Vertaistukea hankalan teinin kanssa

[yksi äiti vain]

Täällä yksi totaalisen väsynyt äiti.
13-vuotias poika lyönyt koko koulunkäynnin lekkeriksi, on pahoja käytöshäiriöitä koulussa, välinpitämättömyyttä opiskeluja kohtaan jne. Kotona käyttäytyy kuitenkin asiallisesti. Ei kiusaamista, saa vaikutteita huonolta kaveriporukalta (jotka ovat jo käytösongelmien takia eri pienluokilla). Yritetty jo vuoden ajan saada eroon tästä kaveriporukasta, mutta ei onnistu :/ On palaveria palaverin perään koululla, psykologin tutkimuksia (tulos keskittymishäiriö kenties masennuksen tai ahdistuksen takia) jne. Arki koulun suhteen yhtä taistelua ja meillä vanhemmilla kauhea hätä nuoren tulevaisuudesta. Nyt näyttää siltä, että ainakin luokalleen jää ja uusii siis 7. luokan. Auttaisiko tämä nuorta heräämään vai pahentaako se vain tilannetta? Isoja kysymyksiä ja huolta ilmassa.

Nyt oma puhti alkaa olla poissa. Me vanhemmat olemme yrittäneet kaikkemme, on kannustettu, koetettu puhua, näytetty esimerkkiä, palkittu hyvin menevistä jutuista, annettu sanktioita (tietokone pois, netti pois kännystä, ei rahaa). Mistään ei mitään apua jotta koulu alkaisi sujua.

Olen koettanut etsiä netistä jotain foorumia, jossa voisi keskustella vastaaavassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa vaan en löydä. Osaako joku neuvoa?

Ja tiedoksi niille, jotka alkavat haukkua meitä vanhempia kasvattajina; meillä on myös toinen teinipoika ja yksi pienempi, jotka ovat tosi mukavia ja kilttejä lapsia. Olemme hakeneet ohjeita ja apua kasvattajina itsellemme perheneuvolasta sekä nuorten psykiatrisesta yksiköstä. Olemme siis yrittäneet.

 

[hippulat]

mä tein 7luokkalaisena koululakon, kävi kuule kuraattori ja opettajakin hakemassa kouluun,en lähtenyt, keskin jopa miten saan sänkyni avulla teljettyä oven niin että kukaan ei edes pääse huoneeseeni.

olin pohjimmiltani kiltti,miksi sitten tein tolla tavalla? koska minulle oli petetty lupauksia liian monta(viimenen petetty lupaus koski toista koiraa,jota odotin puol vuotta,ei kuulunu.) minua ei myöskään ,koskaan kiitetty mistään.

onkos tuon teinin kanssa keskusteltu hänen tulevaisuduesta? ilmeisesti koulu ei oikein maistu,mitä en ihmettele onhan se aika puuta peruskoulun käynti.. mutta onko hänen kanss akeskusteltu siitä että millasia vaihtoehtoja hänellä on riippuen siitä miten hoitaa koulunsa. että olisko hänestä kivaa sitte isona olla hyväpalkkaisessa duunissa ja ostella kaikkee mitä vaan huvittaa. vai olisko kiva elää toimeentulotuella eikä olis rahaa edes siihen hamppariin,energiajuomatölkkiin tms

vois vähä ravistella sitä että hänestä on kasvamassa pikkuhiljaa niin iso että jonain päivänä on vastussa itsestään ja rahoistaan. ja jos hänell äon masennsuta niin se on hoidettava.

luokalle jäämisestä,jos on mahdollista niin opettajat sitä antaa tiedoksi että vo iolal että jää luokalle jos ei ala ryhdistäytyä, ja kysyt sitte itte vielä että tahtooko hän tosissaan olla vuoden kauemmin koulussa,vai olisko sittenkin järkevää hoitaa koulu pois alta pikaseen,jos ei siittä kerta tykkää.

plus että kouluahan käydään itteänsä varten jos hänellä on jok uunelma käyttäkää sitä.

jos ei mikään auta,niin pölhöilkööt ittensä luokalle, sitte voi kysyä että aikooko vielä jäädä uudestaan luokalle vai tehdä jotain sen eteen että pääsiski koulusta pois!

 

[yksi äiti vain]

Kiitos viestistäsi.

On kuule keskusteltu niin kymmeniä kertoja, ettei voi uskoakaan... On katseltu eri jatko-opiskelupaikkojen keskiarvo vaatimuksia jne vaikka mitä on yritetty. Mutta kun vastaus kaikkeen on "ei mitään väliä" ja vika löytyy aina paskoista opeista, koskaan ei itsestään. Ja resursseja pojalla olisi paljon enempään, pienellä työllä numerot olisivat tulevien nelosten sijasta kaseja.

Huolestuttaa...

 

[hippulat]

Kiitos viestistäsi.

On kuule keskusteltu niin kymmeniä kertoja, ettei voi uskoakaan... On katseltu eri jatko-opiskelupaikkojen keskiarvo vaatimuksia jne vaikka mitä on yritetty. Mutta kun vastaus kaikkeen on "ei mitään väliä" ja vika löytyy aina paskoista opeista, koskaan ei itsestään. Ja resursseja pojalla olisi paljon enempään, pienellä työllä numerot olisivat tulevien nelosten sijasta kaseja.

Huolestuttaa...

hankalaa,jos hän on oikeasti masentunut niin juuri tuolta voi tuntua ettei millään ole mitään väliä,silloin en kyll ätiedä mikä auttaisi,mutuakuin masennuksen hoito

mutta jos taas toi on vaan kypsymättömyyttä, niin melkeinpä sanoisin tuohon paska opettaja juttuun että hei annatko sä tosiaan heidän lannistaa sut,? tai jotain muuta räväkkää, jos sais vähän uhmaa nousee niin että kaveri päättäski näyttää että kyllähän musta on johonkin.

en tiedä sitte mikä auttaa riippuu niin henkilöstä/tilanteesta.

pikku siskoani kun ei kiinnsotanut koulun käynti,keskustelin hänen kanssaan siitä milalsta on köyhän elämä ja millasta kun on rahaa. kysyin että kumpaa hän mielummin haluaisi. että kai hän ymmärtää ettei saa sitä 4000-7000e kuukausipalkkaa sillä että ei huolehdi koulunkäynnistään, että vaikka se tuntuu puulta niin se on ainoa keino saada se hyvä palkka,koska sillä tavalla aukee ovet eteenpäin helpommin, ja pääsee lopulta hyvä palkkaiseen työhön.

tosin sanoin kyllä että pääsethän sä varmaan kaupan hyllyi täyttää ja siivoomaan,mutta sitäkö haluat lopun elämää tehä. vastaus oli ei, ja nyt on vika vuosi menossa!

hän lähetti mulle vielä kiitos kortinkin.

jos teidän keskustelut ei auta,niin olisko joku mies puolinen jota hän arvostaa/kenestä hän tykkää? jos sellasta voisi pyytää keskustelee nuorenne kanssa?

mutta musitakaan jos yksi vuosi mennee läskiksi,ei se mitään, jos toinen vuoskin menee se on jo jotain mutta ei vielä lopullinen tuomio! sillä lapsihan ehtii opiskella kyllä aikuisenakin ammatin!

 

["Maya"]

Tuo on kyllä paha, kun kiinnostus on lopahtanut noin pahasti.Tuossa on jo oikeasti se pelko, että kun jää tulevaisuudessa omilleen niin sitten eletään pohjamudissa, kun ei kiinnosta. Pitäisikö kysyä pojalta miten hän saisi mielenkiintoa opiskeluun. Onko opettajat jotenkin epäreilua poikaa kohtaa oikeasti vai onko tuo vaan p*skapuhetta. Pitäisi saada poika kertomaan mikä häntä ahdistaa/masentaa. Tietääkö hän sitä itsekään. Kiusaako kaverit/opettajat. Kokeeko hän olevan huono lapsi, koska muut lapset ovat niin mallikkaita. Muistakaa kertoa että rakastette häntä, vaikka hän ei olisikaan täysin mallikelpoinen. Voisiko se olla juuri tuo huono oma kuva mikä poikaa niin ahdistaa. Itse tiedän, että jos ei ole tyytyväinen itseensä, niin eipä siinä enää millään ole niin väliä. Ei jaksa edes yrittää. Jos tuota itsetuntoa saisi pojalla nostettua jollain harrastuksella tms. Ahdistunutta nuorta ei saa rangaista tai torua. Se ei auta yhtään, päin vastoin. Pitää nyt olla vanhemmalla itsellään voimavaroja sen verran että ymmärtää lastaan ja kuulee kun hän pyytää apua.

 

[trhrhrt]

Ota selvää vaihtoehtoisista tavoista suorittaa yläaste, niitä nimittäin on vaikka kuinka. Esimerkiksi tämä:
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2007/Joustava_perusopetus

 

[yks äiti vaan]

Kiitos teille viesteistänne!

Kyllä olemme koettaneet tukea poikaa ja kehua aina kun ollut yhtään aihetta. Juuri tämä poika on saanut varmaan perheen lapsista eniten huomiota elämänsä aikana, koska on harrastanut aiemmin paljon ja olemme häntä niissä tukeneet. Nyt ei harrastakaan enää mitään, kaikki on jäänyt ja nyt vain "hengaa kavereiden kanssa".

En usko, että opettajissa on vikaa vaan poika on tällä hetkellä kovin mustavalkoinen ajattelultaan, pinna on lyhyt ja turhautuminen iskee sekunnissa. Luulen, että hän kavereineen ajattelee, ettei tällä 7 ja 8 luokallakaan ole niin väliä, kunhan sitten ysillä tsemppaa. Olen koettanut puhua heille miten vaikea on myöhemmin ottaa toisia kiinni kun ehtii pudota kelkasta. Ei niitä numeroita noin vaan nosteta. Ja jaksaako sitten enää jos on antanut mennä kaiken pieleen?

Ihana olisi kuullä miten muut vastaavassa tilanteessa olleet ovat selvinneet. Onko nuorelle kasvanut järki päähän vai onko tie tästä vain alaspäin?

 

[Opettaja]

Olette perheenä tehneet kaiken mahdollisen. Kyllä se taitaa olla vain pojasta kiinni, mitä jatkossa tapahtuu. Olen itse yläkoulun opettaja ja olen nähnyt vastaavia poikia. Osa kyllä tajuaa kasin alussa tai viimeistään ysillä, että opiskelu kannattaa, ja selviää ihan kunnialla lopulta. Onko paikkakunnallanne Jopo-luokkaa tms. erityisluokkaa, jonne olisi mahdollisuus päästä? Nyt uusi alku olisi paikallaan.

 

["hepskukkuu"]

Kuten tuossa jo edellinen sanoikin, että olette tehneet jo melkein kaiken, että hiukan huono enää yrittää auttaa.

Sellainen tuli kuitenkin mieleen, että onko joku sellainen asia, joka edes jollain tasolla kiinnostaa poikaa (urheilu tms.)? Jos teillä vanhemmilla vaan olisi aikaa, niin joku yhteinen harrastus lapsen kanssa, oli se sitten sulkapallo tai jääkiekkopeleissä käyminen. Ikäänkuin puoliväkisin raahaisi muihin kuvioihin välillä.

Tunnistan kyllä tuon "ihan sama" -ajattelun omasta pojastani, välillä nousee sauhu korvista, kun ärsyttää niin paljon. Meillä on toistaiseksi riittänyt se, että jaksan hermostumatta kuunnella ja yrittää vaan sinnikkäästi ja ystävälliseen sävyyn laajentaa nuoren ajatusmaailmaa. Meillä se on toistaiseksi tepsinyt, vaikka välillä tahmeaa onkin. Jopa harrastus on vielä jollain tavalla kuvioissa, vaikka senkin kanssa on kipuiltu jo vuosi. Poika on nyt ysillä.

 

["gemma"]

No entäs koulun vaihto eroon siitä kaveriporukasta?

 

[yks äiti vaan]

Kiitos kaikille kirjoittajille!

Ongelma harrastusten suhteen on tosiaan se kun ne ei enää kiinnosta. Suuri osa kavereistakin on lopettanut yläkouluun siirryttyään (skeittasivat ja lautailivat kovasti). Laskttelen itse ja olen käynyt useasti pikkuveljen kanssa rinteessä mutta vain yhden kerran tänä talvena olen saanut pojan houkuteltua mukaan. Joka kerta olen pyytänyt.

Nämä kaverit ei ole samassa koulussa kuin poika. Tapaavat siis vapaa-ajalla. Soittelen pojan perään useastikin kun on ulkona ja vahdin missä on ja missä seurassa. Myös soittelen kavereiden vanhemmille jos sää yöksi tms. Eikä vapaa-ajalla ole kummoisia ongelmia ollutkaan, noudattaa kotiintuloaikoja jne. Sen tiedän, että tupakoi satunnaisesti (ostaavat kimpassa ja keräävät rahaa vaikka pulloilla) ja siitäkin olemme sen sata kertaa jutelleet. Muutoin ei ole koskaan ollut päihtynyt vaikka tiedän joidenkin kavereiden kaljaakin jo juoneen. Ei onneksi ihan tämä lähipiiri.

Mutta tuo koulu :/ Pienluokat on täynnä oikeasti oppimisvaikeuksista tai muun diagnoosin omaavista oppilaista eikä muuta ole tarjottu kun on kyselty. Huolestuttaa pojan tulevaisuus ja harmittaa kovasti opettajien ja muiden oppilaiden puolesta, että oma poika häiritsee säännöllisen epäsäännöllisesti opetusta. Ja niin fiksu kun tuo on jos vaan opiskelisi!