Vinkkejä synnytystä varten!

["Vieras"]

Mä en ole käynyt missään synnytysvalmennuksessa tms., ja synnytykseen liittyvät asiat askarruttaa... Jos siis tänne voisitte palstalaiset laittaa joitain "vinkkejä" tai huomioita tai sellaisia asioita, jotka olisitte itse halunneet tietää synnytykseen ja sen käynnistymiseen liittyen. Neuvolasta olen koittanut kysellä, mutta en ole saanut sieltä muuta vastausta, kuin että "Ei sitä kannata miettiä, kyllä se hyvin menee."

 

["sondersson"]

lukaise tämä, mulle oli paljonkin hyötyä
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=13

Lue oikein ajatuksella ja vaikka useampaan kertaan niin se pysyy mielessäsi ja synnytyksen aikana huomaat miten nuo vaiheet toteutuu. Se auttaa kun tietää mitä on seuraavaksi odotettavissa.

 

[halinäkeijuuuu]

Mä en koskaan ehtinyt käymään synnytysvalmennuksessa. Olisin halunnut tietää erilaisista synnytysasennoista. Siis ponnistusvaiheen asennoista. Puoli-istuva oli jotain ihan hirveetä, painoi jännekin häntäluuhun yms ihan perkeleesti. Toisen lapseni synnytin sit kyljellään ja voi tsiisus kun oli helpompaa (toki toinen synnytys varmasti on muutenkin), mutta uskon, että myös asennolla oli vaikutusta. En myöskään tiennyt, että jos lapsivedet menee, niin sairaalaan ei tarvi sännätä tukka putkella. Olis voinut hyvin odotella kotona aika pitkään niitä supistuksia. Tsemppiä sulle koitokseen... ja vinkkinä, ponnista sit OIKEASTI KOVAA! Mä en aluksi tajunnut, et ponnistaa pitää niin, että tuntuu ku päästä verisuoni katkeis

 

["sondersson"]

nuo sivut on muutenkin tosi hyvät, kannattaa lukea sitä vauvanhoito-osiota, paljon hyödyllistä tietoa.

 

["jonna"]

Paras vinkki: älä suunnittele! Mene täysin omien tuntemuksiesi mukaan, äläkä suunnittele etukäteen mitään. Et voi tietää mitä siellä tapahuu, miten koet kivun jne. Kaikki synnytykset on erilaisia ja kun luotat kätilöön ja omiin tuntemuksiisi niin kyllä se siitä.

 

["Oili"]

Mä en koskaan ehtinyt käymään synnytysvalmennuksessa. Olisin halunnut tietää erilaisista synnytysasennoista. Siis ponnistusvaiheen asennoista. Puoli-istuva oli jotain ihan hirveetä, painoi jännekin häntäluuhun yms ihan perkeleesti. Toisen lapseni synnytin sit kyljellään ja voi tsiisus kun oli helpompaa (toki toinen synnytys varmasti on muutenkin), mutta uskon, että myös asennolla oli vaikutusta. En myöskään tiennyt, että jos lapsivedet menee, niin sairaalaan ei tarvi sännätä tukka putkella. Olis voinut hyvin odotella kotona aika pitkään niitä supistuksia. Tsemppiä sulle koitokseen... ja vinkkinä, ponnista sit OIKEASTI KOVAA! Mä en aluksi tajunnut, et ponnistaa pitää niin, että tuntuu ku päästä verisuoni katkeis

Mulla oli just päinvastoin: pistivät eka ponnistamaan kyljellään ja ei siitä tullut mitään. heti kun siirryin puoli-istuvaan asentoon ni johan rupes tapatumaan.

 

["vieras"]

Edellisen kanssa samaa mieltä! Mulla oli sunnytyksestä vaikka mitä ajatuksia ja fiiliksiä, mutta mikään ei sitten kuitenkaan mennyt niinkuin olin ajatellut. Sulla on itse asiassa ihan loistava tilanne - menet vaan paikalle, kuulostelet itseäsi ja luotat henkilökuntaan, ne on ammattilaisia. Ja uskallat avata suusi, jos joku ihan oikeasti mättää.

 

["mami"]

Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että kannattaa harjoitella erilaisia ponnistusasentoja. Ainakin kokeilla, että missä asennossa ei ainakaan pystyisi. Vielä, kun harjoittelee isän kanssa niin ei tarvi sitten laitoksella häslätä ja yrittää selittää, mitä asentoa tarkoittaa tai mistä pitäisi tukea tms.

 

[..]

[QUOTE="jonna";22952399]Paras vinkki: älä suunnittele! Mene täysin omien tuntemuksiesi mukaan, äläkä suunnittele etukäteen mitään. Et voi tietää mitä siellä tapahuu, miten koet kivun jne. Kaikki synnytykset on erilaisia ja kun luotat kätilöön ja omiin tuntemuksiisi niin kyllä se siitä. [/QUOTE]

Tämä on ihan oikeasti paras vinkki. Voihan sitä ajankuluksi suunnitella, niin mäkin tein. Ajattelin kokeilevani ammetta ja halusin perhehuoneen jne. En mä mihinkään ammeisiin kerinnyt eikä sillä hetkellä kyllä huvittanutkaan.

Ensimmäinen synnytys kun on kyseessä niin tuskin kannattaa hirveesti suunnitella. Ehkä toiseen sitten kun tietää vähän minkälaista se kipu on jne. Tosin mulla rajoitti ekassa synnytyksessä kaikkea se, että vauvan sydänäänet laski aina kun käännyin selälleen. Eli jouduin olemaan kokoajan kylkiasennossa.:/ Kaikki tollaset aina vaikuttaa niin ei kovin tarkasti kannata ainakaan suunnitella. Toki sitä voi miettiä mitä haluaa ja mitä ei missään nimessä halua, mutta kannattaa varautua myös siihen, ettei kaikki mee niinkun suunnitteli.

 

[Relax]

Eipä käyty täälläkään valmennuksissa ja kaikki meni hyvin.

Maailman sivu ovat lapset ulos tulleet! Yhden kerran käytiin kuuntelemassa miten pullamössösukupolvi kyseli ties mitä, niin että hermot meni samantien.

Luota homman hoituvan ja jos ei mene omalla painollaan, niin siellä on ammattitaitoista henkilökuntaa auttamassa. Sitä varten sinne sairaalaan painellaan.

Aivan turhaan selaat muiden kertomuksia netistä tai kirjoista. Toki hommassa on tietyt lainalaisuudet kuten supistukset tihenevät sun muut avautumiset, mutta mitä sitten? Ei ne tiedot siinä paljon auta tai vie asioita eteen tai taaksepäin, kun Luoja alkaa myllyttämään. Menet vaan siihen joustavasti mukaan.

Teet mitä neuvotaan (paitsi jos neuvot ei tunnu itselle hyvältä) ja etsi itse sopivat asennot.

Ziizus

 

[..]

Mä en koskaan ehtinyt käymään synnytysvalmennuksessa. Olisin halunnut tietää erilaisista synnytysasennoista. Siis ponnistusvaiheen asennoista. Puoli-istuva oli jotain ihan hirveetä, painoi jännekin häntäluuhun yms ihan perkeleesti. Toisen lapseni synnytin sit kyljellään ja voi tsiisus kun oli helpompaa (toki toinen synnytys varmasti on muutenkin), mutta uskon, että myös asennolla oli vaikutusta. En myöskään tiennyt, että jos lapsivedet menee, niin sairaalaan ei tarvi sännätä tukka putkella. Olis voinut hyvin odotella kotona aika pitkään niitä supistuksia. Tsemppiä sulle koitokseen... ja vinkkinä, ponnista sit OIKEASTI KOVAA! Mä en aluksi tajunnut, et ponnistaa pitää niin, että tuntuu ku päästä verisuoni katkeis

Toi ponnistaminen on muuten kans yks juttu mitä en oikeen tajunnut etukäteen. Tai siis kun luin vaan, että pitää lopettaa ponnistaminen kun pää on tuloillaan ettei repee ja ponnistella hiljalleen jne.. Alottelin ponnistamisen hiljakseen etten repee, mutta eihän se sieltä ulos sillä tuu ku se piti ihan tosissaan vääntää niin, että tuntuu, että ulos tulee perna ja peräsuoli.. Niin ja sitten kyllä repesinkin viiden tikin verran, mutta en mä sitä hommaa ois yhtään pitkittääkkään halunnut.

 

["vieras"]

Kipu ei ole vihollinen joten ala taistele sita vastaan, vaan antaudu sen vietavaksi. Mita kovempaa sattuu sita lahempana se vauvan syliin saaminen on. Onnea koitokseen!