Vinkkejä nyt ihan oikeasti niiden ystävyyssuhteiden luomiseen?

["vieras"]

Mun oli tarkotus muuttaa sinne Ouluun ja on edelleenkin, mutta se kämppä mikä mun piti saada menikin nyt sen vuokraajan tuttavalle kun sen tuttavan kämpässä oli sattunu äkillinen vesivahinko... Nyt siis ootellaan uutta sopivaa kämppää

Mua pelottaa ihan saatanasti tää uusi alku, se on toivottavaa mutta mitä lähemmäks se tulee niin sitä pelottavammaks se muuttuu.

Mun päässä käy vaan ajatukset et mitä jos en saakkaa uutta alkua, et joku niistä kiusaajista muuttaa sinne ja löytää mut ja alkaa tuhoo taas mun elämää?

Tai entä jos kerkeen hetken olla onnellinen, mut sit se onni viedään multa taas pois ja musta tulee todella itkuinen, surullinen ja masentunut jos kiusaaminen alkaa taas?

Entä jos saan uusia ystäviä ja ne kuulee jostain mun menneisyydestä ja kaikki tuhoutuu siinä?

Entä jos joudun menemään kouluun? miten mä selviän monen vuoden eristäytymisen jälkeen ja siitä pelosta sinne menoon, koska mulla ei oo viimeks kun oon koulussa ollu nii kovin hyvät muistot siitä ajasta.

Mitä teen jos tapaan jonkun ihanan tyypin ja ihastun ja sekin muhun ja haluais alkaa seurustelemaan mun kanssa? pystynkö mä? pystynkö mä harrastamaan seksiä sen kanssa ja olemaan vapaa? vaivaako mua koko ajan ajatus siitä että oon joku likanen horo ja koenko velvollisuudeks kertoo millasta muijaa sekin nyt hässis... vaikka siis en ookkaan kenenkään kanssa tehny mitään sellasta aiemmin, mutta säätäny niin monen kanssa et koen itteni likaseks ja kaikki haukkuu mua likaseks täällä

Uskallanko mä muutenkaan enää täysin vapautuneesti? ehkä en .. emmä uskalla koskaan värjätä hiuksia enää tummaks, ei se oo osa mua, vaikka haluisin kokeilla eri tyylejä

Uskallanko olla iloinen vai pitäiskö mun olla varautunut vähän koko ajan?

Mä tiedän jo nyt et yks tyyppi joka tietää mun menneisyyden on muuttamassa kanssa Ouluun ja kolme tyyppiä lähti sille alalle mille mä haluaisin ehkä joskus mennä opiskelemaan jos tulevaisuudessa pystyn.

Tuleeko mun elämästä hyvää?

Näenkö mä enää niitä naamoja? Saanko ystäviä? Vapautuksen mun menneisyydestä? Saanko poikaystävää? Perhettä? Lapsia?

Mulla on ihan viiiiiiiiitusti paineita ja ahdistaa .....

 

[neuvo]

Mee nyt kuule lääkäriin jutteleen ja mahdollisimman nopeesti.

 

["vieras"]

No ei se niiden ystävyyssuhteiden luomiseen auta!

Emmä osaa oikeesti enää luoda niitä, kun oon ollu nii kauan yksin nii oon ihan surkee ja out sosiaalisissa suhteissa.

 

["vieras"]

nosto.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";28560252]No ei se niiden ystävyyssuhteiden luomiseen auta!

Emmä osaa oikeesti enää luoda niitä, kun oon ollu nii kauan yksin nii oon ihan surkee ja out sosiaalisissa suhteissa.[/QUOTE]
Nimenomaan auttaa. Kun saat pääsi kuntoon, lakkaat suhtautumasta vainoharhaisesti muihin ihmisiin ja luontevasti omaan itseesi, niitä ystävyyssuhteita alkaa syntyä ilman sen kummempia kommervenkkejä

 

["vieras"]

no empähän tiiä..

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";28560727]no empähän tiiä..[/QUOTE]
Ei se ainakaan asiaa pahenna. Valitettavasti olet niin solmussa noiden traumojesi kanssa, että seurassasi on melko varmasti vaikeaa olla luontevasti. Ja se jos mikä karkoittaa mahdolliset ystäväkandidaatit pois, jos toisen seurassa pitää olla jatkuvasti varuillaan.

 

["vieras"]

Yleisenä vinkkinä voi sanoa, että mene ihmisten ilmoille. Joku harrastus on hyvä paikka. Sitten vaan juttelet siellä ihmisten kanssa, siihen harrastuksiin liittyvistä jutuista on hyvä aloittaa. Sitten joskus kysyt että mennäänkö kahville. Sitten siellä kyselet toisen elämästä ja kerrot omasta elämästä ja puhutte harrastuksesta ja Oulusta ja ajankohtasista asioista. Ole oma itsesi.

Mutta paras vinkki sulle on tosiaankin hoitaa se pää kuntoon.

 

["nih"]

älä ainakaan enää pura paineitasi provoilulla. ei sua täällä voida auttaa, sulla on niin vitusti häikkää päässä ettei ne palstalijoiden kommenteille parane. ja sehän on jo nähty että teet aina vain uusia aloituksia samoista aiheista vaikka oisit jo saanu hyviä vastauksia. hanki siis sitä apua!!!!!!!

 

["vieras"]

No terapian alotan varmaan kun muutan, soitin sillon jo siitä sinne ja puhuttiin siitä asiasta vähän etukäteen.

Mutta vaikka saisin terapiaa ja lääkkeitä. Uskon, että tarvitsen myös muita vinkkejä hyvien ystävyyssuhteiden saamiseen.. koska mä en oikein mielestäni osaa, mutta tuossa tuli jo muutamia kiitos.

 

["vieras"]

nosto.

Mä kamalan sairas paska en todellakaan pääse sinne hoitoon heti.

Mulla on myös univaikeuksia nykyisin. Johtunee kai tuosta helteestä. Mä en oo varmaan kuukauteen saanu nukuttuu kohta kunnolla .. nukun ehkä sellaset 6h ja pätkä unta. Sitten kun oon niin pahoissa univeloissa niin oon ihan naatti ja mun masennus/ahdistus ja muut mielenterveysongelmathan kanssa kiittää tosta univajeesta kun aivot ei oo tarpeeks levänneet, tuntuu että ne menee siitä vaan pahemmaks.

Sit mulla on kauhee ongelma sen kanssa myös, että mä oon välillä niin jotenkin sekasin että mä en tiedä yhtään millanen mä oon!!!! haluanko mä mustat hiukset, haluanko mä vaaleet hiukset. Missä mä oon itsevarma, missä mä en oo itsevarma. Minkälaista kuvaa välitän ulkoisesti itsestäni nykyisin niille kiusaajille jne. On paljon merkitystä ja painetta, ei vaan voi antaa ja tehdä miten haluaa, ettei joku niissä taas vaan herätä halua alkamaan kiusaa mua.

Sit mulla on pakkomielteitä. Joo, mä oon ihastunu yhteen vanhempaan mieheen, mutta kuolleeseen sellaseen ja ehkä toiseenkin, joka ei oo kyllä kuollut mutta parisuhteessa ja kaks lasta ja en tunne henkilökohtasesti niitä ja vaikka tuntisin niin en menis tuohon väliin sorkkimaan ja hajottamaan perhettä ja kun se pari on ollu niin rakastavainen pitkään, et ne on niinku varmasti luodut toisilleen ja piste. Mutta ne on 30 ja 33 vuotiaita ja sit mulle on tullu pakkomielle siitä, kun huomasin ekan kerran kun tein alotuksen vanhemman ja nuoremman suhteesta, että miten paljon se sai närää. Mä en sais rakastaa 18-vuotiaana tuon ikäistä miestä ja olla yhdessä ja se pistää vihaksi, koska omanikäistenkään kanssa mulla ei tule mitään ja en ehkä edes haluaisi, koska ne on idiootteja kypsymättömiä jonneilijoita jotka lällättelee vaan miten huora mä oon. Mulle on niin paha pakkomielle tullu siitä, että mun on pakko jankata niin kauan ennen kun mä saan ihmiset lopettamaan sen tuomitsemisen ja hyväksymään suuremmallakin ikäerolla olevat suhteet!

Mä haluan tehdä siis jotain hyvää ja auttaa niitä ihmisiä joilla on ikäeroa kanssa parisuhteessaan, jotta ne sais olla onnellisia, eikä niitä paheksuttais, koska se voi tuhota kaiken!

Mulla on koko ajan vaan enemmän olo, ettei mulla oo järki elää. Emmä oo nauttinu ikinä täysillä mun elämästä kun synnyin paskaan perheeseen ja viimeset viis vuotta on ollu helvettiä koska jouduin neitsyenä vielä huoran maineeseen ja kiusatuks...

Sit joku niistä mun kiusaajistakin on lukenu jo nää tekstit koska näitä alotuksia on ollu niin useita ja provoja ja mä en oo taaskaan muuta kun pellen roolissa ja kaikki vaan nauraa mulle ja mun sekopäisyydelle ja haluaa kuulla aina uudet ja mehevimmät juorut siitä miten se on taas onnistunu sekoomaan...

Ei mun elämällä oo enää 18-vuotiaanakaan virkaa. Ei musta ikinä tule hyvää äitiä, ei koskaan hyvää vaimoa ( koska ei huorasta voi tehdä prinsessaa.. ) jne. terveys kaukana hyvästä, ei bileitä ja oon tippunu kärryiltä siinäkin ettei mulla oo opiskelupaikkaa/töitä. Mä oon ihan niinku non stop ja vittu tää kaikki paska näkyy naamastakin ja siitä et mä oon lihonu 15kg!

Sit pitäis pystyy vielä hymyillä ja olla niin pirun onnellinen. VITTU. vaikka ei koe muuta kun vihaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! ja sitä et haluis vaan tappaa kaikki saatana ..

 

["vieras"]

Eli millään ei tunnu olevan mitään merkitystä...