Viimeisillään raskaana ja ystävät hylkäsivät, en meinaa millään päästä yli... :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "meiju"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Moi mulle kävi aikanaan ihan samanlailla kun aloin esikoista odottaa, eipä ollut kovin kivaa, olin silloin vajaa 22v... eka vuosi menikin vauvan kanssa lähes kaksin, kerta viikkoon näin tosita aikuista, sit sattumien kautta ajauduin perhekerhoon, mistä löysinkin hyvän ystävän... tosin oli vähän vauhdikasta kun oli sit yhteensä 3samanikäistä lasta(ja esim.3kpl 3vuotiaita keksi kaikkee kivaa. Nythän ovat jo isoja) :) . mulle saa kirjoitella jos haluaa ymmärrystä :)
 
[QUOTE="meiju";26390203]No tässä porukassa on yksi tai kaksi "vahvempaa persoonaa", jotka ovat ilmeisesti värvänneet loput porukasta samaan kampanjaan. Ihmettelen kyllä suuresti, miten tällainen on voinut siltikään onnistua.[/QUOTE]

Pahoittelut, että kaverit on kaikonneet!

Näistä sun kommenteista tulee vähän kumma olo, onko jotain, mitä jätät kertomatta? Tai siis kuka ihme "värvää" yhtään ketään mihinkään kampanjaan -sellaiseen, että " ei heip idetä yhteyttä tohon yhteen?"
 
[QUOTE="nii";26390647]Pahoittelut, että kaverit on kaikonneet!

Näistä sun kommenteista tulee vähän kumma olo, onko jotain, mitä jätät kertomatta? Tai siis kuka ihme "värvää" yhtään ketään mihinkään kampanjaan -sellaiseen, että " ei heip idetä yhteyttä tohon yhteen?"[/QUOTE]

Voi olla, että henkilöillä itsellään on ollut raskatumishaaveita ja paineita, ja kun yksi porukasta on tullut raskaaksi on tieto ollut heille henkilökohtaisesti liikaa, ja paras vaihtoehto heille on ollut jättää kaveri yksin raskautensa kanssa. Mene ja tiedä, joskus meihin aikuisiinkin iskee niin outoja tunteita ettei niitä järjellä osata selittää.

Itsekin odotan esikoista, eikä kavereita saati ystäviä ole. Sukulainen löytyy läheisimpänä, ja hänkin asuu satojen kilometrien päässä. Yhteyttä kuitenkin pidetään, ja soitellaan lähes päivittäin. Asuessani kotipaikkakunnallani oltiin kuin paita ja perse.

Ystävät ovat hyvä tukiverkosto kaikille, ja varsinkin raskaana ollessa hyviä ystäviä osaa arvostaa eniten kun tukea tulee tarvimaan muiltakin kuin mieheltään. Jos ystävät kaikkoavat raskauden takia omista syistään, ei tälle asialle voi kuin antaa hiljaisen hyväksynnän, ketään ei voi pakottaakaan. Uskon kuitenkin että tulet löytämään muualta ystäviä, jotka arvostavat sinua ja lastasi yhdessä ja erikseen, ilman erivapauksellisia syitä olla olematta ystävä, joka sinäkin olet hänelle.

Koita kuitenkin jaksaa, edes jotenkin. Käännä tappio voitoksi, ja asennoidu siihen että tämä tekee sinusta vahvemman, ja suunta tästä on vain eteenpäin :hug:
 
Et sinä tuollaisia "ystäviä" tarvitsekaan :hug:. Saat lapsen, ja toivottavasti paljon uusia ystäviä joko äideistä tai ei-äideistä :)

Elämäntilanteet muuttuu, kaikki ystävyyssuhteet ei vaan kestä ikuisesti eikä niiden tarvitsekaan kestää. Mutta on se silti omituista ja surullista, jos yhtäkkiä noin vain jätetään yksi kaveri pois porukasta.
 
Moikka! itse olen 28v tuleva yh mamma, ja vauvan laskettu aika on 3.9.12. Olen enemmän kun onnellinen, ja lapsi on toivottu. mutta, kaverit kun on vähitellen kanssa nyt lakannu pitämästä yhteyttä, ja tämä on todella surullista koska niitä "hyviä kavereita" kun ei ollut monta... ja nyt pitänee pikkuhiljaa todeta että ei ne sit loppuviimeeksi ollutkaan tosi ystäviä :/ onneksi on perhe tukena mutta niitä kavereita kaipailen...
samassa tilanteessa olevat, laittakaa spostia jos haluatte: jmk_83@netti.fi
 
He eivät sitten olleet ystäviäsi. Oikeat ystävät eivät häviä lapsen myötä.

Meille on esikoinen tulossa ja rehellisesti sanottuna en usko, että menetän yhen yhtä ystävää - vaikka kavereissa vain yhdellä on lapsi. Olen tuntenut monet ystäväni niin monen monta vuotta ja tiedän, että he ovat aina elämässäni. Eri asia sitten on, jos on näitä bilehile ystäviä, joita minulla ei ole ikinä edes oikein ollut niin ei voi niitä edes menettää. :D Olen 24-vuotias 90% absolutisti Helsingistä, en polta enkä käytä huumeita ja läheisiä ystäviä on enemmän kuin kaks. Tosin en ole sellanen ihminen muutenkaan, joka kokoajan höpöttäisi omasta rakkaastaan, raskaudestaan enkä tuu höpöttämään kokoajan siitä omasta vauvastakaan. Mut joo-o, on se jännä miten hirvittävän monella(?) lähtee ystäviä mätkimään, mutta jos se ystävä muuttuu juur tällaseks äidiks, joka ei oikeasti muusta puhu ku lapsestaan eikä mistään muusta niin kyllä ymmärrän siinä vaiheessa, että ystävät kaikkoavat ympäriltä one by one...
 
Se onkin nii jännä ku osaan kyl höpöttää muusta kun raskaudesta ja vauva jutuista... ja sanonut kavereille että vaikka onkin raskaana en halua olla huomion keskipisteenä vaan jatkaa touhuamista ihan samaan malliin ku ennenkin.
 
He eivät sitten olleet ystäviäsi. Oikeat ystävät eivät häviä lapsen myötä.

Meille on esikoinen tulossa ja rehellisesti sanottuna en usko, että menetän yhen yhtä ystävää - vaikka kavereissa vain yhdellä on lapsi. Olen tuntenut monet ystäväni niin monen monta vuotta ja tiedän, että he ovat aina elämässäni. Eri asia sitten on, jos on näitä bilehile ystäviä, joita minulla ei ole ikinä edes oikein ollut niin ei voi niitä edes menettää. :D Olen 24-vuotias 90% absolutisti Helsingistä, en polta enkä käytä huumeita ja läheisiä ystäviä on enemmän kuin kaks. Tosin en ole sellanen ihminen muutenkaan, joka kokoajan höpöttäisi omasta rakkaastaan, raskaudestaan enkä tuu höpöttämään kokoajan siitä omasta vauvastakaan. Mut joo-o, on se jännä miten hirvittävän monella(?) lähtee ystäviä mätkimään, mutta jos se ystävä muuttuu juur tällaseks äidiks, joka ei oikeasti muusta puhu ku lapsestaan eikä mistään muusta niin kyllä ymmärrän siinä vaiheessa, että ystävät kaikkoavat ympäriltä one by one...

No jos ei kestä sitä ei ole oikea ystävä. jos on esim. yh ja tullut jätetyksi ja petetyksi viime metreillä, niin kaipaa ihan erilailla toista aikuista kelle puhua, kuin esim. miehen omaava tai omasta vapaasta tahdosta yh:ksi hankkiutunut
 
[QUOTE="natasja";26441816]No jos ei kestä sitä ei ole oikea ystävä. jos on esim. yh ja tullut jätetyksi ja petetyksi viime metreillä, niin kaipaa ihan erilailla toista aikuista kelle puhua, kuin esim. miehen omaava tai omasta vapaasta tahdosta yh:ksi hankkiutunut[/QUOTE]

Se onkin eri asia. Puhuin nyt näistä äideistä, joille se oma lapsi on maailman napa ja millään muulla asialla ei ole väliä, eli ei kiinnosta ystävänsä kuulumiset jne.
 
Älä huoli, sitten kun vauva on syntynyt niin meet mukaan kaikkiin vauvakerhoihin ja muihin tapahtumiin. Kysy näistä vaikka neuvolassa. Ja iloinen avoin asenne mukaan sekä hieman omaakin aktiivisuutta! Itse olen tällälailla saanut tosi mukavia kavereita ja välillä tuntuu että vähän liikaakin, ettei yhteyttä jaksa niin moneen pitääkään!! =)
 
  • Tykkää
Reactions: MamaMiia
Olet ottanut elämässäsi ison askeleen ja lapsen myötä elämäsi mullistuu. Voisi melkein sanoa, että lapsen myötä tulet toiseksi ihmiseksi, vaikka persoonasi pysyykin samana. Asiat, jotka ennen tuntuivat merkityksellisiltä, menettävät arvoaan ja viettisi keskittyvät vauvan hoivaamiseen. Itse koin ahdistavanakin sen, etten voinut estää sitä muutosta. Yhtäkkiä en vaan nähnyt mitään järkeä asioissa, joilla ennen lapsia täytin arkeni. Todennäköisesti sinullekin tulee käymään juuri näin.

Ehkäpä ystäväsi eivät sitten olleet valmiita tähän muutokseen. Ja ehkä se olikin ihan hyvä, että irtautuivat sinusta jo nyt, ennen vauvan syntymistä. Vauvan synnyttyä tämä irtautuminen olisi saanut sinut tuntemaan olosi vielä surullisemmaksi. Älä ahdistu, hanki uusia ystäviä. Esikoisen jälkeen minullakin oli yksinäinen vaihe, kun tuntui, ettei ollut jäljellä ainoatakaan ystävää vauvaa edeltäneeltä ajalta, mutta sitten vaan sinnikkäästi etsin uusia ystäviä ja löysin uuden ystäväpiirin. Kyllä sinäkin uusiin ihmisiin tutustut ja solmit entistä ehompia ystävyyssuhteita, älä murehdi menneitä :hug:

Jaksamista odotukseen ja paljon onnea tulevasta perheenjäsenestä!
 
  • Tykkää
Reactions: MamaMiia

Yhteistyössä