Vituttaa jo valmiiksi kun mies palaa työmatkaltaan

[panic in my home]

Se on ollut viikon toisessa kaupungissa duunissa ja palaa huomenna.
Olen sillä välin käynyt vaatekaupoilla ja vituttaa piilottaa ne varastoon.
Olen vaatteeni ostanut omilla rahoillani, meillä ei ole yhteistä taloutta emmekä asu yhdessä mutta meillä on avaimet toistemme luokse.
Mies ei tykkää jos ostan itselleni vaatteita. Se kyselee kuinka paljon tämä ja tämä vaate maksoi ja sen jälkeen alkaa utelemaan millä rahalla ostin ja oliko minulla siihen varaa.
Mies nuuskii kaappini kun olen töissä. Tiedän tämän, koska hän on tehnyt sen aiemmin monta kertaa. Hän myös on lukenut päiväkirjojani, tutkinut puhelintani ja murtautunut tietokoneelleni.

En säilytä omassa kotonani mitään yksityistä tavaraa missään.
Olen päiväkirjani, muistiinpanoni, maalaukseni jne vienyt varastoon.
Tietokoneeni on suojattu moninkertaisin salasanoin. Kaapeissani en säilytä kuitteja, suttupapereita tai mitään.

Olen myöskin vanhoja vaatteitani ja kenkiäni vienyt varastoon, koska hän epäilee välillä että onko ne uusia ja kerran hän jopa kysyi miksi niitä on niin paljon
No kai nyt 38-vuotiaalla naisella on kenkiä

Olen lopen uupunut tähän kyttäämiseen ja joskus tuntuu että elän suurennuslasin alla. Jos en vastaa puhelimeen kun hän soittaa, ja hän soittaa monta kertaa päivässä, hän huutaa minulle kuin raivopäinen että missä olin.

Myöskin messengerin pitää minulla olla aina päällä kun olen kotona.

Olen nauttinut tästä rauhasta mitä olen saanut pitää kun hän ei ole kaupungissa.
Ahdistaa ajatus, että hän tulee kotiin ja joudun taas viemään kaikki henkilökohtaiset tavarani varastoon.

Minulla on lipasto jossa ennen säilytin korujani, muistiinpanojani, kortteja, kirjeitä, muistoja. Nyt lipastoni on tyhjä.
Kuten myös kaikki kirjoituspöydän laatikot, tietokonepöydän laatikot jne.

Minua vain niin ahdistaa kun hän tulee. Ahdistaa ihan kauheasti.

 

[sairasta]

sairasta siis

 

[vieras]

Sinun miehesi kuulostaa narsistilta. Miksi vielä elät hänen kanssaan?

 

[Vieras]

Siinä kohtaa kun tajusin etten ole uskaltanut kirjoittaa päiväkirjaa kuukausiin, alkoi asunnon etsiminen. Mulla siis ex sairaalloisen mustasukkainen ja just tollainen urkkija. Huh, onneksi pääsi eroon.

 

[tulee vaan mieleen että]

Tuota miksi olet tämän kyttääjän kanssa???

 

[just]

Olihan tää provo? Jos ei, niin äkkiä ukko pihalle ja joku normaali tilalle.

 

[coatrack]

Miksi ihmeessä olet tuollaisen ihmisen kanssa?

 

[ap]

Siinä kohtaa kun tajusin etten ole uskaltanut kirjoittaa päiväkirjaa kuukausiin, alkoi asunnon etsiminen. Mulla siis ex sairaalloisen mustasukkainen ja just tollainen urkkija. Huh, onneksi pääsi eroon.

Minä myös lopetin. Vuosi sitten.
Hän kerran räjähti minulle päin naamaa ja tajusin että hän oli lukenut puoli vuotta päiväkirjaani

Olen kirjoittanut siitä lähtien kun olin yhdeksän.
Minulla on monelta vuodelta päiväkirjoja. Nyt en enää kirjoita.
Joskus minulle tulee niin suuri vimma kirjoittaa, että kirjoitan mihin vain ja sen jälkeen revin paperit silpuksi surullisena ja vien äkkiä roskat ulos roskiin.

 

[tulee vaan mieleen että]

Niin siis jos et edes asu tän kanssa yhdessä ni vaihdat vaan lukot tai pyydät avaimen takas.

 

[ap]

Tuota miksi olet tämän kyttääjän kanssa???

En tiedä, olemme monta vuotta olleet yhdessä.
On miehellä hienojakin puolia. En muuten hänen kanssaan olisi. Tämä on hänen ns pimeä puolensa.

 

[ap]

Olihan tää provo? Jos ei, niin äkkiä ukko pihalle ja joku normaali tilalle.

No ei ole provo. Tämä on minun elämäni.

 

[vieras]

nyt lopetat suhteen sen kaa!pitäs hakeutua hoitoon se miehen!!!!

 

[Sama vieras]

Siinä kohtaa kun tajusin etten ole uskaltanut kirjoittaa päiväkirjaa kuukausiin, alkoi asunnon etsiminen. Mulla siis ex sairaalloisen mustasukkainen ja just tollainen urkkija. Huh, onneksi pääsi eroon.

Minä myös lopetin. Vuosi sitten.
Hän kerran räjähti minulle päin naamaa ja tajusin että hän oli lukenut puoli vuotta päiväkirjaani

Olen kirjoittanut siitä lähtien kun olin yhdeksän.
Minulla on monelta vuodelta päiväkirjoja. Nyt en enää kirjoita.
Joskus minulle tulee niin suuri vimma kirjoittaa, että kirjoitan mihin vain ja sen jälkeen revin paperit silpuksi surullisena ja vien äkkiä roskat ulos roskiin.

Mulle kanssa kirjoittaminen tosi tärkeää. Niiden lukemisessa mennään mun mielestä jo niin pimeälle alueelle et ei ole anteeksiantamista luvassa. Ei mitenkään päin. Puhelin ja mailitkin ehkä vielä, mut päiväkirja...ei, ei ja ei. Mulle se siis oli se viimeinen niitti. Loppujen lopuksi. Aikaahan se irrottautuminen tietysti aina vaatii.

Eiköhän toi sun helpottunut olotilasi miehen poissaollessa jo kerro paljon. Mieti miten hyvä sun olisi olla, kun erottua olisi koko ajan yhtä vapaa ja hyvä olo?

 

[tulee vaan mieleen että]

Tuota miksi olet tämän kyttääjän kanssa???

En tiedä, olemme monta vuotta olleet yhdessä.
On miehellä hienojakin puolia. En muuten hänen kanssaan olisi. Tämä on hänen ns pimeä puolensa.

No eiköhän tuo "pimeä puoli" kuittaa kaikki hyvät ominaisuudet jos et voi olla oma itsesi, ostaa tavaroita OMILLA rahoillasi, etkä säilyttää omia tavaroita omassa asunnossa

 

[ap]

Miksi ihmeessä olet tuollaisen ihmisen kanssa?

Koska hän on myös valtavan ihana. Hän on upea, menestynyt, huumorintajuinen. Hän on niin ihastuttava, sujuvapuheinen ja huomaavainen.
Hän on niin upea, että kaikki ystäväni ovat jalat alta kun ovat tavanneet hänet.

 

[Huisi hippu]

mä aina sanon näin " en mää välitä hinnasta kun oisin kuitenki joka tapauksessa ostanu nämä", viimeksikin ostin 7eurolla 500g pähkinöitä, muka liian kalliita, mutta kun mies maistoi niitä ilme muuttui. olivat kuulemma yli hyviä. musta sun kannattais olla oma itsesi, et oo onnellinen jos joudut esittämään muuta ja piilottelemaan tavaroitasi.

 

Mitä ihmeen hienoa tuollasessa miehessä voi olla?Sinuthan on pakotettu elämään kaksoiselämää eli elät jotain muuta elämää kuin tahdot .Ei ymmärrä.

 

[Kowalski]

Hyi...juokse kauas kun vielä voit.

 

[mä]

Miksi ihmeessä olet tuollaisen ihmisen kanssa?

Koska hän on myös valtavan ihana. Hän on upea, menestynyt, huumorintajuinen. Hän on niin ihastuttava, sujuvapuheinen ja huomaavainen.
Hän on niin upea, että kaikki ystäväni ovat jalat alta kun ovat tavanneet hänet.

Joo kerrosnoolle ystävillesi ton ukon huonotkin puolet, taitaa osata mokoma pyörittää koko hoviansa

 

[Amanda85]

joo, en olis tollasen kaa päivääkään :x

 

[coatrack]

Ei kuulosta noi hyvät puolet voittavan huonoja jos et voi olla oma itsesi. Aattele nyt kun et mikään teinikään enää ole, että haluatko tosissaan loppuikäsi viettää tollasen ihmisen kanssa? Vanhuksenakin jos joudut hänen holhottavakseen niin et koskaan saa mitään uutta tai sun tarpeitasi ei kuulla. Suoraan sanottuna ihan sairasta sun käytös, että salailet tavallisia asioita miehen takia, jonka nimenomaan pitäisi olla se kaikista läheisin ihminen jolle voit kertoa vaikka ostoksista!

Nautiskelen mielessäni ajatuksella et minkälainen olis ton ukon ilme jos eron tullessa paukauttaisit kaikki vaatteet, kengät ym piilottelemasi jutut kerralla hänen eteensä.

 

[vieras]

No tuota, tarviiko sun ikäiselle naiselle sanoa, ettei tuo mies nyt "ihan" täysillä kulje...

 

[Hra Majuri]

AP olet sairas, kun ostat turhia vaatteita ja kenkiä

 

[pelottava pontso]

Kyl miä pistäsin pikapikaa tommosen äijän pellolle :x
Vaikka muilta osin oiskii ihana nii en miä rupeis omassa kotonani piilotteleen omia tavaroitani!!!!! Iha rupes pelottamaan tommonen ukko *suuri puistatus*

 

[ap]

Siinä kohtaa kun tajusin etten ole uskaltanut kirjoittaa päiväkirjaa kuukausiin, alkoi asunnon etsiminen. Mulla siis ex sairaalloisen mustasukkainen ja just tollainen urkkija. Huh, onneksi pääsi eroon.

Minä myös lopetin. Vuosi sitten.
Hän kerran räjähti minulle päin naamaa ja tajusin että hän oli lukenut puoli vuotta päiväkirjaani

Olen kirjoittanut siitä lähtien kun olin yhdeksän.
Minulla on monelta vuodelta päiväkirjoja. Nyt en enää kirjoita.
Joskus minulle tulee niin suuri vimma kirjoittaa, että kirjoitan mihin vain ja sen jälkeen revin paperit silpuksi surullisena ja vien äkkiä roskat ulos roskiin.

Mulle kanssa kirjoittaminen tosi tärkeää. Niiden lukemisessa mennään mun mielestä jo niin pimeälle alueelle et ei ole anteeksiantamista luvassa. Ei mitenkään päin. Puhelin ja mailitkin ehkä vielä, mut päiväkirja...ei, ei ja ei. Mulle se siis oli se viimeinen niitti. Loppujen lopuksi. Aikaahan se irrottautuminen tietysti aina vaatii.

Eiköhän toi sun helpottunut olotilasi miehen poissaollessa jo kerro paljon. Mieti miten hyvä sun olisi olla, kun erottua olisi koko ajan yhtä vapaa ja hyvä olo?

Olen koettanut monta kertaa erota. Ei se vain onnistu.
Mies puhuu minut ympäri ja sitten syyllistää minut että halusin erota.

Olisihan se helppo erota, en vain jaksa sitä draamaa, iänikuista draamaa mitä siitä nousee.
Hän alkaa syyttelemään minua taas ailehtelevaiseksi ja jotenkin saa sen niin että hän on tässä suhteessa ainoa joka tekee töitä suhteen eteen.

Kerran kun olin hänelle vihainen ja sitten aloin leppymään, viestissäni pistin leikkisästi "sivupersoonani hävisi, minä olen jälleen paikalla"
hän piti minulle kahden tunnin kuulustelun olenko oikeasti mielenterveyshäiriöinen.
Siis oikeasti.
Ja kun vihdoin hänelle suutuin, hän intti että minä itse väitin olevani hullu, hän ei viitannut siihen mitenkään ja sitten puisteli päätään ja totesi "kylläpä sinä olet sekaisin"

Olikohan hankalasti selitetty..
Duunipaikallani siis veistetään hurttia huumoria ja tuosta tuli insidevitsi.
En vain tajunnut, että jonkun huumorintaju ei yletä niin pitkälle.

Voi huokaus, no tuleepa ainakin purettua sydäntä.