V
"vieras"
Vieras
Mun oli tarkotus muuttaa sinne Ouluun ja on edelleenkin, mutta se kämppä mikä mun piti saada menikin nyt sen vuokraajan tuttavalle kun sen tuttavan kämpässä oli sattunu äkillinen vesivahinko... Nyt siis ootellaan uutta sopivaa kämppää
Mua pelottaa ihan saatanasti tää uusi alku, se on toivottavaa mutta mitä lähemmäks se tulee niin sitä pelottavammaks se muuttuu.
Mun päässä käy vaan ajatukset et mitä jos en saakkaa uutta alkua, et joku niistä kiusaajista muuttaa sinne ja löytää mut ja alkaa tuhoo taas mun elämää?
Tai entä jos kerkeen hetken olla onnellinen, mut sit se onni viedään multa taas pois ja musta tulee todella itkuinen, surullinen ja masentunut jos kiusaaminen alkaa taas?
Entä jos saan uusia ystäviä ja ne kuulee jostain mun menneisyydestä ja kaikki tuhoutuu siinä?
Entä jos joudun menemään kouluun? miten mä selviän monen vuoden eristäytymisen jälkeen ja siitä pelosta sinne menoon, koska mulla ei oo viimeks kun oon koulussa ollu nii kovin hyvät muistot siitä ajasta.
Mitä teen jos tapaan jonkun ihanan tyypin ja ihastun ja sekin muhun ja haluais alkaa seurustelemaan mun kanssa? pystynkö mä? pystynkö mä harrastamaan seksiä sen kanssa ja olemaan vapaa? vaivaako mua koko ajan ajatus siitä että oon joku likanen horo ja koenko velvollisuudeks kertoo millasta muijaa sekin nyt hässis... vaikka siis en ookkaan kenenkään kanssa tehny mitään sellasta aiemmin, mutta säätäny niin monen kanssa et koen itteni likaseks ja kaikki haukkuu mua likaseks täällä
Uskallanko mä muutenkaan enää täysin vapautuneesti? ehkä en .. emmä uskalla koskaan värjätä hiuksia enää tummaks, ei se oo osa mua, vaikka haluisin kokeilla eri tyylejä
Uskallanko olla iloinen vai pitäiskö mun olla varautunut vähän koko ajan?
Mä tiedän jo nyt et yks tyyppi joka tietää mun menneisyyden on muuttamassa kanssa Ouluun ja kolme tyyppiä lähti sille alalle mille mä haluaisin ehkä joskus mennä opiskelemaan jos tulevaisuudessa pystyn.
Tuleeko mun elämästä hyvää?
Näenkö mä enää niitä naamoja? Saanko ystäviä? Vapautuksen mun menneisyydestä? Saanko poikaystävää? Perhettä? Lapsia?
Mulla on ihan viiiiiiiiitusti paineita ja ahdistaa .....
Mua pelottaa ihan saatanasti tää uusi alku, se on toivottavaa mutta mitä lähemmäks se tulee niin sitä pelottavammaks se muuttuu.
Mun päässä käy vaan ajatukset et mitä jos en saakkaa uutta alkua, et joku niistä kiusaajista muuttaa sinne ja löytää mut ja alkaa tuhoo taas mun elämää?
Tai entä jos kerkeen hetken olla onnellinen, mut sit se onni viedään multa taas pois ja musta tulee todella itkuinen, surullinen ja masentunut jos kiusaaminen alkaa taas?
Entä jos saan uusia ystäviä ja ne kuulee jostain mun menneisyydestä ja kaikki tuhoutuu siinä?
Entä jos joudun menemään kouluun? miten mä selviän monen vuoden eristäytymisen jälkeen ja siitä pelosta sinne menoon, koska mulla ei oo viimeks kun oon koulussa ollu nii kovin hyvät muistot siitä ajasta.
Mitä teen jos tapaan jonkun ihanan tyypin ja ihastun ja sekin muhun ja haluais alkaa seurustelemaan mun kanssa? pystynkö mä? pystynkö mä harrastamaan seksiä sen kanssa ja olemaan vapaa? vaivaako mua koko ajan ajatus siitä että oon joku likanen horo ja koenko velvollisuudeks kertoo millasta muijaa sekin nyt hässis... vaikka siis en ookkaan kenenkään kanssa tehny mitään sellasta aiemmin, mutta säätäny niin monen kanssa et koen itteni likaseks ja kaikki haukkuu mua likaseks täällä
Uskallanko mä muutenkaan enää täysin vapautuneesti? ehkä en .. emmä uskalla koskaan värjätä hiuksia enää tummaks, ei se oo osa mua, vaikka haluisin kokeilla eri tyylejä
Uskallanko olla iloinen vai pitäiskö mun olla varautunut vähän koko ajan?
Mä tiedän jo nyt et yks tyyppi joka tietää mun menneisyyden on muuttamassa kanssa Ouluun ja kolme tyyppiä lähti sille alalle mille mä haluaisin ehkä joskus mennä opiskelemaan jos tulevaisuudessa pystyn.
Tuleeko mun elämästä hyvää?
Näenkö mä enää niitä naamoja? Saanko ystäviä? Vapautuksen mun menneisyydestä? Saanko poikaystävää? Perhettä? Lapsia?
Mulla on ihan viiiiiiiiitusti paineita ja ahdistaa .....