Vein eroilmoituksen ja nyt miehen käytös alkaa pelottaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "harmaana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"harmaana"

Vieras
Eroon johtaneet syyt on moinaiset. Ei kuitenkaan pettämistä, lyömistä tms.

Mutta nyt ensin mies aneli ettei erota, sitten "kiristi" ettei ny sit vie lapsia huvituksiin, sitten muuttu koiraksi joka oli mun lähellä koko ajan ja koko ajan silitteli ym. oli kersille tosi kiltti yms. Tänään sille me jakeluun et nää ei auta. Oli tos lähdös lasten kans kylään niin siinä taas sitte sanoi ettei vie lapsia yhteen jo sovittuun huvipaikkaan... Mä sit vaan sanoin että se on hänen valinta. Soitti äsken kylästä että voi sittekki viedä ne...Mutta että töihin ei voi mennä ens viikolla ku on niin sekaasin. Mä sit sanoin etten halua puhua puhelimes, mies alkas itkee ja sanoi et tuli vaan niin paha mieli ja sekis mitä vaan jos ei menetä meitä.

Mä kumminki aiemmin sille sanoin että mun puolesta voidaan seurustella ja käyttää harkinta-aika todella harkintaan. Ja että mies voi käydä meillä usein ja hakea lapsia aina ku haluaa.

Nyt mua tosiaan alkaa pelottaa, sekoaako se?
 
Hänellä on tottakai äärettömän kova paikka nyt. Jos itsekin pelkäisin menettäväni lapseni, olisin varmaankin aika sekaisin. Hän tarvitsisi jonkun jolle puhua.
 
Teki vastaavassa tilanteessa itsemurhan, kahden pienen lapsen ollessa hänen vastuullaan.
Ottaisin tosissani jos toinen sanoo että pää ei kestä, lähtisin vaikka mukaan lääkäriin tms. Voihan sitä osoittaa että välittää vaikka ei haluakaan seurustella
 
Meillä myös ero vireillä ja miehen käytös aika samanlaista - mieli muuttuu hetkessä ja välillä tuntuu uskovan ettei sen nyt enää auta 'tehdä muutosta', välillä taas ei.
Sähän et voi sille mitään vaikka se sekoaisi. Voit yrittää olla tukena mutta vain sen verran mitä itse jaksat. Tietenkään ei kannata lisätä miehen tuskaa alkamalla hankalaksi tms. mutta muuten luulisi riittävän että kerrot hänelle mistä voi hakea apua.
 
Tukisin jos tietäisin miten.

En tosiaan oo ollu siltä kieltämässä mun tai lasten tapaamista. Ja ku se murehti isoja elatusmaksuja niin sanoin että ei sen tarvi maksaa niin paljo ku laskurin mukaan maksuksi tulis, en halua että se joutuu kaurapuurolla elää.
 
Kyllä mies hyvinkin voi tarvita tukea (asumus)erotilanteessa. Jonkinlainen vastuu minusta (ex)puolisolla on sitä myös tarjota.

Mun mielestä se johtuu eron syistä, paljonko on kohtuullista ottaa vastuuta toisesta erotilanteessa.
JOs tarvitsee asumuseroa omaan henkiseen kasvuun ja kokee ettei ole parisuhteeseen kykenevä juuri nyt, on kyllä ihan täysi oikeus keskittyä itseensä se aika, jonka tarvtsee ja kumppanin on niin kauan haettava tuki muualta -eihän siitä ole mitään hyötyä, jos sitä omaa tilaa ei kuitenkaan saa!
 
[QUOTE="harmaana";29982259]Tukisin jos tietäisin miten...[/QUOTE]

Kuuntelemalla, ymmärtämällä että tilanne saattaa hänestä tuntua vaikealta ja siltä että hän on menettämässä niin sinut kuin lapsetkin. Puhumalla ja keskustelemalla syistä miksi eroilmoitus jätetty ja miten edetään jatkossa. Antamalla luvan siihen että hän pitää tilannetta epäreiluna, mutta ei siihen että hän käyttää lapsia "kiristyksen" välikappaleina.
 
Mun mielestä se johtuu eron syistä, paljonko on kohtuullista ottaa vastuuta toisesta erotilanteessa.
JOs tarvitsee asumuseroa omaan henkiseen kasvuun ja kokee ettei ole parisuhteeseen kykenevä juuri nyt, on kyllä ihan täysi oikeus keskittyä itseensä se aika, jonka tarvtsee ja kumppanin on niin kauan haettava tuki muualta -eihän siitä ole mitään hyötyä, jos sitä omaa tilaa ei kuitenkaan saa!

Mistään täydestä vastuusta en puhunutkaan, eikä sitä juuri missään tilanteessa kannata mielestäni aikuisesta ihmisestä ottaakaa. Tukeminen voi tosiaan olla hyvin monenlaista tilanteesta riippuen.
 
Miten miehillä on tuo tapa, että lasten pitäisi heti kärsiä heidän puolestaan. "No nyt sitten en vie huvipuistoon", aika lapsellinen uhkaus tuohon tilanteeseen ja haittaa eniten lapsia.
 
Miksi ne lapset ei voi jäädä miehelle, onko tähän joku syy? Eihän ne todellakaan naiselle kuulu automaattisesti. Molempien vanhempien pitäisi pysyä elämässä mukana.
 
[QUOTE="harmaana";29982170]Eroon johtaneet syyt on moinaiset. Ei kuitenkaan pettämistä, lyömistä tms.

Mutta nyt ensin mies aneli ettei erota, sitten "kiristi" ettei ny sit vie lapsia huvituksiin, sitten muuttu koiraksi joka oli mun lähellä koko ajan ja koko ajan silitteli ym. oli kersille tosi kiltti yms. Tänään sille me jakeluun et nää ei auta. Oli tos lähdös lasten kans kylään niin siinä taas sitte sanoi ettei vie lapsia yhteen jo sovittuun huvipaikkaan... Mä sit vaan sanoin että se on hänen valinta. Soitti äsken kylästä että voi sittekki viedä ne...Mutta että töihin ei voi mennä ens viikolla ku on niin sekaasin. Mä sit sanoin etten halua puhua puhelimes, mies alkas itkee ja sanoi et tuli vaan niin paha mieli ja sekis mitä vaan jos ei menetä meitä.

Mä kumminki aiemmin sille sanoin että mun puolesta voidaan seurustella ja käyttää harkinta-aika todella harkintaan. Ja että mies voi käydä meillä usein ja hakea lapsia aina ku haluaa.

Nyt mua tosiaan alkaa pelottaa, sekoaako se?[/QUOTE]


Kuule jo uhka siitä että itselle tärkein ihminen meinaa lähteä on psyykkisesti todella rankkaa
 

Uusimmat

Yhteistyössä