenore, en koskaan, en edes kuolemassani" ja kyynel vierähti Sirpan paidalle, hänen liikuttuessaan omasta verbaalisesta lahjakkuudestaan.

Edelleen iltaisin Sirpa miettii ja suunnittelee kostoaan, joka tulee tapahtumaan kun hän on viimeinkin kaunis, laiha ja menestynyt. Ja rakastettu. Edes jossain, edes netissä.



Minä rrrrrrakastan nettiä :heart:

 

[Kukkanen2]

Niin, tai sitten se on se naapurin 145-kiloinen verkkopaitaan pukeutuva Teuvo-Petri, jonka hiki haisee käytävällä kolme päivää ja jonka persvako vilkkuu kun se kävelee lähikaupalle ostamaan mäyräkoiran, hk:n sinisen lenkin, kolme litraa täysmaitoa ja neljä purkkia viiliä.

Illalla Teuvo-Petri istuu tietokoneen äärellä ja kirjoittaa yksisormijärjestelmällä sisimpiä tuntojaan ja himojaan, syöden samalla viiliä jonka päällä on kerros sokeria. Koko Teuvo-Petrin karvainen, hikinen vartalo suorastaan kihisee hekumallisten keskustelujen johdosta, jopa siinä määrin että itsekontrollin kadotessa viilikin roikkuu puoliksi leukaperillä.


Ai kun ihanaa.

Tää oli kyllä hyvä!!!
Nauran täällä yksin ääneen..

Samoin

 

[hah]

ei siis olla koskaan tavattu, eikä semmosta edes suunnitella, mutta harrastetaan jonkinlaista nettiseksiä yhden palstan kautta iltasin.
Molemmat käy kuumina kun näkee vaan toisen nikin tai kommentteja, mullakin oikein posket alkaa aina hehkumaan ja tulee ihana olo.. sellanen kuin on vastarakastuneena.
Ihan hullua, mutta piristävää.
Puhutaan helliä ja rumia (siis kirjotellaan) ja lopuksi molemmat saa tyydytyksen.
En ole mikään pettäjä-tyyppi, eikä ole tapana ihastua varattuihin perheellisiin miehiin, mutta nyt tuntuu että se asia vaan himottaa entistä enemmän että tyyppi on isä ja naimisissa.
Nytkin odotan jo taas iltaa, että saan kuulla siitä.

livenä se voikin yököttää,netissä suuri ihastus,livenä voikin olla ties millainen kamala tyyppi,ja saa juosta karkuun