Vittu kun sitä voi inhota itseänsä, miten ihminen voi olla tälläinen...

[MariaS]

Mä olen sotkenut kaiken niin pahasti.
Pettänyt poikaystävääni useamman kuukauden jo. Eikä se mua niin haittaa, mutta olen nyt ihan rakastunut tähän toiseen mieheen.
Nähdään about kerran kuussa ja ollaan muutaman kerran viikossa yhteydessä.
Mut meidän suhde perustuu aika lailla vaan seksiin. ja mä mietin sitä koko ajan!
mietin sitä mieletöntä miestä ja mieletöntä seksiä. Inhoan omaa elämääni, inhoan itseäni.
Tämä aloituskin on aika turha koska en edes tiedä miksi haluan tästä tänne purkautua.
Itkettää. Tää päivä on taas ihan pohjanoteeraus.

 

[Nyynä]

:/

 

[r u u s a]

Oletko sä koskaan kokeillut, pärjäisitkö ihan yksin.
Ilman, että kaikki mitä koet perustuu johonkin mitä koet jonkun toisen kautta tai avulla?

 

[SuhmuranSandra]

:hug:

 

[Katja87]

No olisko nyt ensimmäinen askel se, että laitat päätökseen suhteenne nykyisen miehesi kansa?

 

[LoruLiisa]

:hug:

 

[Pinki]

en osaa nyt oikein mitään sanoa. itse tiesit mihin ryhdyit, kun puolisoasi petät.

ehkäpä pieni irtiotto vastakkaisesta sukupuolesta tekisi ihan hyvää?

 

[MariaS]

Musta tuntuu niin sitlä että en pärjäisi yksin. Olen aina ollut tälläinen. Peilaan itseni muihin. Nimenomaan mieheen. Tää on aivan järjetöntä ja kauheaa.
Olen ihan sairaalla tavalla kiintynyt tuohon toiseen mieheen.
Ja oman kanssa suhde ihan loppusuoralla mutta kun hänkään ei halua erota..

 

[MariaS]

Ja mä en koe ongelmaksi sitä että petän. Tai joku mua ahdistaa, varmaan sekin sitten...

 

[Nyynä]

sie tarviit terapiaa. ei tuosta muutoin tuu yhtikäs mitään.

 

[SuhmuranSandra]

Ap:lle on yv:tä.

 

[muuh]

Tähän se pettäminen useimmilla - joilla on jäljellä jotain moraalinrippeitä - AINA johtaa eli itseinhoon. Harmi, vaikka kuinka alkuhuumassa asiasta varotellaan. Neuvoisin sinua jättäytymään yhden miehen naiseksi; joko nykyinen miehesi tai tuo sexitapaus. Mutta kahta ei kannata pitää, se vaan pistää mielen matalaksi.

 

[Aniida]

ehkä olis parempi yrittää laittaa se elämä vähän järjestykseen ja lopettaa se ensimmäinen suhde. mitä sä sillä enää teet? mutta ei toisia saa satuttaa.

 

[fjonga]

tunnetko sitä toista miestä niin hyvin että voisit sanoa elämän olevan parempaa hänen kanssaan? mullakin oli toinen mies ja jotenkin osasin tutustua paremmin niin hyvin että älysin ettei meistä tulisi koskaan mitään. jäi onneksi pelkäksi seksisuhteeksi ja on sitä vieläkin kolmen vuoden jälkeen =) hän on mun sielunkumppani mutta elämänarvot ovat kuitenkin niin erilaiset etten koskaan voisi olla hänen nainen.
jotenkin vain tuntuu että sun tilanteessa olisi parempi olla yksin vähän aikaa (tai sen kaks vuotta kuten minä jo ) ja etsiä oikeesti sellainen mies joka on täydellinen. välillä on mullakin ollut turhauttavaa tämä sinkkuna olo mutta uskon sen täydellisen miehen mullekkin löytyvän. missään tapauksessa en suostu kriteereitäni laskemaan

 

[LisaMarie]

Ei auta kun päättää mitä elämältä haluaa, eli kuman miehen ja jos ei osaa päättää, molemat pihalle ja oma elämä omiin käsiin ja sitten kun tietää itse mitä tahtoo, voi ruveta harkitsemaan taas parisuhdetta.

 

[MariaS]

sie tarviit terapiaa. ei tuosta muutoin tuu yhtikäs mitään.

Tän mä tiedostan jo itsekkin. Tuntuu vaan niin tyhmältä, kun välillä mun asiat on kuitenkin ihan hyvin ja olen onnellinen tietyissä tilanteissa.

 

[Katja87]

Miksi luulet, ettet pärjäisi lapsesi kanssa ilman miestäsi?

 

[vieras]

Miten todellinen suhde voi syntyä tossa tilanteessa kummankaan miehen kanssa? Neuvosin jättämään molemmat ja katsomaan peiliin, että kuka se siellä oikeasti onkaan..

 

[clivia]

Mä olen elänyt seksisuhteessa ja tiedän miten paljon se söi mun voimavarojani koska mä kuvittelin siitä kehittyvän jotain muuta.Mä voisin pitää sen miehen loppuelämäni mutta seksisuhteena se pysyis silti ja se ei mulle riitä.Paska parisuhde taas muuten ahdistaa.
Kannattaa hankkia sellanen suhde missä saa sekä parisuhteen että jumalaista seksiä,tälleen se elämä on ihan mallillaan =)

 

[MariaS]

tunnetko sitä toista miestä niin hyvin että voisit sanoa elämän olevan parempaa hänen kanssaan? mullakin oli toinen mies ja jotenkin osasin tutustua paremmin niin hyvin että älysin ettei meistä tulisi koskaan mitään. jäi onneksi pelkäksi seksisuhteeksi ja on sitä vieläkin kolmen vuoden jälkeen =) hän on mun sielunkumppani mutta elämänarvot ovat kuitenkin niin erilaiset etten koskaan voisi olla hänen nainen.
jotenkin vain tuntuu että sun tilanteessa olisi parempi olla yksin vähän aikaa (tai sen kaks vuotta kuten minä jo ) ja etsiä oikeesti sellainen mies joka on täydellinen. välillä on mullakin ollut turhauttavaa tämä sinkkuna olo mutta uskon sen täydellisen miehen mullekkin löytyvän. missään tapauksessa en suostu kriteereitäni laskemaan

Enhän mä tunne tota toista miestä pahemmin... Mulla on vaan tapana sairaasti kiintyä ihmisiin hyvin helposti...
Meidän yhteiselosta ei ikinä voisi tulla mitään! Ajatus että toisin mun lapsen mukaan tähän juttuun...Ei ikinä! Ja muutenkin, ei tämä toimisi.
Olen vaan muodostanut tän älyttömän pakkomielteen. Tää mies on niin mieltön... Ja meidän seksi on..wau. Se laittaa mut köysiin tai kelmuihin, mitä ikinä keksikään ja... Vittu kun mietin totakin vaan koko ajan!

Tuntuu niin mahdottomalta kuitenkin lopettaa suhde ton nykyisen kanssa, vaikka ei sen kanssa kivaa enää olekkaan..

 

[Nyynä]

Mä olen elänyt seksisuhteessa ja tiedän miten paljon se söi mun voimavarojani koska mä kuvittelin siitä kehittyvän jotain muuta.Mä voisin pitää sen miehen loppuelämäni mutta seksisuhteena se pysyis silti ja se ei mulle riitä.Paska parisuhde taas muuten ahdistaa.
Kannattaa hankkia sellanen suhde missä saa sekä parisuhteen että jumalaista seksiä,tälleen se elämä on ihan mallillaan =)

mistäs näitä löytyy?

 

[MariaS]

Miksi luulet, ettet pärjäisi lapsesi kanssa ilman miestäsi?

Mä olen jotenkin niin loppu. ehkä mä pärjäisinkin, jos olisi pakko. Nyt on vaan niin paljon parempi olla kun kannetaan se vastuu yhdessä.
Mun mielialatkin vaihtelee niin tiuhaan että ihan itsekseenkin on vaikea olla. On ihana tietää, että lapsella on myös toinen johon turvatua.

 

[Nyynä]

tunnetko sitä toista miestä niin hyvin että voisit sanoa elämän olevan parempaa hänen kanssaan? mullakin oli toinen mies ja jotenkin osasin tutustua paremmin niin hyvin että älysin ettei meistä tulisi koskaan mitään. jäi onneksi pelkäksi seksisuhteeksi ja on sitä vieläkin kolmen vuoden jälkeen =) hän on mun sielunkumppani mutta elämänarvot ovat kuitenkin niin erilaiset etten koskaan voisi olla hänen nainen.
jotenkin vain tuntuu että sun tilanteessa olisi parempi olla yksin vähän aikaa (tai sen kaks vuotta kuten minä jo ) ja etsiä oikeesti sellainen mies joka on täydellinen. välillä on mullakin ollut turhauttavaa tämä sinkkuna olo mutta uskon sen täydellisen miehen mullekkin löytyvän. missään tapauksessa en suostu kriteereitäni laskemaan

Enhän mä tunne tota toista miestä pahemmin... Mulla on vaan tapana sairaasti kiintyä ihmisiin hyvin helposti...
Meidän yhteiselosta ei ikinä voisi tulla mitään! Ajatus että toisin mun lapsen mukaan tähän juttuun...Ei ikinä! Ja muutenkin, ei tämä toimisi.
Olen vaan muodostanut tän älyttömän pakkomielteen. Tää mies on niin mieltön... Ja meidän seksi on..wau. Se laittaa mut köysiin tai kelmuihin, mitä ikinä keksikään ja... Vittu kun mietin totakin vaan koko ajan!

Tuntuu niin mahdottomalta kuitenkin lopettaa suhde ton nykyisen kanssa, vaikka ei sen kanssa kivaa enää olekkaan..

no mitäs sitte ku tuo siun seksisuhtees löytääki itelleen sen ainoan oikean naisen ja vakiintuu ja lopettaa seksisuhteen siun kanssas? seki voi tapahtua...

mitä sie sitte teet, miltä semmonen tilanne siusta tuntuis?

 

[vieras]

tunnetko sitä toista miestä niin hyvin että voisit sanoa elämän olevan parempaa hänen kanssaan? mullakin oli toinen mies ja jotenkin osasin tutustua paremmin niin hyvin että älysin ettei meistä tulisi koskaan mitään. jäi onneksi pelkäksi seksisuhteeksi ja on sitä vieläkin kolmen vuoden jälkeen =) hän on mun sielunkumppani mutta elämänarvot ovat kuitenkin niin erilaiset etten koskaan voisi olla hänen nainen.
jotenkin vain tuntuu että sun tilanteessa olisi parempi olla yksin vähän aikaa (tai sen kaks vuotta kuten minä jo ) ja etsiä oikeesti sellainen mies joka on täydellinen. välillä on mullakin ollut turhauttavaa tämä sinkkuna olo mutta uskon sen täydellisen miehen mullekkin löytyvän. missään tapauksessa en suostu kriteereitäni laskemaan

Enhän mä tunne tota toista miestä pahemmin... Mulla on vaan tapana sairaasti kiintyä ihmisiin hyvin helposti...
Meidän yhteiselosta ei ikinä voisi tulla mitään! Ajatus että toisin mun lapsen mukaan tähän juttuun...Ei ikinä! Ja muutenkin, ei tämä toimisi.
Olen vaan muodostanut tän älyttömän pakkomielteen. Tää mies on niin mieltön... Ja meidän seksi on..wau. Se laittaa mut köysiin tai kelmuihin, mitä ikinä keksikään ja... Vittu kun mietin totakin vaan koko ajan!

Tuntuu niin mahdottomalta kuitenkin lopettaa suhde ton nykyisen kanssa, vaikka ei sen kanssa kivaa enää olekkaan..

Tota - köysien ja kelmujen kanssa pettäminen on siis sitä kivaa? Ihan riittävän ekstremee vakarisuhteessakin. Oiskohan sulla jotenkin ongelma tavan arjen kanssa (terapiantarpeesta tossa jo puhuttiinki). Ei millään pahalla, mutta tulikohan perustettua perhe hiukan liian nuorena?

 

[clivia]

Mä olen elänyt seksisuhteessa ja tiedän miten paljon se söi mun voimavarojani koska mä kuvittelin siitä kehittyvän jotain muuta.Mä voisin pitää sen miehen loppuelämäni mutta seksisuhteena se pysyis silti ja se ei mulle riitä.Paska parisuhde taas muuten ahdistaa.
Kannattaa hankkia sellanen suhde missä saa sekä parisuhteen että jumalaista seksiä,tälleen se elämä on ihan mallillaan =)

mistäs näitä löytyy?

Tää löytyi ihan baarista ja sillee että *mitä toiki tos notkuu vanha äijä,ei ikinä* siit lähdettiin