Vinkkejä hankalaaseen tilanteeseen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pt-mies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Väkivalta on aina väärin, eikä sinun pitäisi antaa avokillesi minkäänlaista syytä käytökseensä.Olet aika tyypillinen väkivallan uhri antaessasi avokillesi "täyden syyn" kohdella sinua huonosti.

Olen itse päässyt puolison väkivaltaisesta kohtelusta eroon käymällä Turvakodin terapiassa ja puhumassa, miten toisen väkivaltaan pitää suhtautua. Ennen sitä selitin itselleni ihan niin kuin sinäkin, että minä olen vastuussa puolisoni agressiivisuudesta. Aina keksin syyn itsestäni, vaikka järki oli sitä tunnetta vastaan.

Olet toiminut upeasti ottamalla vastuun kiusaamisesta, pyytänyt anteeksi ja antanut avokillesi mahdollisuuden käydä ikäviä muistoja kanssasi läpi. Se, että olette nyt yhdessä vaatii molempien tahtoa, joten jos kiusaamisesi olisi avokillesi yhä vaikea asia ei hän sinun kanssasi voisi saman katon alla olla.

Älä ihmeessä itke kotonasi, vaan hae apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmana;28617925:
Kun puhut avopuolisostasi ainoastaan ulkonäköön viitaten, se kuulostaa todella kummalliselta. Yleensä ihmiset kuvailevat niinkin läheisiä ihmisiä ihan toisenlaisista näkökulmista. Pyysit kaveriltasi naisen puhelinnumeronkin ainoastaan hänen ulkonäkönsä perusteella, vaikkette käsittääkseni jutelleet tuona ryyppyiltana sanaakaan. Ja ihastumista kuvaat ainoastaan "tajusin vasta myöhemmin, miten nätti tää mimmi voikaan olla". Ja se, että hän oli laihduttanut oli mielestäsi jonkinlainen kosto sinulle. Mitään muuta hänen luonteestaan et kerro paitsi että on ollut jotain helliä hetkiä ja nyt nämä raivarit.

Näetkö sinä miten tästäkin kirjoituksesta huokuu sen aidon kirjoittajan erittäin vahva kipuilu koulukiusaamisesta?

Mun mielestä nämä toistuvat kirjoitukset aiheesta ovat erittäin huolestuttavia ja toivoisin ylläpidon kiinnittävän aidosti näihin huomiota ja selvittävän hieman kirjoittajan taustaa.
 
Kuulostaa vaan siltä, että kaksi hukassa olevaa ihmistä on keskenään. Nainen näkee sinut ehkä "kesynä" versiona entisestä ja jotenkin entisen kiusaajan huomio hivelee. Toisaalta on katkera siitä, että on kanssasi ja projisoi ehkä vihan tunteensa entisiin asioihin, vaikka ehkä on vaan tyytymätön nykyisyyteen. Sinä näet entisen kiusattusi pelastavana enkelinä ja entisenä rumana ankanpoikasena, joka nyt kelpaa, mutta jolle et enää kelpaa, mutta olet hänestä riippuvainen. Erotkaa ja hakekaa terveempi suhde muualta. Ei tuosta mitään tule.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;28617955:
Jos haluat vinkkejä hankalaan tilanteeseen, pitäisi tietää vähän muutakin, kuin että henkilö on laihtunut yli 25 kiloa ja että hän näyttää nyt mielestäsi upealta.

No luonteeltaan hän on parhaimmillaan tosi söpö, herkkä, ujo, hellä ja huolehtivainen ihminen... :)
 
[QUOTE="vieras";28617963]Väkivalta on aina väärin, eikä sinun pitäisi antaa avokillesi minkäänlaista syytä käytökseensä.Olet aika tyypillinen väkivallan uhri antaessasi avokillesi "täyden syyn" kohdella sinua huonosti.

Olen itse päässyt puolison väkivaltaisesta kohtelusta eroon käymällä Turvakodin terapiassa ja puhumassa, miten toisen väkivaltaan pitää suhtautua. Ennen sitä selitin itselleni ihan niin kuin sinäkin, että minä olen vastuussa puolisoni agressiivisuudesta. Aina keksin syyn itsestäni, vaikka järki oli sitä tunnetta vastaan.

Olet toiminut upeasti ottamalla vastuun kiusaamisesta, pyytänyt anteeksi ja antanut avokillesi mahdollisuuden käydä ikäviä muistoja kanssasi läpi. Se, että olette nyt yhdessä vaatii molempien tahtoa, joten jos kiusaamisesi olisi avokillesi yhä vaikea asia ei hän sinun kanssasi voisi saman katon alla olla.

Älä ihmeessä itke kotonasi, vaan hae apua.[/QUOTE]

Kiitos. Olen miettinyt, että kannattaisiko tuolle ehdottaa jotain yhteistä terapiaa vai pistää kylmänviileästi vaan poikki...
 
[QUOTE="vieras";28617966]Näetkö sinä miten tästäkin kirjoituksesta huokuu sen aidon kirjoittajan erittäin vahva kipuilu koulukiusaamisesta?

Mun mielestä nämä toistuvat kirjoitukset aiheesta ovat erittäin huolestuttavia ja toivoisin ylläpidon kiinnittävän aidosti näihin huomiota ja selvittävän hieman kirjoittajan taustaa.[/QUOTE]

Höpönlöpön... minä en tiedä mistä muusta kiusaamisesta täällä on ennen jauhettu, mutta kai näitä vaikeita kokemuksia voi jukolauta olla muillakin!?
 
No luonteeltaan hän on parhaimmillaan tosi söpö, herkkä, ujo, hellä ja huolehtivainen ihminen... :)

No millaisista asioista riitelette ja millä tavalla? Onko hänellä ystäviä? Millaiset suhteet hänellä tai sinulla on hänen sukulaisiinsa? Mitä hän on tehnyt sillä välillä kun asui muualla? Onko hänellä aikaisempia parisuhteita? Entä sinulla? Millaista arkea elätte? Kerro nyt jotain, mistä oikeasti saa kiinni.
 
[QUOTE="vieras";28617971]Kuulostaa vaan siltä, että kaksi hukassa olevaa ihmistä on keskenään. Nainen näkee sinut ehkä "kesynä" versiona entisestä ja jotenkin entisen kiusaajan huomio hivelee. Toisaalta on katkera siitä, että on kanssasi ja projisoi ehkä vihan tunteensa entisiin asioihin, vaikka ehkä on vaan tyytymätön nykyisyyteen. Sinä näet entisen kiusattusi pelastavana enkelinä ja entisenä rumana ankanpoikasena, joka nyt kelpaa, mutta jolle et enää kelpaa, mutta olet hänestä riippuvainen. Erotkaa ja hakekaa terveempi suhde muualta. Ei tuosta mitään tule.[/QUOTE]

Ehkä parhain kuvailu tähän asti...
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;28618001:
No millaisista asioista riitelette ja millä tavalla? Onko hänellä ystäviä? Millaiset suhteet hänellä tai sinulla on hänen sukulaisiinsa? Mitä hän on tehnyt sillä välillä kun asui muualla? Onko hänellä aikaisempia parisuhteita? Entä sinulla? Millaista arkea elätte? Kerro nyt jotain, mistä oikeasti saa kiinni.

Riitelemme milloin mistäkin. Minä ärsyynnyn vaan häneen ja hän minuun. Riitelemme yleensä riitelemällä eli huudamme ja puhumme rumia. Harvoin menee väkivaltaan, mä oon myös läppässyt häntä kasvoihin. Hänellä on myöskin nykyisin ystäviä, kouluaikoina ei ollut. En tunne hänen sukuaan. Hän oli aloittanut terapian silloin muualla ja kuntoutunut, tullut onnelliseksi ja hyväksi ihmiseksi (on todisteena papereita siitä terapiasta.), seurustellut, elänyt kaikin puolin normaalia elämää. Kuten edellisestä voit jo arvata, hänellä on aikaisempia parisuhteita. Minullakin on. Muuten elämme normaalia arkea, hän käy töissä, minä teen töitä, harrastelemme, emme eroa siis ulkoisesti sen kummemmin kuin kuka tahansa muukaan pariskunta.
 
Kiitos. Olen miettinyt, että kannattaisiko tuolle ehdottaa jotain yhteistä terapiaa vai pistää kylmänviileästi vaan poikki...

Jatkan vielä, että jos et saa häntä mukaan mene yksin. Se, että kannat syyllisyyttä kiusaamisestasi pitää puhaltaa jo poikki. Ymmärrät tekosi vaikutukset ja siitähän kaikessa on kysymys, että kantaa vastuun pahoista teoistaan. Kaikille ei tule tilaisuutta niin kuin sinulle koettaa korjata asioita ja koska olet korjannut asioita et voi tehdä enempää. JOs avokkisi ei koe päässeensä menneestä ylitse hän todellakin tarvitsee silloin ammattimaisempaa apua kuin sinä voit antaa. Sen vuoksi on parempi vaikka jopa nostaa kytkintä kuin jäädä odottelemaan rauhoittuuko toinen.
 
[QUOTE="vieras";28618020]Jatkan vielä, että jos et saa häntä mukaan mene yksin. Se, että kannat syyllisyyttä kiusaamisestasi pitää puhaltaa jo poikki. Ymmärrät tekosi vaikutukset ja siitähän kaikessa on kysymys, että kantaa vastuun pahoista teoistaan. Kaikille ei tule tilaisuutta niin kuin sinulle koettaa korjata asioita ja koska olet korjannut asioita et voi tehdä enempää. JOs avokkisi ei koe päässeensä menneestä ylitse hän todellakin tarvitsee silloin ammattimaisempaa apua kuin sinä voit antaa. Sen vuoksi on parempi vaikka jopa nostaa kytkintä kuin jäädä odottelemaan rauhoittuuko toinen.[/QUOTE]

En minä ennen pahemmin edes mietiskellyt tuota kiusaamistani, vasta sitten sen onnettomuuden jälkeen vähäsen ja sitten enemmän kun nainen tuli uudenlaisena kuvioihin.
 
Oleppas sinä hiljaa siellä jos ei ole mitään järkevää sanottavaa...

Sama pätee suhun, jos aiot vain jauhaa tätä samaa kiusaamisasiaa niin ole hiljaa.

Tää on VÄÄRIN että uskottelet olevasi jotain mitä et ole, vastaajat näkevät sen vaivan että oikein miettivät kuviteltua tilannettasi, ottavat aikaa vastatakseen sulle, kenties miettivät myöhemminkin tuota keksittyä tarinaa - jota he luulevat todeksi. Ymmärrä että on VÄÄRIN kusettaa ihmisiä!
 
Tuota, kiusaaminenhan voi johtaa masennukseen,itsetuhoisuuteen,vakaviin mielenterveyshäiriöihin tai jopa itsemurhaan,joten miksikäs e iasia voi olal niin että tuo nainen olisi erlinainen ilman kiusaamiskokemuksia? ehkä hänellä on jäänyt tietyiltä osin tunteiden käsittelytaidot yms kehittymättä..kun kiusattuna ei oikein ole samaa mahdollisuutta kuin ei kiusatuilla,tarkoitan tällä siis sitä kun saa koko ajan pelätä.. ja se pelko vie tilaa kaikelta muulta..

Pariterapiaan kannattaisi mennä ensin ja katsoa sitten miltä näyttää. ja herranjestas miksi sä ap tahallaan ärsytät vaimoasi? kostoksi?
 
Riitelemme milloin mistäkin. Minä ärsyynnyn vaan häneen ja hän minuun. Riitelemme yleensä riitelemällä eli huudamme ja puhumme rumia. Harvoin menee väkivaltaan, mä oon myös läppässyt häntä kasvoihin. Hänellä on myöskin nykyisin ystäviä, kouluaikoina ei ollut. En tunne hänen sukuaan. Hän oli aloittanut terapian silloin muualla ja kuntoutunut, tullut onnelliseksi ja hyväksi ihmiseksi (on todisteena papereita siitä terapiasta.), seurustellut, elänyt kaikin puolin normaalia elämää. Kuten edellisestä voit jo arvata, hänellä on aikaisempia parisuhteita. Minullakin on. Muuten elämme normaalia arkea, hän käy töissä, minä teen töitä, harrastelemme, emme eroa siis ulkoisesti sen kummemmin kuin kuka tahansa muukaan pariskunta.

No niin, eli hän on käynyt jossain terapiassakin (tätäkään et maininnut aiemmin, mielestäni aika oleellista tässä tapauksessa). Oletteko jutelleet siitä? Johtuiko se kiusaamisesta vai jostain muista asioista?

Ja onko hän siis itse esitellyt sinulle jotain "todisteita" aiemmasta elämästään? Miksi terapiaa tai hyvää elämää pitää jotenkin todistella?

Millä tavalla te kommunikoitte? Kuulostaa jotenkin oudolta, että avopuolisosi on oikein todistellut terapiaansa, mutta kiusaaminen on ohitettu jollakin hymähdyksellä?
 
En minä ennen pahemmin edes mietiskellyt tuota kiusaamistani, vasta sitten sen onnettomuuden jälkeen vähäsen ja sitten enemmän kun nainen tuli uudenlaisena kuvioihin.

Tarkoitin, että vastuuta teoistaan voi kantaa milloin tahansa. Moni meistä ihmisistä tajuaa asioita vasta kun jotakin merkittävää tapahtuu oamssa elämässä ja mikä laittaa niitä vanhoja tekojaan miettimään. Vuosienkin päästä. Ja jos on päättänyt korjata tekonsa on se hyvä asia. Enempää ei voi tehdä, eikä kaikkea voi johdatella menneisyydenkään syyksi. Väkivalta pitää pysäyttää ja miettiä sen syytä. Yleensä siihen on syypää vain vakivallan tekijä.
 
Kiitos nyt kaikille vastanneille ja jään miettimään tätä asiaa ja teen sitten parhaat ratkasuni, jotta asiamme järjestyisivät. Oli se sitten vaikka se eroaminen...

Milja puhuit paljon hyvää asiaa, en todellakaan usko että vaimo kusettaisi tuossa kaikessa että on vaikuttanut mieleen. Mulla on vaan näköjään niin paska luonne välillä että tykkään tupata ärsyttämään...

Kiusaamisesta se hänen terapiansa sillon johtui ja sitten asiasta josta en viitsi sanoa. Itse on esitellyt todisteita pärjäämisestään, halusi näyttää että ei kaikki vika hänen epäonnistumiseensa elämässä ole ollut vain hänessä vaan minä/me sabotoitiin hänen elämäänsä silloin hyvin paljon... Puhumallahan me kommunikoidaan ja niin, ehkä hän ei vain koskaan kykene antamaan minulle täysin anteeksi ja siitä tämä kaikki, niin ja väkivaltaan on tosiaan syyllinen vain se väkivallan tekijä olen samaa mieltä, mutta sitten jos halutaan katsella asiaa leveämmältä kantilta niin se taas mikä vaikuttaa sitten siihen, että hän käyttäytyy noin niin voi olla monia seikkoja...
 
Voi ap. Olen pahoillani puolestasi, kun olet joutunut kiusatuksi. Totuus kuitenkin on, että näiden provojen keksiminen ei auta sinua. Sinä tarvitset apua ammattilaiselta. Tämä jatkuva valehtelu on myös väärin. Muut näkevät vaivaa vastatakseen sinulle ja sinä valehtelet silmät ja korvat täyteen. Juuri sinunlaisten ihmisten takia monet ihan aidot keskustelut teilataan provoiksi ja moni tosissaan aloituksen tekevä joutuu todistelemaan omaa aitouttaa. Sinä jäät tyylistäsi jo aloitusviestissä kiinni niille, jotka ketjujasi ovat lukeneet. Tämä on niin turhaa ajan haaskausta sekä sinulta, että niiltä muutamilta hyväuskoisilta, jotka eivät tyyliäsi tunne. Jos et vielä ole saanut asuntoa Oulusta, hae apua nykyiseltä paikkakunnaltasi.
 
Harjoittele vielä sitä kirjoitustyylin muuttamista, sut tunnistaa heti ensimmäisestä viestistä. Plus toi kiusausteema on vähän liian näkyvä näissä sun provoissa.
 

Yhteistyössä