Vietin marraskuussa 31v synttäreitä ja nyt se iski ekan kerran "Ehkä en saakaan koskaan omaa lasta" :(

["vieras"]

Miestä kun ei ole vielä löytynyt, sopivaa siis, huonoja on kyllä ollut tarjolla. Hyvät ei oo mua kelpuuttaneet. Nyt ekaa kertaa on tällä viikolla tullut mieleen ajatus, että ehkä en ikinä ehdikään saada omaa lasta. Ehkä olosuhteet ei koskaan tule olemaan suotuisat sillä tavalla, että voisin perustaa perheen.

Ja tiedoksi niille jotka luulee, että odotan unelmien prinssiä. Ei se ole niin. Tavallinen, mukava ja rakas mies kelpaisi, mutta niitä ei tunnu löytyvän. Mun mieshistoria on kirjava, mm:
- ensirakkaus 17v, jonka kanssa "seurustelin" pari kk, kunnes hän löysi toisen
- sen jälkeen vähemmän vakavia ja vähemmän tunteita sisältäviä kokeiluja
- 20v-26v masentunut, väkivaltaisuuteen taipuvainen mies, jota kyllä rakastin. Lopulta en vaan enää jaksanut.
- 26-27v ihana mies, joka piti muitakin naisia
- Tuon jälkeen en ole yhtään hyvää miestä saanut, en ketään jota kohtaan tuntisin vetoa ja jonka juttuja jaksaisin kuunnella. En ketään kunnollista ja ne jotka "yrittää mua" on kaikki jotenkin outoja tai sitten en vaan välitä heistä sillä tavalla kun pitäisi.

Harmi, olen aina tahtonut lapsia ja uskoisin olevani hyvä äiti. Pidän lapsista, myös muiden omista.

Aiemmin olen aina miettinyt "onhan tässä aikaa ja nautitaan nyt vapaudesta kun kerran on näin kuten on", mutta nyt ihan oikeasti on käynyt mielessä että toisinkin voi käydä, historia toistaa itseään ja mulla on ollut loppupeleissä vain epäonnistuneita suhteita.

Ihan ypöyksin en lasta viitsisi "tehdä". Tai jonkun ihan satunnaisen kanssa.

Voihan se olla, että hyvä ja ihana mies tulee huomenna vastaan, mutta toisinkin voi käydä.

 

[Non compos mentis]

Sä valitset luusereita. Suosittelen terapiaa ja runsasta sosiaalista elämää ilman ajatusta parisuhteesta. Siitä se lähtee.

 

[philosophi]

Älä sure etukäteen. Itse olen ollut pitkässä parisuhteessa 24v lähtien ja sain kuin sainkin suostuteltua miehen lapsentekoon viime vuonna, nyt 32v. Onhan se lapsi ihana, mutta nyt näin jälkikäteen ajateltuna olisin ollut ihan yhtä onnellinen ilman lasta. Sitä kun ei vaan siinä vauvakuumeessa tiennyt, ja ajattelin, että se on nyt tai ei koskaan ja että jos ei hanki lapsia, niin sitä voi katua koko elämänsä, koska jotain tärkeää puuttuu... Elämä on ihan erilaista lapsen kanssa kuin ilman lasta. Ilman lasta voi ajatella itseään ja tehdä niitä asioita joista nauttii. Nyt ne asiat puuttuvat elämästäni. En kadu, mutta jos olisin tiennyt kaiken tämän etukäteen, en olisi ollut niin ehdoton lapsenhankinnassa.

 

[onnellinen yh]

Voithan tehdä yksin lapsen. Mä tein kolme ja soit kun olin saanut mitä halusin, laitoin miehen pois.