Viimeisillään raskaana ja mies lähtee pois kotoa - päästäisitkö?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sairaalaan pääsee taksilla, ei siihen synnytykseen miestä tarvita. Ois saanut mun mies mennä. Mut ei kyllä halunnut itse jättää lapsensa syntymää väliin, joten pysytteli tavoitettavissa/kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja uu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
:( Lisäksi meillä on kaksi pientä lasta, jotka olis mun kanssa kotona..

Tämähän ratkaisee. Ei päästäisi. Tai oikeastaan niin, että jos menet, ota lapset mukaan. Sairaalaan pääsee taksilla ja synnyttämään pystyy ilman miestä, ne ei ole ongelmia, mutta eihän lasten kanssa voi mennä synnyttämään.

Samaa mieltä, ehdottomasti. Jos kerta ukko haluaa mennä niin tenavat mukaan sille! piste! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja uu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
:( Lisäksi meillä on kaksi pientä lasta, jotka olis mun kanssa kotona..

Tämähän ratkaisee. Ei päästäisi. Tai oikeastaan niin, että jos menet, ota lapset mukaan. Sairaalaan pääsee taksilla ja synnyttämään pystyy ilman miestä, ne ei ole ongelmia, mutta eihän lasten kanssa voi mennä synnyttämään.

No en minä haluaisi mennä taksilla yksin sairaalaan ja synnyttää ilman miestä, vaikka ei olekaan lapsia kotona.

 
Milläpä estäisin jos tuo oikeasti haluaisi lähteä. Vaikea olisi kyllä olla vittuilematta aiheesta tilaisuuden tullen. Meiltä on sairaalaan tunnin matka, ja edelliset synnytykset kestivät ensimmäisestä supistuksesta 5 ja 3 tuntia.

Toisaalta, ei tuo mies paljoa alle tunnin pääsisi töistäkään kotiin, sitten olisi vielä se sairaalamatka ajettavana.
 
Päästäisin mutta en edes soittais jos alkas syntymään. Tosin mulla oli 3. kerralla mies vaan pari vikaa tuntia paikalla, valitteleli aiempienkin kohdalla kokoajan että miten kauan vielä ja pitääkö tässä odotella.
 
Mun miehen oli melkein pakko olla noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä vähän väliä loppuraskauden aikana. Sillä oli kuitenkin mahdollisuus pitää koko ajan kännyä päällä, ja auton nokka oli kohti Helsinkiä. :) Mun äiti oli meillä yötä silloin kun olisin muuten ollut yksin.

No, kaksoset lähtikin liikkeelle kuukautta ennen laskettua, joten kaikenlainen varautuminen oli tarpeetonta. Oltiin miehen kanssa polikäynnillä kun homma lähti liikkeelle. Kaikki meni hyvin.

 
Mun mies tekee sellaista työtä, että sitä on käytännössä tosi vaikea saada kiinni kesken päivää. En siltikään stressannut synnytyksen käynnistymisestä, koska oltiin sovittu, että jos tulee lähtö ja miestä ei saa kiinni niin menen taksilla sairaalaan ja mies tulee sit sinne. Kakkosen ja kolmosen kohdalla oli tietysti hankalampaa, kun piti saada lapsille vahti paikalle ennen lähtöä eli oli siksi hätäiltävä vähän enemmän kuin ensimmäisen kanssa.
 
Päästäsin.. ei mua tarvi olla kotona kädestä pitämässä siksi että olen raskaana!
Mä en usko et se ehottas, päin vaston se vois mennä niin päin et mä sanosin lähteväni käymään jossain tai kehottaisin ukkoa menemään johonki.. yksin tai lasten kas.
 
Mun mies halusi työporukan kanssa reissuun 600km:n pääähn kotoa just ennen laskettua aika, mutta en päästänyt. Olen kai sitten pirttihirmu, mutta kun mies tiesi että poden synnytyspelkoa ja inoa, että suostuin lapsen synnyttämään alakautta oli se, että mies on henkisenä tukena paikalla niin eipä sillä ollut asiaa reissuun...

Toisen synnytyksen kohdalla mies sanoi, ettei välttämättä pääse töistä pikavaroituksella mukaan sairaalaan, mutta lupasin tulla heidän työpaikan ala-aulaan siksi aikaa odottamaan että pääsee lähtemään, niin johan pääsi samantien ;)
 
Oletko ensisynnyttäjä? Päästäisin kyllä, koska ensisynnyttäjällä harvoin on ihan sellaien hoppu etteikö miestä ehdi tuntia odottaa. Ja harvoin uudelleen synnyttäjälläkään. Kyllä meillä on ainakin oma aikansa mennyt jo siihen lapsenhoitajan odotteluunkin jne lähtövalmisteluihin eli kyllä siinä se tunti suttaantuisi ilman miehen odotteluakin.

Itse lähetin esikoisesta miehen vielä töihinkin aamulla, kun supparit alkoi ja hätyytin takaisin reilun tunnin päästä.
 
Mun miespä suunnitteli ihan vakavissaan menevänsä 400km päähän sellaiseen juttuun, että ei edes välttämättä puhelinta huomaa ja vaikka huomaisikin, niin alle parin tunnin ei lähtemään pääse. Sijoittuisi raskausviikolle 38. Ja esikoista odotellaan. Eikä se kai siitä vieläkään ihan kokonaan luopunut. Täytyy toivoa, että kun lapsesta tulee miehellekkin hieman todellisempi (olen vasta neljännellä kuulla) niin unohtaa ajatuksen.
 
No päästäsin lähtemään.

Mä olin sairaalassa, kun synnytys lähti kunnolla käyntiin. Mies oli kotona 80km:n päässä ja oli talvi. Aivan normaalia täällä, että se mies saattaa olla kotona pidemmän matkan takana. Jossakin Lapissa vieläkin pidemmät välimatkat.
 
Mun mies oli matkalla Turkuun työkeikalle. Limatulppa meni ja soitin hänet kotiin. Mies käänty kesken matkan takaisin. Sen päivän aikana ei tullut supisteluja kummempaa, mutta seuraavana yönä menikin lapsivedet ja tyttö synytyi seuraavana päivänä. Ehkä turhaa soitin, mutta kun koskaan ei tiedä nuista lapsosista.
 
Siis voi äly elä jätä.. ymmärrän sen et et jaksa jäähä lasten kans kotiin, mut onko mies päivät kotona viikollaki?? Anna mennä nyt ku vielä pääsee, sit ku vauva on syntyny ni sit onki jo syytä rajottaa! Soitat lapsenlikalle et mies ei ole kotona et jos vaik tulis käväseen
 
Ei kyllä olis omalla miehellä tullut mieleenkään tossa vaiheessa lähteä yhtään mihinkään mistä ei järkevässä ajassa pääse paikalle. Harrastuksissa kävi ihan normaalisti esikkoa odottaessa mutta piti kentänreunalla puhelimen että näkee nopeasti jos olen yrittänyt soittaa.

Taas odotellaan milloin vihdoin ja viimein pääsis lähtemään, ei ole mies halunnut lähteä hippailemaan tai mihinkään kauemmas muutamaan viikkoon. Ihan kiitollinen olen ettei ole tarvinnut pyytää jäämään vaan on itse ajatellut asian näin ;)
 

Yhteistyössä