V
"vieras"
Vieras
Miestä kun ei ole vielä löytynyt, sopivaa siis, huonoja on kyllä ollut tarjolla. Hyvät ei oo mua kelpuuttaneet. Nyt ekaa kertaa on tällä viikolla tullut mieleen ajatus, että ehkä en ikinä ehdikään saada omaa lasta. Ehkä olosuhteet ei koskaan tule olemaan suotuisat sillä tavalla, että voisin perustaa perheen.
Ja tiedoksi niille jotka luulee, että odotan unelmien prinssiä. Ei se ole niin. Tavallinen, mukava ja rakas mies kelpaisi, mutta niitä ei tunnu löytyvän. Mun mieshistoria on kirjava, mm:
- ensirakkaus 17v, jonka kanssa "seurustelin" pari kk, kunnes hän löysi toisen
- sen jälkeen vähemmän vakavia ja vähemmän tunteita sisältäviä kokeiluja
- 20v-26v masentunut, väkivaltaisuuteen taipuvainen mies, jota kyllä rakastin. Lopulta en vaan enää jaksanut.
- 26-27v ihana mies, joka piti muitakin naisia
- Tuon jälkeen en ole yhtään hyvää miestä saanut, en ketään jota kohtaan tuntisin vetoa ja jonka juttuja jaksaisin kuunnella. En ketään kunnollista ja ne jotka "yrittää mua" on kaikki jotenkin outoja tai sitten en vaan välitä heistä sillä tavalla kun pitäisi.
Harmi, olen aina tahtonut lapsia ja uskoisin olevani hyvä äiti. Pidän lapsista, myös muiden omista.
Aiemmin olen aina miettinyt "onhan tässä aikaa ja nautitaan nyt vapaudesta kun kerran on näin kuten on", mutta nyt ihan oikeasti on käynyt mielessä että toisinkin voi käydä, historia toistaa itseään ja mulla on ollut loppupeleissä vain epäonnistuneita suhteita.
Ihan ypöyksin en lasta viitsisi "tehdä". Tai jonkun ihan satunnaisen kanssa.
Voihan se olla, että hyvä ja ihana mies tulee huomenna vastaan, mutta toisinkin voi käydä.
Ja tiedoksi niille jotka luulee, että odotan unelmien prinssiä. Ei se ole niin. Tavallinen, mukava ja rakas mies kelpaisi, mutta niitä ei tunnu löytyvän. Mun mieshistoria on kirjava, mm:
- ensirakkaus 17v, jonka kanssa "seurustelin" pari kk, kunnes hän löysi toisen
- sen jälkeen vähemmän vakavia ja vähemmän tunteita sisältäviä kokeiluja
- 20v-26v masentunut, väkivaltaisuuteen taipuvainen mies, jota kyllä rakastin. Lopulta en vaan enää jaksanut.
- 26-27v ihana mies, joka piti muitakin naisia
- Tuon jälkeen en ole yhtään hyvää miestä saanut, en ketään jota kohtaan tuntisin vetoa ja jonka juttuja jaksaisin kuunnella. En ketään kunnollista ja ne jotka "yrittää mua" on kaikki jotenkin outoja tai sitten en vaan välitä heistä sillä tavalla kun pitäisi.
Harmi, olen aina tahtonut lapsia ja uskoisin olevani hyvä äiti. Pidän lapsista, myös muiden omista.
Aiemmin olen aina miettinyt "onhan tässä aikaa ja nautitaan nyt vapaudesta kun kerran on näin kuten on", mutta nyt ihan oikeasti on käynyt mielessä että toisinkin voi käydä, historia toistaa itseään ja mulla on ollut loppupeleissä vain epäonnistuneita suhteita.
Ihan ypöyksin en lasta viitsisi "tehdä". Tai jonkun ihan satunnaisen kanssa.
Voihan se olla, että hyvä ja ihana mies tulee huomenna vastaan, mutta toisinkin voi käydä.