Vierailu anoppilassa - meneekö kellään muulla näin?

[juuh]

Näemme anoppia ja appea kolme neljä kertaa vuodessa välimatkasta johtuen. Olimme siellä joulun aikaan ja lähes koko aika meni TAAS siihen, kun anoppi puhuu tyttärensä (eli mieheni siskon) lapsista. Jauhaa vaan taukoamatta siitä, mitä kukakin tyttärensä lapsista on milloinkin sanonut ja selittää, mitä kukakin on oppinut missäkin iässä tekemään. Siis sellaisella kerrontatyylillä, ei mun mielestä vertaile tyttärensä lapsia meidän lapsiimme. Totuus toki on se, että he näkevät tyttärensä lapsia paljon useammin.

Mä en edes ole asiasta loukkaantunut, joskus vaan mietityttää. Mä sitten väkipakolla D) johonkin väliin aina kerron omista lapsistamme. Meidän lapsiamme ei siis kohdella mitenkään eriarvoisesti noihin serkkuihin nähden (tai minua ja poikaansa heidän tyttäreensä ja hänen mieheensä nähden), vaan muistavat kyllä aina yhtä lailla meidän lapsiamme heidän synttäreillään, jouluna jne. Mökillensäkin aina lapsiamme pyytelevät (lapset olivat viime kesänä ensi kerran siellä ilman meitä vanhempia) ja tiedän, että haluaisivat viettää enemmän aikaa heidän kanssaan.

Onkohan se sitten niin, että kun harvoin nähdään, niin anoppi kertoo siitä, mitä heille on tapahtunut ja nuo kaikki jutut vaan yksinkertaisesti yleensä liittyvät tyttärensä perheeseen. Eivät he juuri muiden sukulaistensa kanssa ole edes tekemisissä.

Mutta juu, onko kellään muulla näin?

 

[Kismett]

Mun mummi on just tuollainen. Selittää aina yhdestä serkustani taukoamatta. Serkku on mua yli 20 vuotta nuorempi, nuorin mummoni lapsenlapsista.
Joskus kyllästyttää kuunnella kuinka kiva likka se "Mari" on jne.

 

[nooh]

Mun anoppi kertoo mitä sen työpaikalla on tapahtunut tai mitä niiden koiralle on viimeisten kuukausien aikana tapahtunut... se hölpöttää ja pölpöttää.

 

["niin"]

Johtunee ihan siitä, että ne lapset ( samoin kun serkut, työ ja koira) ovat osa anoppinne / äitinne arkea ja tapahtumia. Siksi niistä puhuvat. Muuten voisi olla aika hiljaista...

 

["a p"]

[QUOTE="niin";22746635]Johtunee ihan siitä, että ne lapset ( samoin kun serkut, työ ja koira) ovat osa anoppinne / äitinne arkea ja tapahtumia. Siksi niistä puhuvat. Muuten voisi olla aika hiljaista...[/QUOTE]

Sä olet varmastikin täysin oikeassa.

 

[Meillä]

Taas oltiin joulu anoppilassa, ja siellä oli aika hiljaista. Harvemmin nähdään, niin ilmeisesti anoppi ei tiedä mistä puhua.. Toki lyhyesti kertoi muista lapsenlapsista, mutta enimmäkseen appiukko hoiti puhumisen ja se taas oli tyyliin keskustelua iltalehden otsikoista. Eli meillä jää heidän kanssaan keskustelu usein aika pinnalliseksi. Lasten kanssa osaavat kyllä olla, eli ei heijastu heihin.

 

[ole tyytyväinen]

No, tuohan on hyvä että juttua riittää. Meidän vierailut menevät hiljaisuuden vallitessa. Välillä sanovat jotain ilkeää tai minua latistavaa. Koskaan eivät mitään hyvää paitsi miehelle eli pojalleen. Minä koitan keksiä kaikenlaista kivaa ainoana, ja yleensä olen paluumatkalla huonolla mielellä kun tuntuu ttä ei vaan suju ne vierailut vaikka kuinka yritän..

 

["xyz"]

Njaa...minä saan kuulla samat jutut viimeisen 70-vuoden ajalta moneen kertaan. Osaan jo ulkoa, vaikka yhteiseloa ukon ka ei oo vielä montaakaan vuotta. Ja anopilta tulee juttua kuin tauottomasta äänilevykonsertista musiikkia. Ei tarvii itte sanoa yhtään mitään jos ei haluu.