viikko laskettuun aikaan ja miehen kanssa ilmiriita :(

[siru]

Aivan ihana ja toivoa antava kirjoitus! Ja "siru", ajattelet ja suhtaudut mielestäni hyvin kypsästi ja fiksusti elämään ja ihmissuhteisiin.

Kiitos. Elämä opettaa... Ei se aina niin helppoa ole ajatella fiksusti. Etenkään silloin kun sattuu mutta lopputuloksen kannalta se olisi silloinkin edullista. Sen oppii kun muutaman kerran mokaa elämässään pahemman kerran...

 

[hoo]

Kovastipa kaikki vastaajat ovat optimistisia sen suhteen, että kun vauva syntyy, kaikki kääntyy parhain päin ja mies tulee toisiin aatoksiin. Tuskinpa vaan näin, koska kyllä se lapsen syntyminen ja raskas vauva-aika usein vie hyviäkin suhteita huonompaan..paljon vähemmän aikaa vanhemmilla toisilleen kuin ennen ja jos teillä vielä on lapsia ennestäänkin, niin huh. Toki toivon teille, että kaikki kääntyy parhain päin, mutta kyllä miehelläsi tuntuu olevan paljon selvitettävää päässään. Ettei vaan olisi toista naista kuvioissa? Tai ehkäpä hän kärsii rimakauhusta, on tajunnut, että taas teidän elämänne muuttuu, kun tulee taloon yksi perheenjäsen enemmän. Yrittäkää jutella. Voimia!

 

[siru]

"Vieras" puhuu monessa kohtaa asiaa. Hänen mainitsemin keinoin minä olen yrittänyt selvitä hankalassa tilanteessa kotona ja voiton puolella ollaan... Voimia ja tahtoa se vaatii mutta lasten ja hyvän tulevaisuuden takia sitä yltää suuriinkin suorituksiin.

Niin olen tässä yrittänyt jo pidemmän aikaa. Ajatellut että kyllä kai miehenkin on edes vähän pakko mua rakastaa jos jaksan hoitaa kodin ja lapset ja pysyä iloisella mielellä... Mutta ei näköjään.

Mut onko ihmisen pakko elää kenties lopun elämäänsä sellaisen kanssa joka ei välitä... Monesti pohdin oisko minullakin mahdollisuus tai oikeus löytää sellainen joka oikeasti välittää vai pitääkö tähän nyt vaan tyytyä ja elellä kuten "vieras" sanoo...

Ei tietenkään täydy elää sellaisen ihmisen kanssa joka ei välitä, eikä pidäkään. En vaan mitenkään jaksa uskoa, että miehesi ei välitä. Siksi neuvoisinkin ehdottamaan miehelle keskusteluapua jospa hän löytäisi itsensä ja tunteensa.

Jos hän kuitenkin vielä ajateltuaan asiat halki ammattiauttajan kanssa on sitä mieltä, ettei välitä niin silloin on tietysti on syytä harkita eroa. Voitietysti olla ettei miehesi halua apua siloin on parisuhteenne avun ulottumattomissa ja taas ero on edessä.

Kerro mielellesi että haluaisit selvitä yhteiseen hyvän elämään. Kysy häneltä mitä hän haluaisi ja ehdota, että hän hakisi keskusteluapua.

 

[siru]

Kovastipa kaikki vastaajat ovat optimistisia sen suhteen, että kun vauva syntyy, kaikki kääntyy parhain päin ja mies tulee toisiin aatoksiin. Tuskinpa vaan näin, koska kyllä se lapsen syntyminen ja raskas vauva-aika usein vie hyviäkin suhteita huonompaan..paljon vähemmän aikaa vanhemmilla toisilleen kuin ennen ja jos teillä vielä on lapsia ennestäänkin, niin huh. Toki toivon teille, että kaikki kääntyy parhain päin, mutta kyllä miehelläsi tuntuu olevan paljon selvitettävää päässään. Ettei vaan olisi toista naista kuvioissa? Tai ehkäpä hän kärsii rimakauhusta, on tajunnut, että taas teidän elämänne muuttuu, kun tulee taloon yksi perheenjäsen enemmän. Yrittäkää jutella. Voimia!

Ei vauva-arki ei todellakaan itsestään korjaa mitään. Päinvastoin kuten tämäkin kirjoittaja painottaa. Siksi olisikin todella tärkeää, että saisit miehesi hakemaan apua.

Syitä (ja seurauksia) miehen kriisiin voi täällä arvuutella ja lisätä ap:n ahdistusta keksimällä mitä villeimpiä teorioita siitä mitä mies puuhaa ja miksi hän ei välitä. Se ei kuitenkaan auta tilanteessa eteenpäin ollenkaan.

 

[vieras]

Mun täytyy kuitenkin tähän ketjuun kirjoittaa myös se kommentti, että lähdethän ap oikeasti sitten suhteesta, jos muutosta ei näy..? Kukaan ei ole ansainnut elää suhteessa kynnysmattona. Jossakin menee sitten se raja, että enää edes miehen kriisi tai ongelmat eivät riitä selittämään jatkuvaa hokemista siitä ettei sinua rakasta. Sehän voi sitten jossakin vaiheessa olla sen lähtemisne arvoista.

 

[siru]

Mun täytyy kuitenkin tähän ketjuun kirjoittaa myös se kommentti, että lähdethän ap oikeasti sitten suhteesta, jos muutosta ei näy..? Kukaan ei ole ansainnut elää suhteessa kynnysmattona. Jossakin menee sitten se raja, että enää edes miehen kriisi tai ongelmat eivät riitä selittämään jatkuvaa hokemista siitä ettei sinua rakasta. Sehän voi sitten jossakin vaiheessa olla sen lähtemisne arvoista.

Tämäkin on aivan totta. En missään nimessä kannata kynnysmattona olemista. Asioiden korjaamiseen vaan voi mennä aikaa. Mutta kuten sanoin jos halua ei ole mikään aika ei auta.

Meillä tällainen hankala tilanne alkoi kolme vuotta sitten ja yli vuosi meni ennen kuin sain miehen hakemaan apua. Nyt on asiat siinä mallissa miehen terapian myötä, että meillä on yhteinen tavoite -> parempi yhteinen tulevaisuus. Sitä kohden mennään haavoja parannellen ja uskon, että kannatti!

 

[Harhaanjohtaja]

Kamala tilanne. Ei oikein osaa muuta sanoa kun että toivottavasti saatte asiat jotenkin päin ratkaistua. Voimia ja jaksamista ap:lle :hug:

 

[heh]

Sinäkö Siru olet jokin ap:n sijaisvastaaja vai miksi pitää kommentoida jokaisen kommenttiin...?

 

[ap.]

Sinäkö Siru olet jokin ap:n sijaisvastaaja vai miksi pitää kommentoida jokaisen kommenttiin...?

Kyllä minä ketjun aloittaja olen ap:nä vastaillut, mutta ihanaa siru kun olet mielipiteitäsi ja kokemuksia mukaan tuonut!!

Olen jotenki niin tuskainen nyt tähän tilanteeseen että haluaisin ihan tosissaan vaan olla yksin enkä ikinä enää miestä edes nähdä mutta se ei liene paras ratkaisu nyt kun vauva voi syntyä minä hetkenä tahansa ja oikeasti voi olla etten ihan yksin kaikesta selviä...

Mies laittoi viestiä just että jos kuitenki rauhotettais nyt tilanne kun olen muutenkin herkillä mutta tiedän vaan kokemuksesta ettei se mitään muuuta, elämä jatkuu samanlaisena ja muutaman viikon päästä mulla taas tulee mittari täyteen ja raivoan samasta asiasta Sellaista se on ollu jo monta vuotta.

 

[vieras]

Odota synnytys ja ihan ensi arki, ja mieti sitten, ja tosiaan älä jää jos koet ettei sua rakasteta enää, ja juttu ei vaan toimi. Selviät kyllä, ja varmasti löydät vielä jonkun joka sua rakastaa, jos miehes on niin pälli ettei tajuu omaa etuaan . Tsemppiä teille! Ja koettakaa keskustella, se yleensä auttaa asioissa.

 

[ap.]

Niimpä kai. Kaipa tässä vielä jokunen kuukausi menee kun on mennyt tähänkin saakka.

Valitettavasti mies ei puhu eikä pussaa, ei puhunut perheterapiassa eikä puhu koskaan kotonakaan. Kuuntelee kyllä mun vuodatuksen mutta ei sano oikeasti mitään ja jonkin ajan päästä sitten alkaa puhua autoista tms. Ei siis pysty puhumaan millään mistään parisuhde-asioista tai sitten ei osaa, en tiedä mutta olen kurkkuani myöten täynnä häntä ja koko paskaa!!!

 

[vieras]

Joo, tiedän tunteen, mun mies on itse sanonu et ei osaa puhua näistä, ei vaan saa sanaa suustaan vaikka haluaisi. Menee lukkoon. Sen tähden meilläkin pienet riidat paisuu isoksi kun mä tahtosin selvittää jutut heti, tai ahdistun tosi paljo. Eli tiedän tunteen